WWF vetoaa: Palaneet metsät suojeluun!

Metsäpaloja on tänä kesänä syttynyt poikkeuksellisen paljon kuivan ja lämpimän sään takia. Palaneet metsät kuuluvat niihin elinympäristöihin, joita käynnissä olevalla Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmalla (METSO) halutaan suojella. WWF vetoaa metsänomistajiin ja viranomaisiin, jotta luontoarvoltaan merkittävät metsäpaloalueet saataisiin suojeluun.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma (METSO) pyrkii säilyttämään uhanalaisille lajeille tärkeät elinympäristöt ja rakennepiirteet Etelä-Suomen metsissä. Palaneet metsät, varsinkin jos niissä on jäljellä palanutta, järeämpää puustoa, kuuluvat niihin elinympäristöihin, joita METSO-ohjelmalla halutaan suojella. Palaneen puuston hakkuulla menetetään kohteen luonnonsuojelullinen arvo.

WWF toivoo, että metsänomistajat harkitsisivat mahdollisuutta hakea paloalueelle määräaikaista suojelua ja suojelukorvauksia alueellisilta metsäkeskuksilta tai ympäristökeskuksilta ennen kuin palaneeseen puustoon kajotaan. Palaneesta puusta saatavat myyntituotot jäävät usein vähäisiksi ja palaneen metsän uudistamiskulut voivat olla huomattavat. Tämä lisää metsäpalokohteen määräaikaisen suojelun houkuttelevuutta.

WWF toivoo myös, että viranomaiset suhtautuvat joustavasti käytettävissä olevien määrärahojen käyttöön, sillä metsäpalojen esiintymistä ei voi etukäteen ennustaa. METSO-ohjelma on vasta pilottivaiheessa, joten määrärahoja on rajoitetusti.

Valtion mailla metsäpaloalueiden suojelun pitäisi aina olla ensisijainen vaihtoehto. WWF toivoo myös kuntien, seurakuntien ja yritysten edistävän metsäpaloalueiden suojelua omilla maillaan.

Salaman sytyttämät metsäpalot ovat olleet merkittävin metsänuudistaja Suomessa, ennen kuin ihminen alkoi voimakkaammin vaikuttaa metsien kehitykseen. Kuivat mäntykankaat paloivat keskimäärin ehkä runsaan sadan vuoden välein, kosteat kuusikot paljon harvemmin. Metsäpalot muokkasivat merkittävällä tavalla metsien puulajisuhteita ja koko eliölajistoa.

Metsäpalot ovat nykyään tuiki harvinaisia ja kymmenet palaneesta puusta riippuvaiset eliölajit ovat uhanalaistuneet tai jopa hävinneet Suomen luonnosta. Suomen luonnosta jo hävinneitä palaneiden metsien hyönteislajeja ovat esimerkiksi nokilatikka (Aradus anisotomus) ja sysilatikka (Aradus aterrimus). Erittäin uhanalaisia ovat esimerkiksi kulokurekiitäjäinen (Sricoda bogemannii) ja palolatikka (Aradus angularis).

Lisätietoja:
WWF, pääsihteeri Timo Tanninen, gsm 040574 9266