Ronja Salmen kolumni: Voiko rikkinäisillä somealustoilla vaikuttaa?
Tänä syksynä suomalaiset toimittajat kävivät Sanna Marinin Instagramissa.
Valtakunnan isoimmissa medioissa tulkittiin pääministerin selfieitä kuin ne olisivat olleet kaukomailta tuotuja teelehtiä. Boomer-ihmetyksen keskiössä tuntui olevan kysymys siitä, kuinka pääministeri käyttää sosiaalista mediaa. Itseäni kiinnostaa jokseenkin päinvastainen kysymys: miten some käyttää meitä ja politiikkaa osana bisnestään?
Jotkut somen vaikutukset politiikkaan ovat ilmeisiä. Uudet välineet ovat tuoneet politiikkaan lisää poseerausta, sähäkkää spinnausta ja nopeutta. Kriitikoiden mielestä somen osasyytä on myös niin sanottu identiteettipolitiikka. Kritiikin keskiössä ollut Instagram on toki henkilöön keskittyvä, minäkeskeinen ja kuvapainotteinen alusta, mutta toisaalta se on tila, jossa poliitikkonainen on ensi kerran saanut rajata omat kuvansa ja valita ilmeensä. Somen joukkovoimalla perinteiseen mediaan nousevat myös puheenaiheet, kuten Me Too ja Black Lives Matter.
Alustat eivät kuitenkaan ole neutraaleja tai kohtele politiikan aiheita tasapuolisesti. Algoritmit suosivat suuria, kärjistyneitä tunteita ja sensuroivat tiettyjä sisältöjä. Facebookista tihkuu jatkuvasti tietoa, kuinka tämä megalomaaniseksi paisunut yritys taipuu autoritääristen valtioiden sensuurikäskyihin. Facebookin tehtävänä kun ei ole luoda yhteiskuntarauhaa vaan tuoda
voittoja osakkeenomistajilleen.
Facebookin entinen työntekijä Frances Haugen on verrannut yhtiötä tupakkafirmoihin, joiden toimintaan puututtiin 1960-luvulta alkaen. Tulevaisuudessa valvomattomat algoritmit voivatkin olla kauhistelun aihe, siinä missä nykynuoren on mahdotonta käsittää, kuinka pankkikonttorissa on joskus saanut polttaa.
Somealustat ovat rikkinäisiä. Niiden rakennuspalikoissa on seksismiä, rasismia ja kulutushysteriaa ja narsismia. Mutta myös rikkinäisillä alustoilla voidaan ajaa muutosta parempaan. Greta Thunbergin Fridays for Future -koululakko tuskin olisi noussut globaaliksi ilmiöksi ilman sosiaalisen median tukea. Juuri somessa havahduttiin siihen, että Amazon palaa.
Instagramin tarinoita tai yksityisviestejä ei ehkä luotu poliittiseen keskusteluun, mutta niin vain käyttäjät ovat valjastaneet ne käyttöönsä. Tarinoissa tapahtuvaa keskustelua voi olla vaikea lukea, jos alustalla vain silloin tällöin piipahtaa. Mutta vakituisille käyttäjille toisiinsa viittaavat tarinat ovat polku, jota on helppo seurata. Instagramin vaikuttajatyötä ja poliittista keskustelua kritisoiva puhe onkin sukua ajatukselle, että kadulla mieltään osoittavat ihmiset ilmaisevat ajatuksiaan jotenkin väärin. ”Vääränlaisen vaikuttamisen” paheksuminen on kansanedustaja Anna Kontulan kuvaaman pikkuporvarillisuuden ilmentymä, jossa käytöstavat ovat moraalia korkeammalle arvostettu asia. Tässä ajattelutavassa Elokapinan mielenosoitus on ajatukseltaan hyvä, mutta toimintatavaltaan tuomittava.
Journalismilla on someuutisoinnissaan itsetutkiskelun paikka. Sosiaalisen median alustat vaikuttavat siihen, miten ja minkälaista politiikkaa tehdään, mutta kysyykö journalismi itseltään, miten journalismiin vaikutetaan? Jos toimittajat tyytyvät raportoimaan Twitter-tantereen tapahtumia, pelaavat ne somejättien algoritmipeliä, jossa provosoituminen on puoli ruokaa. Poliittisessa somessa journalismia tarvitaan, koska siinä missä some mahdollistaa kansalaisvaikuttamisen, on se myös vallassa oleville päättäjille areena, jossa ei-toivotut kysymykset voi ohittaa peukalon pyyhkäisyllä.
Ronja Salmi on toimittaja ja yrittäjä, joka vuorottelee WWF-lehden kolumnistina Jani Kaaron kanssa.
LIITY KUMMIKSI - SAAT WWF-LEHDEN KOTIISI!
Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä WWF-lehti on täynnä inspiroivia tarinoita ja upeita kuvia luonnonsuojelusta. Liittymällä kummiksi tuet työtämme ja saat lehden kotiin toimitettuna.