Soija syynissä: ruuaksi, rehuksi vai boikottiin?

Tekstiä päivitetty tammikuussa 2021 tiedoilla soijan käyttömääristä Suomessa, tutkimuksella EU:n tuontisoijan vaikutuksista lihantuotantomääriin ja Finnwatchin raportilla. 

Soijan käyttö ja eläintuotanto

Soijaviljelmien laajenemisen aiheuttamiin ongelmiin ja vastuullisemman soijantuotannon eteen on tehty paljon töitä. Silti soijan viljely vaikuttaa edelleen haitallisesti ympäristöön monilla alueilla.

Soijaa viljellään monissa maissa, mutta suurin osa soijasta tuotetaan Brasiliassa, Argentiinassa ja Yhdysvalloissa. Noin kolme neljäsosaa soijasadosta käytetään eläinrehuksi. Suomeen tulevasta soijasta arvioidaan eläinrehuksi käytettävän noin 95 prosenttia. EU:ssa soijarehusta 29 prosenttia käytetään sianlihan tuotantoon, 22 prosenttia kananmunien tuotantoon ja 37 prosenttia broilerintuotantoon. Ruotsalaistutkijat arvioivat vuonna 2020, että jos soijantuonti EU-alueelle lopetettaisiin, pitäisi sian- ja siipikarjanlihan tuotanto puolittaa.

Suomessa siipikarja (broilerinliha, kananmunat) on soijan suurin käyttäjä. Lisäksi kasvatetun kalan rehussa käytetään soijaa. Monissa maissa myös naudoille syötetään soijaa, mutta Suomessa soija ei enää kuulu nautojen rehuihin.

Mitä enemmän tuotetaan nykymenetelmin lihaa, kananmunia ja kasvatettua kalaa, sitä enemmän tarvitaan myös soijaa. Eläinperäisten tuotteiden globaalin tuotannon kasvun vuoksi myös soijanviljely on kasvanut nopeaa vauhtia jo pitkään. Lihansyöjän lautaselle päätyy helposti yllättävän paljon soijaa kiertoteitse eli eläinten kautta.

Joulukuussa 2020 arvioitiin, että Suomessa käytetyn rehusoijan määrä on pienentynyt noin 100 000 tonniin takavuosien noin 150 000 tonnista. Satatuhatta tonnia tarkoittaa noin 18 kiloa soijaa yhtä suomalaista kohti.

Jos eläintuotannon määrä saataisiin laskuun, tarvittaisiin myös vähemmän soijaa ja muita rehuksi kasvatettuja kasveja. Siksi eläintuotantoon liittyvien ongelmien ratkaisun kannalta oleellisinta on vähentää lihankulutusta, jolloin ruuantuotannon ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset pienenevät.

Suomessa rehusoijaa käytetään sikojen, siipikarjan ja kirjolohen rehussa. Soijan käyttö on vähentynyt eläinrehuissa ja sitä on korvattu mm. härkäpavulla. Osa sioista ruokitaan täysin ilman soijaa. Myös jotkut kananmunien tuottajat ovat siirtyneet soijattomaan rehuun, mutta pääsääntöisesti kananmunatuotannossa käytetään rehua, joka sisältää soijaa. Broilereille on kehitetty soijattomia rehuja, mutta ne eivät ole tuottajien mukaan hinnaltaan kilpailukykyisiä halpaan soijarehuun verrattuna. Viljellyn kalan rehusta soijaa on arvioiden mukaan yleensä 10–15 prosenttia.

Miksi soijaa käytetään?

Soija on ravitsemuksellisesti mainio tuote niin ihmisten kuin eläinten ravinnoksi. Soija on laadukasta kasviproteiinia, josta saa kaikki välttämättömät aminohapot.

Elintarviketeollisuus käyttää soijaa raaka-aineena monin tavoin. Soijaa jalostetaan erilaisiksi tuotteiksi, kuten soijarouheeksi tai tofuksi. Soijaruokia on hyvin erilaisia, ja niiden ravitsemukselliset ominaisuudet vaihtelevat. Erilaisia soijatuotteita voi halutessaan käyttää yhtenä kasviproteiinituotteena osana monipuolista ruokavaliota.

Lisäksi soijasta voidaan tehdä esimerkiksi öljyä tai soijalesitiiniä, jota käytetään lisäaineena lukuisissa tuotteissa.

Soijasta voidaan valmistaa myös biopolttoainetta.

Soijan viljely onnistuu monenlaisissa ympäristöissä. Laajamittaiseen viljelyyn on kokemusta ja osaamista, ja myös Suomessa soijaa on viljelty pienimuotoisesti. Euroopassa soijasadot ovat kuitenkin yleensä jääneet alhaisemmiksi kuin Amerikassa, ja suuren kysynnän vuoksi soijaa joudutaan tuomaan tänne.

Mistä soija tulee Suomeen?

Maailmantalous ja politiikka vaikuttavat paljon siihen, mistä rehusoijaa ostetaan Eurooppaan. Pitkään suurin osa soijasta tuli Etelä-Amerikasta, mutta vuonna 2018 globaalissa kauppapolitiikassa tapahtui muutoksia, joiden vuoksi Euroopan suurimmaksi soijantuontialueeksi vaihtui Pohjois-Amerikka. Samaan aikaan brasilialaista soijaa alettiin viedä yhä enemmän Kiinaan.

Etelä-Amerikan soijantuotannon ongelmat eivät siis ole poistuneet, vaikka soijaa ei enää tulekaan yhtä paljon Brasiliasta Eurooppaan. On tietysti mahdollista, että globaalissa kauppapolitiikassa tapahtuu uusia muutoksia ja Eurooppaan tulevan soijan alkuperämaat vaihtuvat jälleen.

Elintarvikesoijan alkuperän selvittäminen onnistuu yleensä myös kuluttajalta. Monissa tuotteissa kerrotaan soijan alkuperämaa tai tiedon saa valmistajan nettisivulta. Soijatuotteiden (mm. soijarouhe, tofu, soijaleikkeet ja erilaiset maitotuotteita korvaavat soijavalmisteet) valmistukseen käytetty soija tulee usein Euroopasta, esimerkiksi Tonavan alueelta. Lisäksi voidaan käyttää myös vastuullista Reilun kaupan soijaa, joka on hyvä valinta myös ympäristönäkökulmien kannalta.

Vastuullinen soijantuotanto

Soijaa voidaan tuottaa myös vastuullisesti. Vastuullisen soijan käytön edistämiseen on Suomessakin sitoutunut moni yritys. Soijalle on omat vastuullisuussertifikaattinsa (Roundtable on Responsible Soy RTRS, ja Pro Terra, luomu), ja moni yritys on sitoutunut sertifioidun soijaan käyttöön esimerkiksi eläinrehuissa.

Tyypillisesti sertifiointi tarkoittaa kuitenkin ns. krediittien ostamista, ei varmannetusti vastuullisen soijan hankintaa. Vaikka tämä tukee sertifioidun soijan tuotantoa, niin tämä taso ei riitä varmentamaan sitä, että käytetyn soijan alkuperä tiedettäisiin ja että se olisi vastuullista (Finnwatch 2021).

Kaikella ruuantuotannolla on ympäristövaikutuksia. Eläinperäisten tuotteiden tuotannon vaikutukset ovat kuitenkin yleensä moninkertaisesti suuremmat kuin kasvituotteiden. Merkittävä tekijä on se, että eläintuotanto vaatii suuria määriä rehua. Vastuullisen soijantuotannon lisääminen tai soijattomien rehujen kehittäminen on askel esimerkiksi metsäkadon vähentämiseksi, mutta nämä eivät yksin riitä eläintuotannon aiheuttamien ympäristövaikutusten ratkaisemiseksi.

Lihan syömistä ei ole välttämätöntä lopettaa kokonaan. Oleellista on syödä vähemmän lihaa. Kun lihaa syö, niin kannattaa hyödyntää WWF:n lihaoppaan arviointeja, joissa huomioidaan vastuullisen soijan käyttö tai rehun soijattomuus.

Ruuan ekologisista vaikutuksista kiinnostunut kuluttaja voi hyvin valita soijatuotteita osaksi monipuolista ruokavaliota. Elintarvikesoijan alkuperä on usein Euroopasta tai soija vastuullisuussertifioitua.

Lähteitä:

Ahokas, Ahvenainen, Pohjolainen & Kuhmonen. Proteiinikysymys ja sen ratkaisumahdollisuudet Suomessa. Systeeminen tarkastelu sekä kirjallisuuskatsaus järjestelmän nykytilasta ja muutospoluista. 2016. Turun yliopisto.

Finnwatch 2021. Metsäkadon torjunnassa puutteita. Sian ja broilerin tuotannossa käytetään edelleen brasilialaista soijaa.

Euroopan Unioni 2019. Yhdysvallat on EU:n tärkein soijapapujen toimittaja – tuonti yli kaksinkertaistunut.

Karlsson, Johan 2020. The European Unions hunger for soybean. Blogiteksti 22.12.2020.

Karlsson, J.O., Parodi, A., van Zanten, H.H.E., Hansson, P-A., Röös, E. 2020. Halting European Union soybean feed imports favours ruminants over pigs and poultry. Nature Food. https://doi.org/10.1038/s43016-020-00203-7

Torikka, Terhi 2020. Katso video: 55 rekkakuormallista rapsia yhdellä kertaa – Saimaa antaa rehutehtaalle mahdollisuuden hankkia raaka-ainetta vesiteitse. Maaseudun Tulevaisuus 23.12.2020

Pohjala, Maria 2019. EU:n elintarvikeviennissä ja -tuonnissa tahkottiin ennätyksiä. Soijapapujen tuonti Yhdysvalloista kasvoi 114 prosenttia.

Viilo, Tuulikki 2017. Suomessa eläimille annetaan soijaa oletettua vähemmän. Maaseudun Tulevaisuus 2017.