Näkökulma: Lihan vaihtaminen kasviksiin on ruokavalion tärkein ympäristöteko

Mikä on merkittävin teko ruokavalion ympäristövaikutusten pienentämiseksi? Kaukaa tulevien tuotteiden välttäminen, pakkausmateriaalin vähentäminen, kasvipainotteinen ruokavalio vai hävikin pienentäminen?

Tätä kysyimme kesäkuussa tuhannelta suomalaiselta. Kyselyssä moni nosti tärkeimmäksi hävikin pienentämisen tai kaukaa tulevien tuotteiden välttämisen.

Todellisuudessa tärkein tekijä on kasvipainotteinen ruokavalio. Lihatuotteet aiheuttavat keskimäärin 45 prosenttia suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksesta ja maitotuotteet 20 prosenttia, kerrottiin Ruokaminimi-hankkeen loppuraportissa viime vuonna. Eläinperäisiä tuotteita vähentämällä voi selvästi pienentää oman ruokavalionsa ilmastovaikutuksia. Lihan ja juuston tilalle voi valita palkokasveja ja muita kasvipohjaisia tuotteita tai vastuullista kalaa, esimerkiksi silakkaa, särkeä tai ahventa.

Ruokaminin mukaan ruokavalion ilmastovaikutusta voidaan vähentää 30–40 prosenttia ruokavaliota muuttamalla ja pitämällä huolta peltojen hiilivarastosta.

Mutta mikä sitten on paljon puhutun hävikin merkitys? Ruokaminimin tulosten mukaan kuluttajien ruokahävikin osuus on vain neljä prosenttia ruokavalion ilmastovaikutuksesta. ”Ruokavalion ilmastovaikutukset ja rehevöittävä potentiaali ovat kokonaisuutenaan niin suuret, että kuluttajahävikin osuus vaikutuksesta jää niin pieneksi, ettei siihen kohdistuvilla toimilla ole juurikaan merkitystä ruokavalion ympäristövaikutusten vähentämisessä”, raportin sivulla 56 todetaan. Hävikin minimoimiseen kannattaa totta kai pyrkiä, mutta vaikka kuluttajahävikki puolitettaisiin, olisi vaikutus paljon pienempi kuin lihankulutuksen vähäiselläkin vähentämisellä. Hävikkiä syntyy tietysti muissakin ruokaketjun osissa, mutta Suomessa kotitaloudet aiheuttavat eniten hävikkiä, arviolta noin 30 prosenttia.

Ruokahävikki on helppo aihe, sillä hävikin vähentäminen on kaikille eduksi. Hävikkipuhe tosin näyttää ohjaavan toimintaa joskus liikaa. Esimerkiksi kouluruokailun kehittämisessä hävikin vähentäminen voi olla joissakin kunnissa paljon tärkeämpää kuin kasvisruuan edistäminen. Näin toteaa pro gradu -työssään Marita Kettunen. Kun hävikki vie huomion, merkittäviä tekoja ruokailun ympäristöystävällisyyden edistämiseksi voi jäädä tekemättä.

Kuljetuksillakin on toki oma merkityksensä, mutta se on hyvin pieni. Elintarvikkeiden ilmastovaikutuksesta keskimäärin vain viisi prosenttia syntyy kuljetuksista. Nyt korona-aikana omavaraisuus ja ruokaturva ovat mietityttäneet monia. Lähellä tuotetuilla tuotteilla onkin hyviä puolia, kuten jäljitettävyys ja paikallisen tuotannon tukeminen. Silti kaukaakin tuleva soijanakki on ympäristölle selvästi parempi kuin lähellä kasvatettu sianliha, ja myös kotimaisen lihan tuotanto vaatii monenlaisia tuontipanostuksia.

Viime vuonna suomalaisten lihankulutus väheni, eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Meidän on jatkettava samalla linjalla ja pidettävä kirkkaana mielessä, mitkä tekijät ruokavalinnoissa ovat ratkaisevimpia. Näin vähennetään ruuan ilmastovaikutuksia sekä hillitään luonnon monimuotoisuuden heikentymistä. Kasvipainotteinen ruoka jättää enemmän tilaa luonnon kasveille ja eläimille.

Lähteet:

Kettunen, Marita 2020. Kasvista kouluihin – kasvisruoan sovittaminen kouluruokailun käytäntöihin. Kuluttajaekonomian pro gradu -tutkielma.

Luonnonvarakeskus 2020. Mitä Suomessa syötiin vuonna 2019? https://www.luke.fi/uutinen/mita-suomessa-syotiin-vuonna-2019/

Riipi & Kurppa 2013. RUOKAKULTU – Haasteita ja keinoja kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi ruokasektorilla. MTT. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/480822/mttraportti95.pdf?sequence=6&isAllowed=y

Saarinen & al. 2019. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät. RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti.  Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161742/VNTEAS_47_Ruokavaliomuutoksen%20vaikutukset.pdf?sequence=1&isAllowed=y