WWF: Valkoselkätikoilla kohtalainen pesintävuosi

WWF:n seurantatutkimuksissa varmistettiin tänä kesänä 23 erittäin uhanalaisen valkoselkätikan pesintää, joiden poikastuotto on yhteensä 65-70 kuoriutunutta. Vuonna 1994 pesivä kanta oli pohjalukemissa; tuolloin pesiä löytyi vain 11. Tutkimusta koordinoiva WWF:n valkoselkätikkatyöryhmä arvioi, että välitön kannan taantuminen on pysähtynyt.

“Näyttää siltä, että valkoselkätikkojen reviirimäärä on hienoisessa kasvussa maassamme. Suomen valkoselkätikat ovat kuitenkin edelleen äärimmäisen uhanalaisia ja tarvitsevat suojelutoimia selviytyäkseen”, muistuttaa WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen.

Pesimätulos on muutaman edellisvuoden kaltainen. Valkoselkätikka pesii aikaisin, ja tänä vuonna suurin osa poikueista oli valmiina lentoon jo touko-kesäkuun vaihteessa. Tutkijat eivät ehtineet löytää kaikkia pesiä ennen kuin poikaset olivat lähteneet maailmalle. Kaikkiaan rengastettiin 31 poikasta.

Keski-Suomi (7 pesintää) ja Päijät-Häme (5) ovat edelleen vahvinta aluetta. Etelä-Savossa todettiin 5, Pohjois- ja Etelä-Karjalassa kummassakin 2 ja Vaasan rannikkoseudulla 2 pesintää. Tänä vuonna löydettiin ilahduttavasti neljä uutta pesimäpaikkaa. Valkoselkätikkatyöryhmän mukaan välitön kannan taantuminen näyttää pysähtyneen. Suomessa pesivän populaation koko on arviolta 40 paria.

Valkoselkätikka (Dendrocopos l. leucotos) elää vanhoissa lehtipuuvaltaisissa metsissä. Sopivien elinympäristöjen väheneminen 1950-luvulta lähtien on aiheuttanut kannan romahtamisen. WWF aloitti suojelutyön metsälinnustomme uhanalaisimman lajin pelastamiseksi vuonna 1987. Pitkällä tähtäyksellä sopivien elinympäristöjen lisäsuojelu Etelä-Suomessa, kohteiden ennallistaminen sekä valkoselkätikan huomioonottaminen talousmetsissä parantavat lajin selviytymismahdollisuuksia.

Vanhoissa luonnontilaisen kaltaisissa lehtimetsissä elää useita saman uhanalaisen metsäluontotyypin edustajia kuin valkoselkätikka. Muita tällaisessa ympäristössä viihtyviä uhanalaisia lajeja ovat esimerkiksi liito-orava (Pteromys volans), sekä lahoista lehtipuista riippuvaiset kovakuoriaislajit, kuten esim. haavanlahokärsäkäs (Cossonus parallelepipedus), täplämustakeiju (Dircaea quadriguttata) ja piilopääaatukainen (Phytobaenus amabilis).

Yhteistyötä tutkimuksissa Venäjän Karjalassa

WWF, Metsähallitus ja Pietarin yliopisto jatkavat vuonna 2000 alkanutta yhteistyötä, jossa inventoidaan Karjalan kannaksen tikkametsiä ja kartoitetaan lajin esiintymistä. Alkukesän tulokset vahvistavat edelleen aiempaa tietämystä Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan vahvasta populaatiosta. Alueen pesivä kanta on moninkertainen Suomeen verrattuna, 250-300 paria.

Metsänhakkuut uhkaavat jo Vuoksen rantojen tikkametsiä Venäjän Karjalassakin. Inventoijat ovat huolestuneina seuranneet hakkuiden lisääntymistä vanhoissa luonnontilaisen kaltaisissa lehtimetsissä ja lehtomaisilla kankailla viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana. “Karjalankannas on todellinen ekologinen käytävä Suomen ja Venäjän välillä. Sillä on elintärkeä merkitys valkoselkätikan kannan kehitykseen Suomessa samoin kuin muiden uhanalaisten lajien säilymiseen”, kertoo projektivastaava Timo Laine WWF:stä.

Lisätietoja:

WWF:n projektivastaava Timo Laine, puh. 0500 472 177

WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen, puh. 040 585 0020

Valkoselkätikan pesintä Suomessa paikkakunnittain vuonna 2002

:

Hartola 4
Joutsa 3
Kangasniemi 2
Kesälahti 1
Korpilahti 1
Luhanka 3
Mustasaari 2
Parikkala 1
Pyhäselkä 1
Rantasalmi 3
Ruokolahti 1
Sysmä 1
– yhteensä 23