Sinilevämyrkyt varastoituvat Itämeren ravintoverkkoon
Jokakesäisissä sinileväkukinnoissa syntyvä sinilevämyrkky nodulariini varastoituu Itämeren ravintoverkon eri osiin. Kesän sinileväkukintojen aikana sitä kertyy etenkin Itämeren sinisimpukoihin ja sitä kautta simpukoita syövien kampeloiden ja haahkojen maksoihin. Tulokset käyvät ilmi Merentutkimuslaitoksen ja Åbo Akademin biokemian ja farmasian laitoksen yhteistutkimuksista, joissa vuonna 2002 olivat mukana WWF ja Helsingin yliopiston orgaanisen kemian laboratorio.
Nodulariini on voimakas maksamyrkky. Sitä syntyy vuosittain runsaasti Nodularia spumigena –sinileväkukinnoissa, ja se on parhaiten tunnettu ja Itämeressä runsaimmin esiintyvä sinilevämyrkky.
Tutkimusten mukaan nodulariini ei varsinaisesti rikastu ravintoverkossa. Sen määrät eivät siis näytä olevan suurempia ravintoverkon yläpäässä. Tutkimustuloksista käy kuitenkin ilmi, että myrkyt eivät täydellisesti hajoa kukintojen jälkeen: osa nodulariinista säilyy sinisimpukoissa ja kampeloissa yli talven. Vaikka tuulisina ja viileinä kesinä pinnalle nousevat sinilevälautat ovat vähäisiä, nodulariinin kulkeutuminen sinisimpukka-kampela -ravintoketjussa on tehokasta.
“Tutkimustulokset osoittavat, että tutkimuksia on jatkettava. Emme esimerkiksi aivan tarkkaan tiedä, miten nodulariini vaikuttaa kampeloiden tai haahkojen lisääntymiseen tai mihin suuri nodulariinimäärä päätyy kesän jälkeen”, sanoo tutkimuksen pääkoordinaattori, tutkija Harri Kankaanpää Merentutkimuslaitoksesta.
Normaaliruokavaliolla ihmisen riski saada nykytiedon mukaan vaarallisia määriä nodulariinia on pieni, mutta kampelan ja haahkojen maksaa on syytä välttää
WWF ja Merentutkimuslaitos toivovat, että ulkoisen ravinnekuormituksen tehokkaampi alentaminen etenisi Itämeren yleisen rehevöitymisen ja haitallisten sinileväkukintojen vähentämiseksi. Tällä hetkellä Itämeren sisäinen kuormitus – eli merenpohjan lietteeseen varastoituneiden aiempien ravinnepäästöjen vapautuminen – on niin suurta, että Itämeren tilan edistämiseksi ulkoista kuormitusta on vähennettävä pikaisesti ja radikaalisti.
WWF: Itämeren suojeluohjelman toteutus ja rahoitus on sisällytettävä hallitusohjelmaan
Hallituksen keväällä 2002 hyväksymä Itämeren suojeluohjelma korostaa etenkin maatalouden päästöjen vähentämisen tärkeyttä. Suomen omista, sinileväkukintoja ylläpitävistä fosforipäästöistä 45 prosenttia on peräisin maataloudesta. WWF vaatii, että Itämeren suojeluohjelmassa esitetyistä maatalouden ympäristötuen erityistukien nostosta pidetään kiinni, niin että ne nousevat 30 miljoonalla eurolla vuoteen 2006 mennessä. Tulevalla hallituskaudella on toteutettava myös Itämeren suojeluohjelman esittämät toimenpiteet yhdyskuntien, haja-asutusalueiden, teollisuuden ja kalankasvatuksen ravinnepäästöjen vähentämiseksi.
WWF korostaa myös, että tulevassa hallitusohjelmassa on turvattava rehevöitymisen torjunnan lisäksi kaikkien muidenkin Itämeren suojeluohjelman mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen. Näitä ovat mm. rannikkoalueiden öljyntorjuntakapasiteetin parantaminen sekä vedenalaisen luonnon inventoinnit ja suojelutoimenpiteet. “Vaalikampanjoissaan tai puolueohjelmissaan kaikki puolueet ovat luvanneet Itämeren suojelua. Lupaukset on pantava täytäntöön tulevan hallituksen toimesta”, sanoo WWF:n meriasiantuntija Anita Mäkinen.
Lisätietoja:
Merentutkimuslaitos: tutkija Harri Kankaanpää, 040 700 6545,
WWF: meriasiantuntija Anita Mäkinen, 040 527 1425,
Åbo Akademi: dosentti Jussi Meriluoto, (02) 215 4873