Metsälähde-hankkeessa etsitään ratkaisuja metsätalouden vesistökuormituksen vähentämiseen

WWF:n Metsälähde-hankkeessa suojellaan vesistöjä erityisesti metsätalousvaltaisilla alueilla. Hanke jatkaa WWF:n pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä Inkoon-, Ingarskilan ja Siuntionjoen valuma-alueilla yhdessä paikallisten maan- ja metsänomistajien kanssa.

Tiesitkö, että...

Voit metsänomistajana olla mukana vähentämässä metsätalouden vesistökuormitusta? Ota yhteyttä Meri Ensiöön!

Metsälähde-hankkeen tavoitteena on tunnistaa herkät metsäiset vesistötyypit ja mahdollisuudet tehostaa metsätalouden vesiensuojelua. Hankealueella rakennetaan esimerkiksi ravinteita ja kiintoaineita imeviä kosteikkoja ja kunnostetaan metsissä virtaavia vesistöjä. Niiden avulla parannetaan vesien hallintaa ja vesistöjen ekologista tilaa. Lisäksi hankkeen tavoitteena on lisätä ja levittää tietoa metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteistä, jotta vesiensuojelusta tulisi kiinteä osa suomalaista metsätaloutta. Metsät peittävät yli 75 prosenttia Suomen pinta-alasta ja metsäisiltä alueilta löytyy valtava, pitkälti hyödyntämätön potentiaali vesiensuojelun parantamiseen.   

Sateisena talvena 2020 jokien Suomenlahteen kuljettama kiintoaine Itä-Uudenmaan rannikolla oli silmin havaittavaa.

Luontaisia vedenviipymäpaikkoja, kuten kosteikkoja ja soita, on hävitetty metsätalouden ja muun maankäytön tieltä. Tämän takia veden virtaamat vaihtelevat hankealueella nopeasti aiheuttaen ongelmia, kuten tulvivia peltoja ja sortuvia joenpenkkoja, jotka lisäävät entisestään veteen päätyvien ravinteiden ja kiintoaineksen määrää. 

Ilmastonmuutoksen myöstä erityisesti talviaikaiset sateet tulevat lisääntymään. Jotta pystymme sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, on toimivien vesienhallintaratkaisujen löytäminen tärkeämpää kuin koskaan. Metsälähde-hankkeessa toteuttavat vesienhallintaratkaisut pidättävät vettä valuma-alueiden yläosissa ja auttavat osaltaan tasoittamaan tulvahuippuja valuma-alueiden alaosien peltovaltasilla alueilla. Samalla vähennetään vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta ja lisätään monimuotoisuutta.  

Vesiensuojelukohde toimii parhaiten, kun se on pinta-alaltaan riittävän suuri suhteessa sen yläpuolisen valuma-alueen kokoon. Siksi pahasti tulvivien pääuomien varrelle tarvitaan suuria kohteita. Yhtä tehokasta on kuitenkin rakentaa useita pienempiä kohteita valuma-alueiden latvaosiin.  

Metsälähde-hankkeen vetäjänä toimii WWF Suomi. Hankkeessa tehdään yhteistyötä maa- ja metsäalueiden omistajien lisäksi Siuntion kunnan, erilaisten yhdistysten, ympäristöviranomaisten ja monien metsätalouden toimijoiden kanssa. Metsälähde-hankkeen rahoittavat WWF ja ympäristöministeriö osana vesiensuojelun tehostamisohjelmaa. 

Kosteikko pidättää hakkuualueelta tulvaa kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.  

Mitä metsätalouden vesistökuormitus on?

Metsätalouden vesiensuojelu ja -hallintatoimenpiteet ovat jääneet maatalousalueiden toimenpiteiden varjoon, vaikka vesiensuojelu metsätalousalueilla on aivan yhtä tärkeää. Metsätalouden ja erityisesti ojitettujen soiden aiheuttama ravinnekuormitus vesistöihin on selvästi aiemmin luultua suurempaa. Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta on 12 prosenttia ja fosforikuormituksesta 14 prosenttia. 

Avohakkuut aiheuttavat suuren osan metsätalouden vesistökuormituksesta. Kun puut poistetaan, niiden haihduttava vaikutus katoaa ja valunta alueelta lisääntyy. Tällöin alapuolisten alueiden tulvimisriski kasvaa, kun suurempi määrä vettä valuu entistä vauhdikkaammin vesistöihin. Myös kasvillisuuden poistaminen ja kivennäismaan paljastuminen, esimerkiksi maanmuokkauksen tai konetyön takia, heikentää metsämaan kykyä pidättää vettä. Tästä seuraa vesistöihin ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä liettymistä ja rehevöitymistä. 

Metsien pienvedet ovat tärkeitä elinympäristöjä useille uhanalaisille lajeille, kuten metsäekosysteemeille tärkeille sammaleille ja selkärangattomille. Koska metsätalous on näillä alueilla usein ainoa merkittävä kuormituslähde, voidaan vesiensuojelutoimilla parantaa pienvesissä elävien lajien elinmahdollisuuksia merkittävästi. 

Rantametsien hakkuissa tulisi jättää vähintään 30 metrin käsittelemätön suojavyöhyke vesistöön. Suojavyöhyke voidaan myös suunnitella vaihtelevan levyiseksi siten, että se seuraa maaston luontaisia muotoja ja on leveimmillään erityisten herkkien tai tärkeiden elinympäristöjen kohdalla. Kuvan kohteella jätettiin tavallista leveämpi suojavyöhyke suojaamaan vaelluskalojen kutupaikkaa. 

Keinoja vähentää metsätalouden vesistökuormitusta

Monimuotoisuuden turvaaminen ja vesiensuojelu pitää huomioida metsänhoidon suunnittelussa. Usein vesiensuojelutoimenpiteet turvaavat myös luonnon monimuotoisuutta, sillä käsittelemättömät alueet ja ennallistetut ympäristöt tarjoavat elinympäristöjä monille kasvi- ja hyönteis- ja eläinlajeille, kuten sudenkorennoille ja metsäkanalinnuille. 

Suojavyöhykkeet

Suojavyöhykkeet ovat vesistöjen rannoille jätettäviä käsittelemättömiä alueita. Ne ovat merkittäviä vesiensuojelun kannalta, sillä niiden kasvillisuus sitoo metsistä valuvia ravinteita ja kiintoainesta. Puiden tuoma varjostus pitää veden viileänä ja niistä päätyy veteen vesieliöille tärkeää lahopuuta ja kariketta. Rantametsän hakkuussa tulisi jättää vähintään 30 metrin käsittelemätön suojavyöhyke vesistöön, jotta ehkäistään haitallisia vesistövaikutuksia ja säilytetään rantaympäristön luontoarvoja.  

Kunnostusojitusten välttäminen

Kunnostusojituksia ei tule tehdä, sillä niiden seurauksena kiintoaine ja ravinnepitoisuudet kohoavat valumavesissä. Niiden sijasta on etsittävä muita ratkaisuja, kuten jatkuvaan kasvatukseen siirtyminen, tuhkalannoitus tai kiertoajan pidentäminen. Mikäli kunnostusojitus tehdään, on ensisijaisen tärkeää, että ojasyvyys on mahdollisimman matala, eikä ojia kaiveta kivennäismaahan asti. Lisäksi on syytä jättää kaivu- ja perkauskatkoja, hyödyntää mahdollisuuksien mukaan pintavalutuskenttiä. Kunnostusojituksesta syntyvää vesistökuormitusta voi vähentää myös rakentamalla erilaisia vettä pidättäviä rakenteita kuten kaksitasouomia ja putkipatoja.  

Jatkuva kasvatus

Metsän peitteisyyden säilyttävät hakkuumenetelmät kuten poimintahakkuut, kaksijaksoisen metsän kasvatus, kuusen suojuspuumenetelmä ja pienaukkohakkuut tukevat myös vesistöjen suojelua. Kun puita jätetään riittävästi, niiden haihduttama vesi ylläpitää luontaista kuivatusta ja pohjaveden pinta pysyy riittävän alhaalla. Avohakkuu aiheuttaa voimakasta vettymistä, jonka ehkäisemiseksi tarvitaan vesistöjä kuormittavaa kunnostusojittamista. Tämä voidaan välttää, jos hakkuun jälkeen paikalle jää riittävästi puustoa haihduttamaan vettä.  

Ennallistaminen

Perattuja ja ojiksi kaivettuja puroja, sekä turhaan ojitettuja tai metsätalouskäytöstä poistuneita soita ennallistamalla voidaan lisätä veden viipymää valuma-alueella ja siten vähentää tulvahuipuista aiheutuvia ravinteiden ja kiintoaineiden huuhtoutumia alapuoliseen vesistöön. Puroja voi ennallistaa johtamalla vedet takaisin alkuperäiseen uomaan sekä palauttamalla kiviä ja lahopuita purouomaan. Ojien tukkiminen on paras keino ojitettujen soiden ennallistamiseen. Ennallistaminen on suoluonnon kannalta hyödyllinen toimenpide ja useilta metsätalouden toimijoilta löytyy siihen vaadittavaa erityisosaamista. 

Pintavalutuskentät

Pintavalutuskenttä on metsänkäsittelyalueen ja vesistön väliin jäävä käsittelemätön ja kasvipeitteinen alue, jolle metsänkäsittelyalueen valumavedet ohjataan. Kooltaan riittävän suuri pintavalutuskenttä pidättää tehokkaasti kiintoainetta ja ravinteita, kun vesi suodattuu maaperän ja kasvillisuuden läpi. 

Kosteikkojen rakentaminen

Maa- ja metsätalousympäristöön rakennettavia kosteikkoja kutsutaan monivaikutteisiksi kosteikoiksi, sillä ne edistävät vesiensuojelua ja lisäävät luonnon monimuotoisuutta. Kosteikot puhdistavat valumavesiä pidättämällä maa-ainesta ja ravinteita. Lisäksi ne tasaavat veden virtaaman vaihteluita. Uusia kosteikkoja voidaan rakentaa padottamalla ja tulvittamalla soveltuvia alavia maastonkohtia. 

Maan- tai metsänomistaja, ota yhteyttä!

Kannustamme kaikkia vesiensuojelusta tai jatkuvasta kasvatuksesta kiinnostuneita metsänomistajia ottamaan meihin yhteyttä ja keskustelemaan mahdollisuuksista toteuttaa vesienhallintatoimia Inkoon-, Ingarskilan- ja Siuntionjoen valuma-alueilla. 

Meri Ensiö, suojeluasiantuntija, meri.ensio@wwf.fi, p. 050 3021568

 

Metsälähde-sidor på svenska