Viidakon tuntemattomat
Vuonna 2005 WWF:n tutkijat tekivät uskomattoman löydön orangeistaan tunnetun Borneon viidakosta. Sademetsään asennettuun automaattikameraan tallentui kissan ja ketun risteymältä näyttävä punaturkkinen olento, joka ei muistuttanut mitään aikaisemmin tunnettua lajia. Löytö ihmetyttää kansainvälistä tutkijakuntaa edelleen, mutta se ei suinkaan ole ollut yllätyksellisyydessään alueen ainoa.
Kamera sai napattua punaturkkisesta ainoastaan kaksi kuvaa: toisessa se tallustaa kamerasta poispäin pitkin lehtien peittämää polkua, ja toisessa, kuin pysytelläkseen tunnistamattomana, se kyyhöttää kuono kasvillisuuden takana.
– Olen kuvista todella ymmälläni. En ole ikinä aiemmin nähnyt tällaista otusta. Löytö on valtavan jännittävä, Indonesian WWF:n vanhempi ekologi Stephan Wulffraat kertoi vuonna 2005 julkaistussa indonesialaisen päivälehden The Jakarta Postin artikkelissa.
Kuvat ”punaisesta petoeläimestä” tallentuivat kameraan Heart of Borneo -alueella keskellä Borneon saarta, jossa myös WWF Suomi tukee alueen ainutlaatuisen ympäristön suojelua. Borneon sademetsät yllättävät tutkijat edelleen jokaisella tutkimusmatkalla.
Sademetsän suojeleminen ei riitä
WWF:n tutkijat kokosivat vuonna 2010 yhteen Heart of Borneo -alueelta löydetyt uudet lajit. Kolmen vuoden aikana tutkijat olivat löytäneet 123 uutta lajia. Löytöjen tahti oli uskomaton: kuukausittain alueelta löydettiin keskimäärin kolme uutta eläin- ja kasvilajia. Näiden joukossa ovat muun muassa maailman pisin hyönteinen, ihonsa läpi hengittävä keuhkoton sammakko ja pitkähäntäinen etana.
Borneo on yli kaksi kertaa Suomen kokoinen, maailman kolmanneksi suurin saari. Valtavan saaren sademetsiä häviää edelleen hakkuiden ja plantaasien alta. Pelkkien suojelualueiden perustaminen ei kuitenkaan riitä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Paikallisilla on oikeus hyödyntää luonnonvarojaan, ja tämä takia on tärkeää kehittää elinkeinoja, jotka tuovat tuloja paikallisille ihmisille tuhoamatta luontoa.
– Kaikkia metsiä ei voida suojella kaikelta ihmisen toiminnalta. Luonnonmetsien huvetessa myös talouskäytössä olevat metsät ovat tärkeitä lajien suojelun kannalta.
Tämä takia on tärkeää, että monimuotoisuutta ja erilaisia eliölajeja hoidetaan ja tutkitaan myös talousmetsissä. Tavoitteenamme on, että esimerkiksi metsäyhtiöt huomioisivat uhanalaisten lajien tärkeät elinympäristöt toiminnassaan. Hyvä esimerkki tästä ovat eläinten kulkureitteinään käyttämät metsäkäytävät, jotka rauhoitetaan puun korjuun ulkopuolelle, sanoo WWF:n metsäasiantuntija Maija Kaukonen.
Borneon ehkä parhaiten tunnettu asukas, oranki, on yksi niistä uhanalaisista lajeista, jotka kärsivät hakkuista ja sademetsiin laajenevista palmuöljyplantaaseista.
– WWF auttaa metsäyhtiöitä muun muassa tunnistamaan ja suojelemaan orangeille tärkeät pesä- ja ruokapuut. Näin mahdollistetaan orankien selviytyminen myös talousmetsissä, Kaukonen kertoo.
Borneossa toimii useita orankien kuntoutusohjelmia, joissa orvoksi jääneitä orankeja opetetaan uudelleen elämään sademetsässä. Myös WWF tukee kuntoutustyötä Kalimantanilla eli Indonesian puoleisella Borneolla. Kuntoutuksen tavoite on palauttaa nuoret orangit luontoon. Uusi koti voi löytyä myös yllättävältä alueelta.
– Esimerkiksi Länsi-Kalimantanilla orankeja palautetaan metsäyhtiöiden omistamille FSC-sertifioiduille sademetsäaluille. Orankien palauttaminen on osa yhtiöiden kestävän metsätalouden ohjelmaa, eli myös yhtiöt ovat sitoutuneet tähän. Tämä on osoittautunut hyväksi käytännöksi, sillä alueita valvotaan paremmin ja orangit saavat näin ollen rauhassa totutella uuteen elinympäristöönsä, Kaukonen kertoo.
Punainen peto edelleen arvoitus
”Punaisen petoeläimen” vuonna 2005 kuvista löytänyt Stephan Wulffraat tutkii edelleen lajikirjoa Borneolla. Hän on yhä ihmeissään lähes 10 vuotta sitten tehdystä löydöstä. Wulffraat kutsuu otusta vieläkin samalla, eläimen ulkomuotoon viittaavalla nimellä.
– Silloiset kuvat olivat sensaatiomaisia. Olemme yrittäneet kaikin tavoin tuon löydön jälkeen saada lajista edes jonkinlaista vihiä, mutta nuo kyseiset kuvat ovat jääneet ainoiksi havainnoiksi lajista. Tämä on todella sääli, sillä ilman tarkempaa tutkimusmateriaalia lajia ei voida tunnistaa kokonaan uudeksi nisäkäslajiksi.
– Punaisen petoeläimen kuvat todistavat, että Borneon saari pitää sisällään vielä monia salaisuuksia. Olen varma, että etenkin monet hyönteiset, sammalet ja saniaiset odottavat edelleen löytämistä. Mutta löytämättömien lajien joukossa on varmasti myös käärmeitä, sammakoita ja puita, kenties myös nisäkkäitä, Wulffraat kertoo.
Suomen ulkoasiainministeriö on tukenut tämän artikkelin tekemistä.
Lähteet:
http://indahnesia.com/indonesia/KALEXP/exploration.php, wwf.panda.org, The Jakarta Post
Suomalaisten tuella suojellaan maailman vanhimpia sademetsiä
Keskellä Borneota sijaitsevan Heart of Borneo -alueen sydämessä sijaitsee 1,5 miljoonan hehtaarin kokoinen Müller-Schwanerin vuoristoinen sademetsäalue. Alue on saanut vaikean nimensä Hollannin armeijan majuri George Müllerin sekä saksalaisen tutkija Carl Schwanerin mukaan. Müller johti ensimmäistä länsimaista retkikuntaa Borneon saaren sisäosissa 1800-luvulla. Tuolloin länsimaiset valloittajat suhtautuivat väkivaltaisesti paikallisiin Dayak-yhteisöihin ja Müllerin retkikunta saikin surmansa tutkimusmatkallaan taistelussa Dayakien kanssa.
Nykyään, 200 vuotta myöhemmin, aluetta suojellaan yhteistyössä paikallisten kanssa. Alueella muun muassa kartoitetaan sen rikasta eliöstöä ja kehitetään ekologisesti kestäviä ansaintamalleja yhdessä paikallisten kanssa. WWF Suomi suojelee aluetta sekä tukijoidensa että Suomen ulkoministeriön tuella.
Müller-Schwanerin alue on jopa 130 miljoonaa vuotta vanha ja sen sademetsä on yksi maailman vanhimpia vuoristosademetsiä.
Teksti: Katja Rönkkö