Suot ja rannat
Puhdas vesi on tärkein luonnonvaramme. Suomessa vettä sataa maahan enemmän kuin sitä haihtuu. Metsät suodattavatkin valtavan määrän sadevettä vuosittain. Pohjoinen luonto ja sen eliöt ovat sopeutuneet lähes kaikkialla läsnä olevaan kosteuteen.
Metsämaan tilanne vaikuttaa siihen, minkä laatuisena vesi päätyy vesistöihin. Suometsien avohakkuut ja ojitukset heikentävät merkittävästi veden laatua. Yli puolet Suomen soista on ojitettu. Etelä- ja Keski-Suomen korvista ja rämeistä on kuivatettu 70–90 prosenttia. Soiden ja metsien mosaiikkimainen vaihtelu on hävinnyt laajoilta alueilta, ja sitä tarvitseva lajisto on taantunut ja vesien tila heikentynyt.
Soiden ojitukset ovat saattaneet aiheuttaa moninkertaisesti luultua suuremman kuorman vesistöihin, eikä ojitusten aiheuttamaa kuormitusta saada vesiensuojelutoimenpiteillä täysin pois. Siksi ojien kunnostuksia tulee välttää. Turvemailla kannattaa siirtyä metsän jatkuvaan kasvatukseen, jolloin ojien kunnostuksia ei yleensä tarvita.
Kosteusolojen vaihtelu on olennainen osa metsäluonnon monimuotoisuutta. Se synnyttää monia märkiä luontotyyppejä: Kausikosteikkoja, soistuneita kankaita, kosteita lehtoja, korpia, rämeitä, nevoja, suon ja metsän vaihettumisvyöhykkeitä, lähteitä, noroja, puroja, luhtia ja rantametsiä. Useat näistä luontotyypeistä ovat lajistollisesti rikkaita.
Myytti
Veden vaivaamat alueet kannattaa kuivattaa.
Todellisuus
Suomen metsiä ei vaivaa liiallinen vesi, vaan kosteusolojen vähäinen vaihtelu. Vesi rikastuttaa metsäluontoa. Kosteusolojen vaihtelu on olennainen osa metsäluonnon monimuotoisuutta.
Mitä sinä metsänomistajana voit tehdä?
-
Säilytä puustoiset suot ja rannat koskemattomina
Pientenkin suolaikkujen, kosteikkojen ja niiden reunapuustojen säilyttäminen luonnontilaisina on arvokas teko metsäluonnon rikastuttamiseksi.
-
Vältä avohakkuita suo- ja rantametsissä
Avohakkuu aiheuttaa suometsissä voimakkaan vettymisen, jonka ehkäisemiseksi kohteet ojitetaan. Avohakatut ja ojitetut kohteet menettävät luontoarvonsa ja aiheuttavat metsätalouden pahimmat vesistöhaitat.
-
Jätä vesistön tai pienveden rantametsän hakkuussa suojavyöhyke
Suojavyöhykkeen tulee olla vähintään 30 metrin levyinen. Sen avulla ehkäistään kielteisiä vesistövaikutuksia ja säilytetään rannan luonnonarvoja. Paikoin voi riittää kapeampikin alue. Leveästä alueesta on hyötyä rannoilla, joissa purkautuu runsaasti pohja- tai pintavesiä sekä kosteissa ja varjoisissa kohdissa, joissa on paljon kiviä ja kaatuneita lahopuita. Säästä monilajista lehtipuustoa ja alikasvosta sekä runsaasti säästöpuustoa.
-
Suosi puustoisuuden säilyttäviä metsänhoitomenetelmiä
Suosi esimerkiksi poimintahakkuita, kaksijaksoisen metsän kasvatusta, kuusen suojuspuumenetelmää ja pienaukkohakkuuta. Kun puustoa jätetään riittävästi, sen haihdutus ylläpitää luontaista kuivatusta ja pohjaveden pinta pysyy riittävän alhaalla puuston kasvun kannalta.
-
Poista puita ja pensaikkoa arvokkaisiin lintuvesiin rajoittuvien peltojen rantavyöhykkeillä
Tällaisissa kohteissa kannattaa pyrkiä avoimempaan, luhtaiseen suuntaan.
-
Vältä kunnostusojituksia ja ojitusmätästystä
Ojien tukkiminen on paras keino ojitettujen soiden ennallistamiseen. Ennallistaminen on suoluonnon kannalta hyödyllinen toimenpide ja useilta metsätalouden toimijoilta löytyy siihen vaadittavaa erityisosaamista.
-
Ennallista perattuja ja ojiksi kaivettuja puroja
Voit ennallistaa puroja johtamalla vedet takaisin vanhaan alkuperäiseen mutkittelevaan uomaansa sekä palauttamalla kiviä ja lahopuita purouomaan.
-
Luo uusia luontoa rikastuttavia kosteikkoja
Kosteikkoja luodaan padottamalla ja tulvittamalla soveltuvia alavia maastonkohtia. Ne ovat vesiensuojelun kannalta tehokkaita ojista tulevan kiintoaineksen ja ravinteiden pidättäjiä.
-
Hae tukea
Suunnitteluapua ja taloudellista tukea ennallistamiseen voi kysyä Suomen metsäkeskukselta ja luonnonhoitoa tarjoavilta metsäpalveluyrityksiltä.
Miten luonto ja sinä hyödytte?
Luonto
Suo- ja rantametsien puuston ja luontaisen vesitalouden säilyttämisestä ja sen palauttamisesta hyötyy suuri joukko lajeja. Samalla vältetään haitallisten ravinteiden ja kiintoainesten pääsy vesistöjä pilaamaan.
Kosteissa oloissa elää runsaasti hyönteisiä. Metsäkanalintujen ja telkän, tavin ja sinisorsan poikueet, lepakot sekä valkoselkätikka ja kuhankeittäjä suosivat rantametsiä runsaan, vesiympäristöstä kuoriutuvan hyönteisravinnon vuoksi. Juomavesi ja rehevä kasvillisuus houkuttelevat rannoille myös hirviä, metsäkauriita ja jäniksiä.
Sorsalinnut ja kahlaajat taas suosivat avoimempia niittymäisiä rantoja pesimäympäristönään.
Korpien kosteassa pienilmastossa elää jäkäliä, sammalia, hyönteisiä sekä lintuja, muun muassa peukaloinen, pohjansirkku, varpushaukka, metsäviklo sekä metsäkanalinnut. Korvissa elelee myös metsäsopuli, hiljainen sammalten syöjä.
Rämeillä eläviä perhosia ovat muun muassa muurainhopeatäplä, rämemittari ja rämekylmänperhonen. Rämeillä pesiviä lintulajeja ovat esimerkiksi riekko, järripeippo, leppälintu, töyhtötiainen ja käki.
Sinä
Pidät vedet puhtaina ja rannat kirkkaina luopumalla suo- ja rantametsien avohakkuista. Samalla säästät vaivaa ja vältät riskejä, sillä luontaisesti märkien alueiden uudistaminen on hankalaa, kallista ja jälki usein rumaa.
Vesistöjen virkistysarvot ja rantakiinteistöjen arvo säilyvät. Pitämällä rantametsät puustoisina säilytät rantamaisemat ehyinä ja kauniina. Kalakannat säilyvät tuottavina ja arvokkaina.
Metsästysmahdollisuudet paranevat, kun metsäkanalintujen ja vesilintujen kannat vahvistuvat lisääntymisolojen parantuessa.
Luonnontilaiset suot tuottavat maisemallisia arvoja, ulkoilu- ja virkistysmahdollisuuksia, hilla- ja karpalosatoja sekä elinympäristöjä riistalle. Ne myös edesauttavat hiilen sitoutumista ja veden puhdistumista.
Voit saada myös taloudellista tuottoa tarjoamalla luontoarvoiltaan korkeita korpia, suon ja metsän vaihettumisvyöhykkeitä ja rantametsiä suojelukohteiksi METSO-ohjelmaan.