Ympäristö voitti pohjoisessa: Teno tyhjennetään kalankasvatuksesta
Tenojoki on kiistattomasti Suomen paras ja suurin lohijoki, niin myös rajanaapuri Norjan sekä koko Euroopan. 1980-luvun lopulla Norjan Tenojokeen myöntämä lupa kalankasvatukselle on ollut vuosien ajan kiistan aiheena Suomen ja Norjan välillä. WWF on Norjassa taistellut vuosia sen puolesta, ettei vuonoissa Teno- ja Kongsfjordelva-jokien suilla harjoitettaisi kalankasvatusta. Kassikasvatus tuo mukanaan tautiriskin, ja karkulaisten risteytyessä joen villien kalojen kanssa luonnonpopulaation elinkelpoisuus on uhattuna.
Joulukuussa 2006 Norjan hallitus esitteli parlamentille aloitteen luonnonlohen suojelusta, joka sisälsi ehdotuksen kansallisia lohivuonoja koskevan sopimuksen valmiiksi saattamisesta. Norjan parlamentti hyväksyi tiistaina 15.5. suojeluohjelman, joka sisältää suunnitelmat kattavasta vuonojen suojelusta. Tämän myötä loppui myös Tenoa uhkaava kalankasvatus.
WWF Norja kehottaa laitoksia, jotka sijaitsevat sisällä suojelluissa vuonoissa, muuttamaan oma-aloitteisesti niistä pois, ja pyytää hallitusta kompensoimaan kulut ja avustamaan uusien tilojen hankinnassa.
”Lohi on koetinkivi, jolla testataan Norjan halua ja kykyä suojella uhanalaista lajia. Kaikki kansalliset lohivuonot pitäisi tyhjentää kalankasvatuksesta”, sanoo Rasmus Hansson, WWF Norjan pääsihteeri. ”On harmillista, että kalankasvattajat ovat kampanjoineet intensiivisesti vesittääkseen lohen suojelua mahdollisimman paljon.”
Kampanjoinnin sijaan kalankasvatuselinkeinon olisi pitänyt käyttää resursseja pienentääkseen karanneiden kalojen määrää. ”Norjalaisista laitoksista karkasi vuonna 2006 pitkälti yli miljoona viljelykalaa. Se oli kaikkien aikojen pahin karkulaisvuosi ja kyseenalainen ennätys. Huolestuttavaa on se, ettei kukaan oikein tiedä mihin karkulaiset joutuvat, ne tuntuvat aina häviävän kuin tuhka tuuleen”, sanoo WWF Suomen meriasiantuntija Sampsa Vilhunen. ”Tieto kassikalakiellosta Tenojoen yhteydessä otetaan Suomessa taatusti laajalla rintamalla vastaan tyytyväisin mielin. Suurin pelkohan on ollut juuri kasvatettujen lohien risteytymisessä ainutlaatuisen luonnonkannan kanssa.”
Erotuksena luonnonlohesta (Salmo salar) kassilohta käsitelläänkin usein jo omana lajinaan, pitkälle jalostettuna tuotantoeläimenä, mistä kertoo siitä käytettävä epävirallinen tieteellinen nimikin: Salmo domesticus. Yleensä jokiin nousevat, sinne kuulumattomat karkulaiset kalamieskin tunnistaa ulkonäön perusteella, mutta jos kasvatettu lohi nousee jokeen esimerkiksi vasta yhden tai kahden meressä vietetyn vuoden jälkeen, voi niiden tunnistaminen olla vaikeaa.
”Olemme tutkineet kassikalojen lisääntymismenestystä joessa geneettisin menetelmin ja kartoittaneet karkulaisten ja Tenon luonnonlohen risteymien esiintymistä. Risteytyessään kotieläin tuo todennäköisesti aivan vääriä ominaisuuksia Tenojoen lohen perimään ja heikentää niiden elinkykyä luonnonoloissa, joihin ne ovat valinnan kautta sopeutuneet viimeisen kymmenen tuhannen vuoden aikana”, kertoo Juha-Pekka Vähä Turun yliopistosta. Hän valmistelee väitöskirjaa Tenojoen lohen genetiikasta. ”On hyvin huojentavaa kuulla, että asiaan on saatu tietynlainen päätös. Yhä jatkuvissa tutkimuksissamme tullee vielä paljastumaan, mikä on ollut kassilohien vaikutus luonnonlohien perimään viimeisten vuosikymmenien aikana.”
Lisätietoja:
meriasiantuntija Sampsa Vilhunen, WWF Suomi, 040 550 3854