”Jo oli aikakin!” – varkautelainen Sini Kero iloitsee rakkaan koskimaiseman vapautumisesta

”Olen liikkunut täällä yli kolmekymmentä vuotta. Lenkkeilen, valokuvaan, käytän lapsia uimassa ja ulkoilutan koiria. Lähdin synnyttämään nuorimmaistani suoraan Ämmäkoskelta ja keskimmäinen tyttäreni on ulkoillut koskella yhden päivän ikäisenä. Tämä on lempipaikkojani koko kaupungissa”, Kero kuvailee.

Paitsi kaupunkilaisten virkistysalueena, Ämmäkoski on jo 1500-luvulta lähtien tunnettu kalapaikkana. Koskessa on elänyt vaelluskaloja, kuten taimenia, järvilohia ja siikoja.

1900-luvun alussa Ämmäkoski valjastettiin vesivoiman tuotantoon ja koski padottiin. Tämä oli vaelluskaloille tuhoisaa, sillä ne eivät päässeet lisääntymään koskeen eivätkä nousemaan padon yli. Patoihin kalojen kulkuväyliksi rakennetut kalatiet eivät toimineet ja veden säännöstely kuivatti koskea. Vaelluskalojen elinolosuhteet olivat erittäin huonot.

Keroa tämä on harmittanut. ”Helposti unohdetaan, että pallolla on muitakin lajeja, jotka ansaitsevat elää omanlaistaan elämää. Sitä pitäisi mahdollistaa eikä aina vain ajatella ihmistä.”

Nyt Ämmäkosken virtavesilajeille on koittanut parempi aika. Alueella tehtiin mittava kunnostus, jossa padon ohi rakennettiin uoma, jota pitkin vaelluskalat pääsevät kulkemaan. Lisäksi koskialueelle alettiin päästää ympäri vuoden riittävästi vettä, jotta kalat pystyvät kutemaan ja niiden poikaset selviytymään. Padon alapuolinen koskikin kunnostettiin.

WWF on toiminut Ämmäkoskella aloitteen tekijänä, koonnut yhteistyöryhmän ja maksaa merkittävän osan selvitys- ja ennallistamistoimista. Kosken vesivoimannykyinen omistaja Stora Enso Oyj, Varkauden kaupunki ja Pohjois-Savon ely-keskus ovat kaikki olleet mukana kosken kunnostamisessa.

”Jo oli aikakin!”, iloitsee Kero.

”Mielestäni ohituskaista kaloille olisi pitänyt rakentaa jo ajat sitten, mutta hyvä, kun se tehtiin nyt. Olen halunnut opettaa lapsillenikin, että joka ikinen olento on arvokas. Myös Ämmäkosken kalat.”