WWF: Salametsästys ja maanraivaus vaarantavat Aasian sarvikuonot
Ympäristöjärjestö WWF:n uuden selvityksen mukaan salametsästyksen lisääntyminen on suuri uhka Aasian sarvikuonoille. Jos sarvikuonoja halutaan vielä nähdä luonnossa, tarvitaan ripeitä suojelutoimenpiteitä.
Aasiassa elää kolme sarvikuonolajia, ja luonnossa yksilöitä on yhteensä noin 2900. WWF:n viimeisimmän lajeja koskevan selvityksen “Wanted Alive: Asian rhinos in the Wild” mukaan näistä 2900 sarvikuonosta 86 yksilöä on joutunut salametsästyksen uhriksi neljän viimeisen vuoden aikana pääosin Intiassa ja Nepalissa. Salametsästäjät ovat tappaneet sarvikuonoja käyttämällä ampuma-aseita, keihäitä, myrkkyjä ja pyydyksiä. Sarvikuonoja metsästetään niiden sarvien ja muiden kehon osien takia, joita käytetään perinteisessä aasialaisessa lääketieteessä erilaisten sairauksien hoitoon.
“Hiljattain, viiden intensiivisen salametsästyskuukauden aikana, Nepalissa on tapettu 15 sarvikuonoa. Tämä merkitsee, että WWF:n on taisteltava entistä tarmokkaammin sarvikuonojen suojelemiseksi”, sanoo toinen selvityksen kirjoittajista, uhanalaisten lajien suojelukoordinaattori Elisabeth Kemf kansainvälisestä WWF:stä. “Aasian sarvikuonojen sukupuutolta vältytään vain, jos niiden ruumiinosien kysyntää aasialaisessa lääketieteessä voidaan vähentää. Vain siten voidaan pelastaa kutistuneissa ja sirpaloituneissa elinympäristöissä elävät sarvikuonot.”
Salametsästyksen lisäksi sarvikuonoja uhkaavat metsien hakkuut, maanraivaus sekä ihmisten asuinalueiden laajeneminen. Intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis), jaavansarvikuono (Rhinoceros sondaicus) sekä sumatransarvikuono (Dicerorhinus sumatrensis) ovat myös joutuneet väistymään kaupallisen viljelyn – öljypalmujen, kahvin, kumin, acajoupähkinän ja kaakaon – tieltä. Maanraivaus ja hakkuut vähentävät sarvikuonojen elintilaa, eivätkä paljaat metsät suojaa eläimiä. Sarvikuonot ovat hyvin alttiita salametsästykselle ja luonnonmullistuksille.
WWF huomauttaa, että jaavansarvikuono on Vietnamissa sukupuuton partaalla; niitä on alle kahdeksan yksilöä. Indonesiassa elämästään taistelevat noin 60 yksilöä. WWF:n ja sen yhteistyökumppaneiden rahoittamat sarvikuonoja suojelevat ryhmät vakuuttavat, että viime vuosina jaavansarvikuonoja ei ole salametsästetty. Luonnon katastrofit, taudit ja salametsästys voivat kuitenkin helposti viedä lajin sukupuuton partaalle. Indonesiassa ja Malesiassa asuu arviolta 300 sumatransarvikuono-yksilöä, joita uhkaa salametsästys. Myös 2400 Intiassa ja Nepalissa asuvaa sarvikuonoa on vaarassa.
WWF:n selvityksessä todetaan, että suojelussa on koettu myös onnistumisen hetkiä. 1900-luvun alussa ainoastaan muutama intiansarvikuono selvisi Koillis-Intian Kazirangassa. Vuonna 1908 alue julistettiin kansallispuistoksi, ja nyt alueella elää jo yli 1500 sarvikuonoa. Nepalissa on toisen maailmansodan jälkeen tapettu lukuisia sarvikuonoja. Chitwanin laaksoon vuonna 1973 perustetulla luonnonsuojelualueella eli viisi vuotta aiemmin arviolta 100 yksilöä. Nykyisin salametsästys on saatu kuriin ja intensiiviset suojelutoimenpiteet ja uudet lait ovat mahdollistanet populaation kasvun 600 yksilöön. Vuosien 1986-2002 välillä WWF auttoi siirtämään Nepalin kuninkaallisesta Chitwanin kansallispuistosta 72 sarvikuonoa Bardian kuninkaalliseen kansallispuistoon. Operaatio toteutettiin, koska Nepalissa haluttiin vakiinnuttaa myös toinen elinvoimainen populaatio maahan.
“Vaikka yksisarvisten sarvikuonojen tulevaisuus näyttää nyt valoisammalta, on edelleen tehtävä töitä kahden muun lajin suojelemiseksi”, sanoo WWF:n norsu- ja sarvikuonotutkija Christy Williams. “Ellei rahaa ja panostusta lisätä perinteisen aasialaisen lääketieteen, salametsästyksen ja maanraivauksen vähentämiseksi, voi olla, että menetämme sarvikuonot ikuisiksi ajoiksi.”
Lisätietoja:
Kansainvälinen WWF / Elisabeth Kemf +44 22 364 9424, ekemf@wwfint.org
Kansainvälinen WWF / viestintäpäällikkö Kyla Evans +44 22 364 9550, kevans@wwfint.org