Lahopuut
Luonnonmetsissä on aina ollut runsaasti kuolleita puita, noin neljännes koko puustosta. Lahopuu on tärkeää metsän elämän kirjolle, sillä metsälajeistamme neljännes, yhteensä noin 5 000 lajia, on riippuvaisia lahopuista. Lahopuusta riippuvaisia lajeja on lähes kaikissa eliöryhmissä.
Tavallisesti talousmetsissä kuolleen runkopuun määrä on alle viisi prosenttia luontaisesta lahopuurunkojen määrästä. Tämä on keskeinen syy satojen metsälajien uhanalaistumiselle. Lahopuuta hyödyntävät eliöt ovat usein spesialisteja, omien olosuhteidensa erikoisosaajia. Esimerkiksi rusokäävän voi nähdä vain sellaisilla pitkään lahonneilla kuusilla, joita kantokääpä on ensin lahottanut.
Lahopuu muuttuu lahotessaan ja se tarjoaa tietylle lajille elinympäristön vain rajalliseksi ajaksi. Siksi lahopuueliöiden kannalta on tärkeää, että metsäalueella esiintyy eri puulajien eri lahoamisen vaiheessa olevia puunrunkoja: lähiympäristöstä pitäisi löytyä uusi korvaava elinympäristö, kun entinen muuttuu soveltumattomaksi.
Myytti
Kuollut puu on riski metsän terveydelle.
Todellisuus
Kuolleet puut eivät ole terveysriski. Terveessä, luonnoltaan rikkaassa metsässä on kuolleita puita. Ne ovat oleellinen osa metsän elämää. Metsätuholain velvoitteet koskevat vahingoittuneita havupuita, joissa on tuoretta nilaa. Vain tällaiset puut voivat aiheuttaa riskin kaarnakuoriaisten lisääntymiselle.
Mitä sinä metsänomistajana voit tehdä?
-
Älä tee mitään!
Lahopuun lisääminen on äärimmäisen helppoa: olennaista on olla tekemättä mitään, kun puu kaatuu tai kuolee pystyyn. Lahopuun määrä lisääntyy näin metsässä nopeasti. Suurin pula on järeistä, läpimitaltaan yli 20 cm rungoista. Tutkimusten mukaan uhanalaisten lahottajasienilajien esiintyminen on epätodennäköistä, jos metsikössä on lahopuuta vähemmän kuin 20 kuutiometriä hehtaarilla. Mitä enemmän säästät lahopuuta, sen parempi metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta.
-
Jätä pystyyn kuolleet puut ja tuulenkaatoja korjaamatta
Kun kuori irtoaa käsin repimällä, puun nila on jo syöty eivätkä metsille haitalliset kaarnakuoriaiset enää viihdy niissä – päinvastoin, näillä puilla elää haitallisten kaarnakuoriaisten luontaisia vihollisia. Lehtipuu ei muodosta tuholaisriskiä missään olosuhteissa.
Huomaa, että jos hehtaarilla on enemmän kuin 10 kiintokuutiometriä vahingoittunutta kuusta tai 20 kiintokuutiometriä vahingoittunutta mäntyä, metsätuholaki vaatii poistamaan em. rajojen ylimenevän osan runkokoisesta puusta. Huomaa samalla siis myös se, että voit jättää vahingoittunutta kuusta 10 kuutioon ja mäntyä 20 kuutioon saakka. Metsätuholaki ei koske lehtipuita. Lain mukaan korjuuvelvoitetta ei ole, jos korjuun järjestäminen on ylivoimaista. Korjuuvelvoite ei myöskään koske luonnonsuojelualueita.
-
Jätä säästöpuut korjaamatta, vaikka ne kaatuisivat
Niiden on tarkoitus kuolla aikanaan ja tuottaa lahopuuta. Näin tarjoat suurelle lajijoukolle elinympäristön ja ravinnon. Luonnossa mikään ei mene hukkaan.
-
Tee tekopökkelöitä
Pyydä harvennushakkuun toteuttajaa tekemään poistettavista lehtipuista useita 2–5 metrin korkuisia tekopökkelöitä joka hehtaarille. Jo 15 sentin paksuiset pökkelöt ovat hyviä pesäpuita esimerkiksi hömötiaiselle.
-
Jätä harventamattomia laikkuja sekapuustoisiin kohtiin
Niihin syntyy pökkelöitä itsestään. Hyviä paikkoja ovat riistatiheiköt, säästöpuuryhmät, kosteikot, louhikot ja muut korjuun kannalta vaikeapääsyiset kohdat.
-
Pyydä tarkkuutta lahopuiden varomiseen
Yhteyshenkilösi voi ohjeistaa koneurakoitsijaa säästämään lahopuut ja varomaan niitä puunkorjuun ja mahdollisesti tehtävän maanmuokkauksen yhteydessä. Lahopuun hävikki on normaalisti suurta, ellei asiaan kiinnitetä huomiota.
-
Jätä järeä jatkojalostukseen kelpaamaton puuaines metsään
Voit päättää, että metsästäsi korjataan energiapuuksi vain latvusmassaa. Tällöin jatkojalostukseen kelpaamattomat runkopuut ja kannot jäävät metsään. Jos hakkuukohteella on juurikääpää, kysy tarkemmat toimintaohjeet metsäammattilaiselta.
Miten luonto ja sinä hyödytte?
Luonto
Lahopuu ylläpitää jopa rikkaampaa lajistoa kuin elävä puu. Lahoamisen edetessä kuollut muuttuu eläväksi silmiemme edessä. Hyötyjiä ovat muun muassa sammalet, sienet, hyönteiset ja hyönteisiä syövät eläimet. Kaikkien puulajien kuolleet järeät rungot ovat luonnon kannalta arvokkaita, olivatpa ne pystyssä tai maassa makaamassa. Eniten puutetta on järeästä lehtilahopuusta.
Pystyyn kuolleet puut tarjoavat ravintoa hyönteisiä syöville tikoille, mikä on elintärkeää etenkin talvella. Ne tarjoavat pesäpaikkoja tiaisille ja muille kolopesijöille, elinympäristöjä kääville ja kovakuoriaisille sekä päällysvieraina rungolla eläville jäkälälajeille. Lämpimässä ja paisteisessa ympäristössä olevilla koivupökkelöillä elää hyvin runsas kovakuoriaislajisto. Lahopuulla elävät sieni- ja hyönteislajit muuttuvat lahoamisen edetessä.
Maahan kaatuneilla lahopuilla elää erilaista lajistoa kuin pystyyn kuolleilla, koska ne ovat kosteammassa ja varjoisammassa ympäristössä. Maapuilla elää kääpiä, sieniä, kovakuoriaisia ja muita selkärangattomia eläimiä, jäkäliä ja maksasammalia.
Sinä
Maan viljavuus sekä veden- ja ravinteidenpidätyskyky paranee. Metsäsi imee kasvuvoimansa aiempien puusukupolvien raunioista. Lahopuut ja niistä syntynyt humus ovat merkittävä hiili- ja ravinnevarasto. Humus parantaa metsämaan veden- ja ravinteidenpidätyskykyä. Pitkälle lahonneissa, maassa makaavissa puissa tapahtuu myös typen sidontaa, mikä parantaa maan viljavuutta.
Lahopuu pitää tuholaiset kurissa. Pedot ja loiset, jotka pitävät metsätaloudelle haitalliset kaarnakuoriaiset aisoissa, tarvitsevat lahopuuta lisääntymiseensä.
Kuollut puu on erinomainen kasvualusta uudelle puusukupolvelle. Pitkälle lahonneet maapuut ovat hyviä taimettumaan, ja niillä kasvaa usein rivi terhakoita kuusentaimia.