Sierilä © Johannes Sipponen
Julkaistu

Valtion ei pidä tukea vesivoimaa – ”Veronmaksajat halutaan saada maksamaan ympäristölle haitallisen hankkeen kustannuksia”

Eduskunnan talousvaliokunnan on määrä jatkaa keskustelua uusiutuvalle energialle myönnettävistä tuista tulevina viikkoina. Energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk) johdolla laaditussa tukipaketissa vesivoima on perustellusti rajattu tuen ulkopuolelle. Osa eduskunnan talousvaliokunnan jäsenistä haluaisi kuitenkin nostaa myös vesivoiman uusiutuvan energian tuen piiriin. WWF vastustaa ajatusta jyrkästi.

Vesivoima on maailmanlaajuisesti ympäristölle tuhoisin uusiutuva energiantuotantomuoto. Myös Suomessa vesivoiman rakentamisella on ollut merkittävät vaikutukset ympäristöön. Käytännössä kaikki suurimmat vesistömme on muutamia rajajokia lukuun ottamatta valjastettu vesivoiman tuotantoon.

”Valtavia metsä- ja suoalueita hukutettiin tekoaltaiden alle ja lähes kaikki vaelluskalakantamme hävisivät, kun Suomen vuolaat joet pakotettiin sotien jälkeen jauhamaan sähköä ympäristön kustannuksella. Vesivoiman rakentajia ei ole vieläkään velvoitettu korjaamaan aiheutettuja vahinkoja riittävillä toimenpiteillä, eikä esimerkiksi kalan kulun mahdollistavia kalateitä ole rakennettu kuin muutamiin voimalaitospatoihin”, WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska kertoo.

Valtio-omisteinen Kemijoki Oy on vedonnut päättäjiin, että vesivoiman lisärakentaminen otettaisiin uusiutuvan energian tuen piiriin. Kemijoki Oy haluaa rakentaa uuden vesivoimalaitoksen Rovaniemen lähistölle Sierilään. Kemijoki Oy on todennut, että tukieurot voisivat auttaa Sierilän voimalaitoksen investointipäätöksen suhteen.

”Jos vesivoiman lisärakentaminen otetaan uusiutuvan energian tuen piiriin, se on käytännössä suoraa tukea Kemijoki Oy:n kyseenalaiselle Sierilä-hankkeelle. Kuvio vaikuttaakin lähinnä Kemijoki Oy:n iltalypsyltä, jolla veronmaksajat halutaan saada mukaan maksamaan ympäristölle haitallisen hankkeen kustannuksia”, Ovaska sanoo.

Sierilän suunnitellun voimalaitoksen vaikutusalue on Kemijoen pääuoman viimeinen rakentamaton osuus. Voimalaitoksen rakentaminen tarkoittaisi, että Kemijoen viimeisten koskien paikalle syntyisi yli 30 kilometriä pitkä patoallas, joka hukuttaisi alleen uhanalaisten lajien esiintymiä, hehtaarien suuruisia sisämaan hiekkarantoja, niittyjä ja vanhoja metsiä. Kuohujen katoaminen olisi kuolinisku esimerkiksi vaellussiialle, taimenelle, jokihelmisimpukalle ja harjukselle. Lisäksi maanviljelijät ja poronhoitajat menettäisivät peltoja ja laitumia.

”Sierilän alue on viimeinen esimerkki Kemijoen alkuperäisestä jokiluonnosta. Se on elävä ja monella tapaa arvokas alue, jota meillä ei ole varaa menettää. Energiataloudelle uuden voimalaitoksen merkitys olisi sen sijaan vähäinen. Valtion ei missään tapauksessa tule tukea Sierilän rakentamista”, Ovaska summaa.

Vesivoiman lisärakentamisen sijaan investoinnit tulisi suunnata uusiutuviin ja päästöttömiin ratkaisuihin, jotka ovat ympäristön kannalta kestäviä. Väite, jonka mukaan vesivoiman lisärakentaminen on välttämätöntä tuuli- ja aurinkoenergian tuotannon lisäämiseksi, on vanhentunut. Tuuli- ja aurinkovoimaa voidaan tasapainottaa moderneilla joustavilla ratkaisuilla: kysyntäjoustoilla, älyverkoilla, pohjoismaisen sähkömarkkinan jaetulla säätövoimalla, energian varastointiratkaisuilla sekä energiatehokkuudella. Energiamurros vaatii tulevaisuuden ratkaisuja, ei menneen maailman tuhoisien tekojen toistoa.

Lisätietoja:

suojeluasiantuntija Matti Ovaska, 040 727 3149, matti.ovaska@wwf.fi