Tuulivoima
Tuulivoima on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta yksi parhaista sähköntuotannon tavoista. Sen avulla sähköä voidaan tuottaa lähes päästöttömästi. Ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin kannalta kriittisen tärkeä siirtymä vähäpäästöiseen sähköntuotantoon on toteutettava niin, että sen negatiiviset vaikutukset luonnolle ovat mahdollisimman vähäiset.
Tuulivoima Suomessa
Vuoden 2024 lopussa Suomessa oli käytössä noin 1 835 tuulimyllyä, jotka tuottavat noin 24 prosenttia Suomen sähköntarpeesta. Sähköntuotantoa tuulivoimalla voidaan lisätä Suomessa huomattavasti, ja vähentää siten tarvetta fossiilisilla polttoaineilla tuotetulle sähkölle, sillä tuulivoimalaitoksille sopivia alueita ja osaamista on Suomessa runsaasti.
Valtaosa nykyisistä tuulipuistoista sijaitsee länsirannikon maa-alueilla. 2020-luvulla tuulivoimapuistoja on ryhdytty suunnittelemaan Suomessa myös rannikon merialueille, ja nykyisin merellä sijaitsevia tuulimyllyjä on Suomessa 19 kappaletta. Vaikka merituulivoiman rakentaminen on Suomessa ollut toistaiseksi vähäistä, muualla maailmassa merituulipuistoja on ollut käytössä jo pitkään.
Kesäkuuhun 2024 mennessä julkaistut tuulivoimahankkeet käsittivät yli 12 000 tuulivoimayksikköä, joista maa-alueille oli suunniteltu noin 8 600 (73 GW) ja merialueille noin 4 000 (70 GW). Koska tuulivoiman rakentaminen on kaupallisesti kannattavaa toimintaa, ei siihen enää nykyisin ohjata julkista rahoitusta.
Tuulivoimaloiden luonto- ja ympäristövaikutukset
Tuulivoima on lähes päästötön sähköntuotantomuoto, ja siksi se on ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta yksi parhaista sähköntuotannon tavoista. Tuulivoimaloilla on kuitenkin myös negatiivisia vaikutuksia luonnolle ja ihmisten hyvinvoinnille, ja siksi niiden sijoittamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
WWF: keskeiset tuulivoimarakentamista koskevat suositukset:
- Tuulivoimaloita ei pidä sijoittaa luonnonsuojelualueille tai alueille, joilla on suojeltuja luontotyyppejä. Myös ekologisesti merkittäville vedenalaisen meriluonnon alueille (ns. EMMA-alueet) rakentamista on vältettävä.
- Tuulivoima-alueiden sisällä yksittäiset tuulivoimalat, tiet ja sähköjohdot on sijoitettava niin, ettei uhanalaisten ja rahoitettujen lajien esiintymiä heikennetä.
- Merituulipuistoja ei tule sijoittaa alle 10 metriä syville matalikoille, ja syvemmälle suunniteltaessa on huolellisesti varmistettava, ettei merkittäviä merellisiä luontoarvoja tuhota. Vedenalaisen kartoitustiedon puuttuessa on kartoitukset tehtävä osana hankkeen ympäristövaikutusten arviointiprosessia.
- Tuulivoimalat tulee sijoittaa siten, etteivät melu ja välkevaikutus haittaa vakituista asutusta.
- Suunniteltaessa tuulivoima-alueita saamelaisten kotiseutualueelle tulee hankkeista neuvotella saamelaiskäräjien kanssa saamelaiskäräjistä annetun lain 9 §:n mukaisesti sekä ottaa kansainvälisten sopimusten alkuperäiskansoja koskevat seikat huomioon.
- Tuulivoima-alueiden sijoittelua ja suunnittelua tulee ohjata sekä kansallisella että alueellisella tasolla, ja yksittäisten hankkeiden lisäksi hankkeiden yhteisvaikutuksia on arvioitava huolellisesti.
-
Tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin
Tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin tunnetaan varsin hyvin. Paikallisten lintupopulaatioiden lisäksi rakentamisessa tulee huomioida lintujen muuttoreitit. Linnut voivat törmätä torneihin ja lapoihin, mutta tuulipuistot voivat myös vaikuttaa lintujen muutto-, ruokailu- ja levähdyspaikkojen valintaan. Näitä vaikutuksia voidaan ehkäistä tuulivoima-alueiden oikealla sijoittelulla sekä tuulivoimaloiden oikea-aikaisella pysäyttämisellä.
-
Tuulivoimaloiden vaikutukset lepakoihin
Suomessa esiintyvät lepakot ovat suojeltu EU:n luontodirektiivissä. Tuulivoimaloiden vaikutus lepakoihin muistuttaa vastaavia lintuihin kohdistuvia vaikutuksia, mutta tieto lepakoiden muuttoreiteistä on huomattavasti puutteellisempaa.
-
Tuulivoimaloiden vaikutukset merinisäkkäisiin ja kaloihin
Tuulivoimaloiden rakentamisvaiheessa syntyy paljon melua ja ympäristövaikutuksia mm. ruoppausten, räjäytysten ja perustusten rakentamisen yhteydessä. Vedessä melu kantautuu kauemmaksi kuin ilmassa. Myös käytönaikainen melu voi vaikuttaa merinisäkkäiden ja vaelluskalojen käyttäytymiseen. Tuulivoimaloita ei tule sijoittaa kalojen kutualueille eikä merinisäkkäille tärkeille lisääntymis- ja ruokailualueille.
-
Tuulivoimaloiden vaikutukset metsiin
Voimaloiden perustusten, huoltoteiden ja sähkölinjojen tieltä on raivattava metsää, joka vaikuttaa voimala-alueen ekosysteemeihin. Esimerkiksi avohakkuiden aiheuttamiin vaikutuksiin verrattuna tuulivoima-alueiden vaikutukset metsäluonnon monimuotoisuuteen ovat suhteellisen vähäisiä.
-
Tuulivoimaloiden vaikutukset vedenalaisiin luontotyyppeihin
Merituulivoimalat vaikuttavat vedenalaisiin luontotyyppeihin esimerkiksi suoran merenpohjan häiriön tai häviön, lisääntyneen sedimentaation ja tukahduttamisen sekä vedenalaisen melun muodossa. Merituulivoimaloiden perustukset voivat myös vaikuttaa paikallisiin merivirtauksiin ja jääoloihin. Toisaalta kovat perustukset voivat muodostaa niin sanottuja keinotekoisia riuttoja, tarjoten uutta elintilaa joillekin lajeille, kuten simpukoille.
Sähkön tuotanto tuulivoimalla on lähes päästötöntä, ja siksi tehokas keino torjua luontoa uhkaavaa ilmastonmuutosta. Tuulivoimaloiden vaikutukset linnustoon ja niiden käyttäytymiseen tunnetaan suhteellisen hyvin, ja ne on otettava huomioon tuulivoima-alueiden sijoittamisessa.
Siirtymällä fossiilisten polttoaineiden käytöstä uusiutuvaan energiaan, kuten tuulivoimaan, voidaan lumitalvia uhkaavaa ilmaston lämpenemistä hillitä. Esimerkiksi tunturisopuli tarvitsee menestyäkseen pitkiä, lumisia talvia. Sopuli- ja myyräkannat vaikuttavat laajasti tunturialueen luontoon.
Merelle rakennettavia tuulivoimaloita ei tule sijoittaa matalan veden alueelle, jossa vedenalainen luonto on usein rikkainta. Jos ilmastonmuutosta ei hillitä ja Itämeri jatkaa lämpenemistään, alueelle tärkeä rakkohauru eli -levä on vaarassa kadota. Merituulivoimala-alueille muodostuvat keinotekoiset riutat voivat myös tarjota sopivia elinympäristöjä esimerkiksi simpukoille.
Maalle sijoitettavat tuulipuistot tulee rakentaa maakuntakaavoissa varatuille alueille. Voimaloiden alta raivataan puustoa, mutta esimerkiksi avohakkuisiin verrattuna talousmetsiin rakennettavien tuulivoimaloiden vaikutukset metsäluonnon monimuotoisuuteen ovat verrattain pieniä.
Tuulivoima Suomen lainsäädännössä
Maa-alueille rakennettavan tuulivoiman osalta Suomen tuulivoimarakentamista ohjaava sääntely ja ohjeistus on pääosin toimivaa ja tarkoituksenmukaista. Tuulivoiman sijoittaminen ja yhteensovittaminen muun maankäytön kanssa ratkaistaan ensisijaisesti kaavoituksessa, ja pääsääntöisesti maalle sijoitettavia tuulivoiman tuotantoalueita tulee sijoittaa vain maakuntakaavoissa varatuille alueille.
Talousvyöhykkeen merituulivoimaa koskevaan lainsäädäntöön on tehty parannuksia, jotka pyrkivät vastaamaan aiempiin puutteisiin. Uusi laki tuli voimaan 1.1.2025, mutta sitä on vielä täydennettävä asetuksilla. Valtion merialueiden huutokaupoissa on sovellettava hintakriteerien lisäksi laadullisia kriteerejä, joissa tulee vahvasti painottaa haitallisten ympäristövaikutusten ehkäisyä ja lieventämistä sekä meriluonnon ennallistamista sähköntuotannon loputtua.
Tuulipuistoista tehdään aina ympäristövaikutusten arviointi (YVA), joka lisää tietoa tuulivoimarakentamisen alueellisista luontovaikutuksista. YVA:n tuottamaa tietoa hyödynnetään sekä kaavoituksessa että lupaharkinnassa. Melu- ja muita terveysvaikutuksia säädellään ympäristöluvalla ja merialueelle rakennettaessa tarvitaan vesilupa. Sekä YVA-prosessissa että lupaharkinnassa pitää huomioida yksittäisten tuulipuistojen lisäksi useiden hankkeiden yhteisvaikutuksia.
Suomen panostettava merituulivoima-alueiden selvittämiseen
Huolellisella suunnittelulla sekä tuulivoimalle että merialueiden suojelulle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Suomessa merialueita on varattu riittävästi tuulivoimalle suhteessa tavoitteisiin, mutta vuoden 2040 tavoitteet ovat liian pieniä.
Suomen panostettava merituulivoima-alueiden selvittämiseen
Mitä WWF tekee?
-
Vaikutamme lainsaadäntöön
WWF vaikuttaa tuulivoimarakentamista koskevaan lainsäädännön ja ohjauksen kehittämiseen sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Seuraamme lainsäädännön kehittymistä tiiviisti ja vaikutamme poliittisiin päätöksiin. Valitettavasti meillä ei ole resursseja seurata yksittäisiä tuulivoimahankkeita.
-
Työskentelemme tuulivoiman ja luonnon yhteensovittamiseksi
WWF:n Itämeriohjelma työskentelee meriluonnon suojelun ja ilmastonmuutoksen hillinnän yhteensovittamiseksi koko Itämeren alueella. Yksi WWF:n Itämeriohjelman työn painopisteistä on vaikuttaminen Itämeren alueen valtioiden merituulivoimaa koskevaan politiikkaan.
-
Vauhditamme teräksen vähäpäästöistä tuotantoa
Tuulivoimaloiden rakentamiseen tarvitaan terästä, jonka tuotanto on nykyisillä menetelmillä ilmastolle hyvin haitallista. Vaikutamme aktiivisesti teräsalan toimijoihin, jotta teräksen tuotannossa siirryttäisiin vähäpäästöisiin menetelmiin.
-
Vaikutamme kansainväliseen ilmastopolitiikkaan
Yksi vaikuttavimmista tavoista hillitä ilmastonmuutosta – ja siksi WWF:n ilmastotyön keskeinen tavoite – on siirtyä ilmaston lämpenemistä kiihdyttävien fossiilisten polttoaineiden käytöstä uusiutuvaan energiaan, kuten tuuli- ja aurinkovoimaan. Maailmanlaajuisena verkostona kykenemme vaikuttamaan kansainväliseen ilmastopolitiikkaan mm. YK:n ilmastokokouksissa.
Ilmastonmuutos muuttaa Suomen luontoa
Ilmastonmuutos on jo muuttanut metsiä, Itämerta ja Lapin tuntureita. Tulevaisuudessa muutokset tapahtuvat yhä nopeammin.