Itämeren ympäristöystävällisimmäksi sukupolvien työllä
Sauli Brander on virallisesti Itämeren ympäristöystävällisin viljelijä. Omasta mielestään hän on vain lenkki sukupolvien ketjussa, jossa kukin on vuorollaan pyrkinyt sen hetken parhaisiin ratkaisuihin.
Siinä, missä nyt on Liskon luomukasvitila, on asuttu ainakin puoli vuosituhatta. Järven rannalla Kangasalan Suinulassa sijaitsevasta asuinpaikasta on kirjallisia mainintoja 1400-luvun lopulta.
Sauli Branderin isoäidin isä osti tilan vuonna 1918, ja vetovastuussa ovat vuoroillaan olleet isoäiti, sitten Asko-isä. Vuodesta 2005 on ollut Saulin vuoro.
Hänestä on hyvin luontevaa huolehtia vesistön lähinaapurina tilansa ravinnepäästöistä.
”Olemme halunneet jättää viereisen Vesijärven ympäristöineen aina entistä paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle.”
Varsin hyvin he ovat myös onnistuneet. Brander voitti juuri pääpalkinnon WWF:n kansainvälisessä kilpailussa, jossa haettiin koko Itämeren alueen ympäristöystävällisintä viljelijää. Voittopisteitä ropisi varsinkin vesienhallinnasta. Liskon tilan pelloilta ei päädy lähivesiin rehevöittäviä ravinteita eikä muuta kuormittavaa ainesta, sillä valumavedet kulkevat suodattimina toimivien kosteikkojen ja suojavyöhykkeiden läpi.
”Olemme halunneet jättää viereisen Vesijärven ympäristöineen aina entistä paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle.”
”Olemme halunneet jättää viereisen Vesijärven ympäristöineen aina entistä paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle.”
Vaikka merenrantaan on Pirkanmaalta matkaa, Vesijärven vointi vaikuttaa Itämereen. Lähes koko Suomi on Itämeren valuma-aluetta, ja iso osa rannikkovesien kuormituksesta tulee jokien mukana sisämaasta.
Liskon tilan ensimmäisen kosteikon rakennutti Asko-isä kokeilumielessä 1990-luvulla. Järven kunto oli 1980-luvulta alkaen selvästi huonontunut, ja sinilevääkin esiintyi ajoittain. Kosteikko paransi vedenlaatua, joten isä rakennutti niitä lisää, ja Sauli on jatkanut työtä vuorollaan. Nyt kosteikkoja on kolme.
Tilalla myös esimerkiksi noudatetaan maaperää huoltavaa viljelykiertoa, tuotetaan iso osa omasta energiasta ja vaalitaan perinneympäristöjä. Vaatimaton voittaja kuitenkin korostaa, ettei ole keksinyt näistä juuri mitään itse.
”Olen lukenut paljon tutkimusta ja vieraillut muilla tiloilla. Näin olen löytänyt meille parhaiten sopivat käytännöt.”
Luomuun siirtymisestä vuosikymmen sitten hän saa ottaa kunnian. Oivallus siihen tuli taivaalla.
”Kotimatkalla eräästä kokouksesta katselin lentokoneen ikkunasta Skånen valtavia peltoja. Illalla pihaan kurvatessani totesin, että määrällä emme ehkä pärjää viljavammille maille, mutta laadulla voisimme”, hän kertoo.
Tilan tulevaisuus henkilöityy Sanni-tyttäreen, joka isänsä suureksi iloksi on kiinnostunut maataloudesta. 12-vuotias Sanni pyörittää omaa kesäkanalaa, jonka toiminta on jo siinä määrin vakiintunutta, että naapurit tietävät keväisin kysellä tuoreiden munien perään. Ne toimitetaan kotiinkuljetuksena polkupyörällä.