Sekametsä
Sekametsät ovat metsiä, joissa yhtä hallitsevaa puulajia – yleensä mäntyä, kuusta tai koivua – on vähemmän kuin kolme neljännestä. Tällaisia sekametsiä on vain 14 prosenttia Suomen metsäpinta-alasta. Luontaisesti sekametsiä olisi huomattavasti enemmän.
Suomessa kasvaa luontaisesti 31 puulajia. Näistä 4 on havupuita ja 27 lehtipuita.. Metsätaloudessa kuitenkin suositaan havupuita: yli 95 prosenttia hakatuista metsistä uudistetaan männylle tai kuuselle. Etelä-Suomen lehtipuuvaltaisten metsien pinta-ala onkin puolittunut 1950-luvulta näihin päiviin.
Ilmaston lämmetessä ja olosuhteiden muuttuessa sekametsien kasvatuksesta tulee yhä tärkeämpi keino metsätalouden riskien hallintaan, koska tulevaisuuden kasvuolosuhteisiin liittyy suurta epävarmuutta. Metsätaloudessa suositaan kuusta tällä hetkellä liikaa, sillä se on altis ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvän kuivuuden, tuulisuuden ja hyönteistuhojen kannalta. Lehtipuut ovat parempi valinta sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta. Lehtipuiden suosiminen olisi hyvä myös luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta.
Myytti
Raidat, haavat, lepät ja pihlajat ovat roskapuita. Ne on raivattava pois taimikoista ja nuorista metsistä.
Todellisuus
Roskapuita ei ole olemassakaan. Kaikilla puulajeilla elää suuri joukko niistä riippuvaisia ja ihmisellekin hyödyllisiä lajeja. Usean puulajin sekametsät ovat luonnoltaan rikkaampia, tuottavat monipuolisempia hyötyjä ja kestävät tuhoja paremmin kuin yhden tai kahden puulajin metsät.
Mitä sinä metsänomistajana voit tehdä?
-
Säilytä kaikki luontaisesti metsässä esiintyvät puulajit
Hyvä nyrkkisääntö on, että metsässä pitäisi olla taimikonhoidon tai hakkuun jälkeen yhtä monta puulajia jäljellä kuin ennen sitä. Vieraslajit, esimerkiksi terttuseljat, vuorimännyt, vierasperäiset pajulajit, pihdat ja jättituijat, sen sijaan kannattaa poistaa.
-
Kasvata monipuolisesti kotimaisia puulajeja
Tavoittele vähintään kolmen puulajin metsiä. Tämä on järkevää ja suositeltavaa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta.
-
Harkitse rauduskoivun, tervalepän ja luontaisten jalopuiden istutusta
Myös raitaa, pihlajaa ja visakoivua voi kasvattaa kannattavasti. Järeinä ja hyvälaatuisina ne ovat jopa arvokkaampia kuin tavallisimmin kasvatettavat puulajit.
-
Jätä tilaa sekapuustolle
Jos olet tehnyt päätehakkuun, voit jättää istuttamatta alueita, joille kasvaa luontaisesti muita puulajeja. Joka aarille ei tarvitse saada täystiheää istutustaimikkoa. Uudistushakkuussa jäljelle jäänyttä pienpuustoa ei kannatta poistaa kokonaan uudistusalan raivauksessa vaan jättää puuryhmiä kasvamaan.
-
Anna yhden puulajin istutusmetsiin kasvaa luontaisesti myös muita puulajeja
Säästä taimikonhoidossa ja ensiharvennuksessa luontaisesti kasvavaa koivua.
-
Säästä lehtipuuvaltaiset lehdot luonnontilaisina tai kasvata eri-ikäisrakenteisena.
Kuusta voi näistä paikoista poistaa, eikä lehtoihin pidä istuttaa kuusta, vaan antaa niiden kehittyä monilajiksi lehtipuuvaltaisiksi sekametsiksi. Monet lehtojen lajit ovat sopeutuneet lehtimetsien valo-olosuhteisiin ja maan vähäiseen happamuuteen. Voit saada METSO-ohjelmasta korvausta lehdon suojelemisesta.
Miten luonto ja sinä hyödytte?
Luonto
Puissa ja puista elävät lajit kiittävät. Yhdenkin puulajin lisääminen metsään rikastuttaa luontoa, sillä sen mukana tulee suuri joukko seuralaislajeja: lintuja, nisäkkäitä, perhosia, sahapistiäisiä, kovakuoriaisia, jäkäliä, sammalia ja sieniä. Yksikään niistä ei ole luonnossa turha.
Suomen yleisimmillä puulajeilla – männyllä, kuusella, koivuilla ja haavalla – elää kullakin yli tuhat eliölajia. Moni näistä eliölajeista elää usealla puulajilla, mutta arviolta 15–20 prosenttia vain yhdellä. Tällaisia spesialistilajeja on erityisen paljon perhosissa, kovakuoriaisissa ja puuta lahottavissa sienissä. Havupuista ovat riippuvaisia pääasiassa eri seuralaislajit kuin lehtipuista.
Usean puulajin sekametsät ovatkin aina lajistoltaan rikkaampia kuin yhden tai kahden puulajin metsät, ja lehtipuut rikastuttavat havupuuvaltaisten metsien lajistoa erityisen paljon.
Moni lehtipuu tuottaa myös marjoja, pähkinöitä tai norkkoja ravinnoksi eläimille. Eri lehtipuiden säästäminen ja sekametsän kerroksellisuus lisäävät lintulajiston monimuotoisuutta.
Haavan, raidan, pihlajan ja lehmuksen kuori tarjoaa hyvän kasvualustan rikkaalle sammalien ja jäkälien lajikirjolle.
Sinä
Saat enemmän metsän antimia. Muun muassa mustikka ja riistalajit menestyvät paremmin sekametsissä.
Metsän terveys ja tuhonkestävyys ovat parempia sekametsissä. Sienitaudit ja tuhohyönteiset ovat yleensä puulajikohtaisia ja sekametsässä niiden lisääntymisen ja leviämisen edellytykset ovat huonommat. Tuhon sattuessa vain osa puista vaurioituu. Selviytyjien kasvu vieläpä kiihtyy, kun niille vapautuu kasvutilaa. Tämä kompensoi tuhojen aiheuttamat menetykset huomattavasti nopeammin kuin uudelleenviljely.
Metsämaan viljavuus paranee. Lehtipuiden karike on vähemmän hapanta kuin neulaset, minkä vuoksi lehtipuut rikastuttavat havupuuvaltaisten metsien kasvi-, sieni- ja mikrobilajistoa sekä maaperäeläimistöä. Lehtipuiden lehvästön alla maaperä on myös lämpimämpi. Nämä tekijät nopeuttavat karikkeen hajotusta ja typen sidontaa. Lopputuloksena on puiden nopeampi kasvu. Lepät ovat erityisen tehokkaita maan parantajia.
Usean puulajin sekametsät sitovat enemmän hiiltä ja kasvavat paremmin kuin yhden tai kahden puulajin metsät.
Sekametsä on ilo silmälle. Alkukesän vehreys ja syksyn ruska tekevät siitä kiehtovan seurattavan vuodenkierron eri vaiheissa. Monipuolista lajistoa ylläpitävät sekametsät ovat kauniita paikkoja täynnä elämää, linnunlaulua, sieniä ja marjoja.