Luontolivestä tuttuja metsäpeuroja vapautettiin kansallispuistoon

WWF:n Luontolivessä on seurattu metsäpeurojen elämää huhtikuusta 2018 lähtien. Luontoliven peurat elävät 31 hehtaarin suuruisessa totutustarhassa Lauhanvuoren kansallispuistossa.

Tällä viikolla neljän nuoren uroksen eli hirvaan elämä muuttui, kun ne päästettiin totutustarhasta vapauteen. Vapautettujen metsäpeurojen odotetaan pysyttelevän alkuun totutustarhan lähimaastossa. Niille järjestetään tarvittaessa tukiruokintaa.

Metsäpeurojen vapauttaminen uudelle alueelle on osa vuonna 2016 alkanutta MetsäpeuraLIFE-hanketta. Hanketta koordinoi Metsähallituksen Eräpalvelut. Lauhanvuoressa ja Seitsemisessä sijaitsevista totutustarhoista on tarkoitus vapauttaa luontoon metsäpeuroja vuoteen 2022 saakka.

Metsäpeurojen vapautuskäytäntöjä ja -aikataulua on kuluvana vuonna punnittu huolellisesti muun muassa siksi, että Lauhanvuoren kansallispuisto kuuluu nykyisellään susilauman reviiriin. Tavoite on, että hankkeen loputtua sekä Lauhanvuoren että Seitsemisen kansallispuistojen tuntumassa elää pieni mutta kasvava metsäpeurakanta.

Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) kuuluu samaan lajiin (Rangifer tarandus) kuin tunturipeura ja sen puolikesy muoto poro. Metsäpeuran ja poron erottaminen voikin olla hankalaa. Metsäpeuralla on pidemmät jalat, jotka auttavat sitä liikkumaan syvässä ja pehmeässä lumessa, pidempi turpa, jonka avulla se haistaa jäkälän hangen alta ja kapeammat sarvet, jotka sopivat paremmin metsässä liikkumiseen.

Metsäpeura kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon ja sillä on Suomessa vähintään yhtä pitkä historia kuin ihmisellä: käytännössä koko Suomi paljakka-alueita lukuun ottamatta on ollut metsäpeuran historiallista levinneisyysaluetta. Metsäpeura on ollut vuosituhansien ajan tärkeä riistaeläin ja sillä on ollut hyvin tärkeä kulttuurillinen merkitys.

Metsäpeuran vaiheisiin on mahtunut sekä ylä- että alamäkiä. Suurimman notkahduksen kanta koki noin sata vuotta sitten, kun se hävitettiin Suomesta kokonaan. Metsäpeura teki paluun maahamme sotien jälkeen, mutta se ei ole vieläkään turvassa.

2000-luvun alussa Kainuussa eli jopa 1 700 metsäpeuraa, mutta sittemmin kanta on vakiintunut noin 800 yksilöön. Kainuun lisäksi metsäpeuroja elää Suomenselällä. Suomenselän metsäpeurakanta on syntynyt palautusistutuksen avulla – siis samalla tavalla, jolla metsäpeuroja yritetään nyt palauttaa Lauhanvuoren ja Seitsemisen alueille.

Lisäksi Ähtärin seudulla elää pieni, muutaman kymmenen yksilön metsäpeurakanta, joka on syntynyt Ähtärin eläinpuistosta 1980–90-lukujen taitteessa vapautetuista yksilöistä. Kaikkiaan Suomessa arvioidaan elävän noin 2 300 metsäpeuraa. Venäjällä kanta on samaa kokoluokkaa. Suomen ja Venäjän lisäksi metsäpeuroja ei elä missään muualla.

Metsäpeura luokitellaan silmälläpidettäväksi eli lähes uhanalaiseksi. Tärkein syy metsäpeuran taantumiseen on maankäyttö: lajille luontaisista laajoista metsä- ja suoerämaista on enää sirpaleita jäljellä. Etenkin Kainuussa myös suurpedot, ennen kaikkea susi, ovat merkittävä metsäpeurakannan kasvua rajoittava tekijä.

Susi yksin ei kuitenkaan syyllinen ole Kainuun metsäpeurakannan ahdinkoon. Metsäpeura ja susi ovat vuosituhansia tulleet toimeen samoilla alueilla. Metsätalouden aiheuttaman metsien rakenteen muutoksen takia hirviä on nykyisin paljon enemmän kuin aikaisemmin. Runsas hirvikanta on mahdollistanut suden runsastumisen, ja suden saalistuspaine kohdistuu myös metsäpeuraan. Tietoa metsäpeuran, hirven ja suurpetojen vuorovaikutuksesta ei vielä ole tarpeeksi, mutta yksi mahdollinen keino auttaa metsäpeuraa olisi hirvikannan vähentäminen metsäpeura-alueilla. Metsäpeuraa uhkaa myös lisääntynyt liikenne ja risteytyminen poron kanssa.

”Metsäpeuran säilyttäminen vaatii aktiivisia suojelutoimenpiteitä. Palautusistutuksista on saatu aikaisemmin erinomaisia kokemuksia. Toivomme, että onnistumme tälläkin kertaa, ja metsäpeura palaa luontaisille asuinsijoilleen läntiseen Suomeen”, Metsähallituksen Eräpalvelujen suunnittelija Milla Niemi sanoo.