Luvut luiden ympärillä

Kun helsinkiläinen opiskelijaravintola Unicafe ilmoitti lokakuussa luopuvansa naudanlihan tarjoamisesta ilmastosyistä, julkinen keskustelu kiihtyi nopeasti. Unicafen päätöstä moittivat muun muassa elintarvikealan yritys Atria ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Naudanlihantuotantoa käsittelevät tutkimukset ja tilastot osoittavat kuitenkin, että nykyinen naudanlihan tuotanto kuormittaa ilmastoa merkittävästi: Yhden kilon tuottaminen aiheuttaa monikertaiset päästöt esimerkiksi sianlihaan, broileriin tai herneeseen verrattuna. Lisäksi tuotanto rehevöittää vesistöjä.

Ruuansulatus ja rehu suurimmat päästölähteet

Noin 75 prosenttia suomalaisten syömästä naudanlihasta on kotimaista, ja noin 80 prosenttia kotimaisesta naudanlihasta saa alkunsa maitotilalta. Lihantuotantoon käytetään muun muassa lypsylehmiä ja maitotilalla syntyneitä vasikoita. Tutkimalla suomalaisella maitotilalla syntyneen vasikan elinkaarta pääsemme siis jyvälle, millaisia vaikutuksia kotimaisella naudanlihalla on luonnolle.

Otetaan esimerkiksi maitotilalla syntyvä urosnauta. Todennäköisimmin nauta on ayrshire-maitokarjarotua, se on siis maitorotuinen sonnivasikka.

Vasikoita ei yleensä kasvateta maitotiloilla teuraspainoon asti, vaan ne siirretään vasikkakasvattamoon 2–4 viikon ikäisinä. Sinne vie myös sonnivasikkamme tie. Vasikkakasvattamosta se siirretään lihantuotantotilalle loppukasvatukseen.

Ympäristövaikutusten kannalta oleellisinta on, mitä sonniin menee sisään ja mitä siitä tulee ulos sen elinaikana. Luonnonvarakeskuksen Luken tutkimuksen mukaan maitorotuisen sonnin ilmastovaikutuksista 38 prosenttia aiheutuu rehujen viljelystä ja 44 prosenttia metaanista. Metaani on hiilidioksidia 35 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu. Sitä syntyy, kun mikrobit hajottavat ravintoa naudan ruuansulatuksessa.

Esimerkkisonnimme ravinto koostuu säilörehunurmesta ja viljasta. Säilörehunurmi on nurmea, joka niitetään pellolta ja säilötään. Yli puolet Suomessa kasvatetusta viljasta käytetään kotieläinten ruokkimiseen. Suuri osa rehuksi kasvatettavasta viljasta päätyy naudoille – ne syövät enemmän viljaa kuin ihmiset.

Osa pelloista, joita käytetään nautojen ravinnon tuottamiseen, on turvemailla. Turvepeltoja on Suomessa vain noin 10 prosenttia kokonaispeltoalasta, mutta niistä aiheutuu yli puolet peltojen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Esimerkiksi kun turvemaata muokataan maanviljelyssä, maan mikrobeille syötetään happea. Hapen avulla mikrobit hajottavat turvetta ja tuottavat samalla runsaasti kasvihuonekaasuja. Tästä syystä myös hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on huolissaan turvemaiden raivaamisesta pelloksi.

Maidon- ja naudanlihantuotantoon tarvitaan nurmi- ja viljapeltoja rutkasti enemmän kuin mitä vastaavan kalori- tai proteiinimäärän tuottaminen kasveilla vaatii. Jos söisimme esimerkiksi enemmän kauraa ja vähemmän naudanlihaa, ilmastopäästöt laskisivat ja nautoja tarvittaisiin huomattavasti vähemmän. Tällöin paljon ilmastoa kuormittavia turvemaiden peltoja voitaisiin ennallistaa soiksi tai metsittää.

Välillä nurmiviljelyn eduksi mainitaan, että nurmi on hiilinielu.

”On totta, että nurmella on usein tärkeä rooli viljelykierrossa. Useimmissa tapauksissa nurmiviljelyssä oleva pelto menettää vähemmän hiiltä ilmakehään kuin viljapelto. Tämä ei kuitenkaan tee nurmesta vielä hiilinielua”, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikula.

Luonto kaipaa laiduntajia

Kun nautojen rehu koostuu pääasiassa säilörehusta ja viljasta, yhä harvempi nauta laiduntaa eli syö ravinnokseen tuoretta nurmea laitumella. Ainoastaan luomutuotanto velvoittaa laidunnukseen. Maitorotuinen sonnimme ei välttämättä laidunna ollenkaan.

”Maitorotuisten sonnien ruokinnassa noin 60 prosenttia on tyypillisesti säilörehunurmea ja noin 40 prosenttia viljaa, ohraa tai kauraa”, kertoo tutkija Hannele Heusala Lukesta.

Myös lypsylehmien laiduntaminen on vähentynyt merkittävästi. Laidunnusvelvoite koskee luomutuotannon lisäksi vain parteen kytkettyjä lypsylehmiä. Asiantuntijaliitto Pro-Agrian mukaan lypsylehmät söivät vuonna 2018 keskimäärin vain neljä prosenttia ravinnostaan laitumelta. Tämä on huono uutinen, sillä laiduntaminen tekee luonnolle hyvää. Runsaista ilmastopäästöistä huolimatta naudoilla on paikkansa luonnonsuojelussa.

”Jos märehtijät laiduntaisivat ilman lisäruokintaa luonnonlaitumilla, karja pitäisi huolen, etteivät lajistoltaan tärkeät perinneympäristöt kasvaisi umpeen. Vaikka laidunnus ei tapahtuisi luonnonlaitumilla, on siitä silloinkin hyötyä esimerkiksi hyönteisille ja linnustolle”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Mari Koistinen.

Jos naudanlihaa haluaa syödä, kannattaa valita WWF:n Lihaoppaan suositusten mukaisesti kohtuudella luomu- tai luonnonlaidunlihaa. Luvut osoittavat, että muilla tavoilla tuotetun naudanlihan kulutusta olisi syytä vähentää reippaasti.