Ilmastonmuutos muuttaa suomalaista luontoa

Maapallon pohjoisilla alueilla elävät kasvi- ja eläinlajit ovat sopeutuneet ainutlaatuisella tavalla kylmiin ja ankariin olosuhteisiin. Kun arktinen alue lämpenee, myös arktisilta lajeilta vaaditaan sopeutumista toisenlaisiin, aina vain lämpimämpiin oloihin. Ne joutuvat myös kilpailemaan etelästä saapuvien lajien kanssa. Esimerkiksi naalia uhkaa pohjoiseen levittäytynyt ei-toivottu sukulainen – kettu.

Kettu syö samankaltaista ravintoa kuin naali, mutta isokokoisempana se tarvitsee enemmän ruokaa, eikä naalilla ole asiaa ketun kertaalleen valtaamille alueille. Naalin pesintä on varmistettu edellisen kerran Suomessa vuonna 1996. Toivoa kuitenkin on: Viime aikoina naalikannat ovat elpyneet monilla Ruotsin ja Norjan tunturialueilla, ja yksilöitä voi vaeltaa ravinnon perässä Suomeen. Pohjois-Lapissa on tehty tänä vuonna noin kymmenen naalihavaintoa, ja asiantuntijat toivovat lajin pesivän lähivuosina jälleen Suomessa.

Ahman levinneisyyden eteläraja seurailee huhtikuisen lumipeitteen etelärajaa. Lumipeitteen huvetessa myös ahma joutuu vetäytymään yhä pohjoisemmaksi.

Talvien lämpeneminen uhkaa ahmaa myös siksi, että monien muiden pohjoisten eläinten tavoin se rakentaa pesänsä lumeen. Pohjoisen niukoissa ja epäsäännöllisissä ravinto-olosuhteissa myös ruuan kätkemisellä on ahman selviytymisen kannalta tärkeä merkitys. Onkin esitetty, että ahma tarvitsee ”jääkaappilämpötiloja” pystyäkseen varastoimaan syömäkelpoista ruokaa.

Itämerennorppa oli vielä 1900-luvun alussa Itämeren runsaslukuisin hylje. Tällä hetkellä koko Itämeren norppakanta on noin 20 000 yksilöä, ja Itämeren suojelukomissio HELCOM on luokitellut lajin vaarantuneeksi.

Nyt – ja erityisesti tulevaisuudessa – norpan suurin uhka on talvien lämpeneminen. Se on arktinen laji, joka on pesinnässään riippuvainen jäästä ja lumesta. Esimerkiksi Saaristomerellä jäätalven keskimääräinen kesto on hupenemassa muutamasta kuukaudesta muutamaan viikkoon. Se ei riitä norpan pesintään.

Ilmaston lämpenemisen myötä metsänraja siirtyy ja monien lajien on siirryttävä kohti pohjoista. Näin joutuu tekemään esimerkiksi kuvassa näkyvä uivelo. Lintulajien esiintymisalueet ovat siirtyneet keskimäärin puolitoista kilometriä vuodessa kohti pohjoista. Pohjolassa kylmempiä pakopaikkoja ei kovin pitkään riitä, sillä tuntureiden laet ja Jäämeri tulevat nopeasti vastaan.

Kun lajit vetäytyvät yhä pohjoisemmaksi ilmaston lämpenemisen myötä, ne muuttuvat elinalueillaan harvalukuisemmiksi. Suomen avotuntureilla on jo nyt suhteessa enemmän uhanalaisia lintulajeja kuin koko maan lajistossa. Tulevaisuudessa monien pohjoisilla tunturiylängöillä viihtyvien lajien, kuten kuvassa näkyvän kiirunan, kannat ovat vaarassa heikentyä voimakkaasti tai kadota Suomesta sekä muista Pohjoismaista kokonaan.

Ilmastonmuutoksella on monenlaisia vaikutuksia myös kalalajeille. Vaikka lämpenemisellä on positiivisia vaikutuksia muun muassa tarjolla olevan ravinnon määrään sekä kalojen kasvuun, on liiallinen lämpeneminen (yli 3 °C) haitallista. Esimerkiksi kuvassa näkyvät nieriät sekä muut kylmien vesien kalat taantuvat ja voivat hävitä kokonaan, mikäli niille ei löydy riittävän viileää ja hapekasta vettä. Lohikalojen osalta lämpeneminen häiritsee mm. mätimunien oikea-aikaista kehitystä ja voi lisätä vastakuoriutuneiden poikasten kuolleisuutta. Lämpimät talvet voivat aiheuttaa poikasten kuoriutumisen talvea vasten, jolloin niillä ei ole mitään selviytymismahdollisuuksia.

Haluatko tietää lisää siitä, miten ilmastonmuutos muokkaa suomalaista luontoa? Lue raporttimme Jäähyväiset? Raportti ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen arktiseen eläinlajistoon

Tiesitkö, että voit vaikuttaa ilmastonmuutokseen arjessasi? Lue helpot tavat tästä.