Näin turpeen energiakäytöstä luopuminen auttaisi luontoa ja ilmastoa

Suomessa on valtavasti soita: maa-alastamme noin kolmannes on soita ja turvemaita. Tuosta noin yhdeksän miljoonan hehtaarin alasta turvetuotannossa oli 63 000 hehtaaria vuonna 2018. Vaikka osuus on pieni, etenkin turpeen energiakäytöllä on mittavia haitallisia vaikutuksia ilmastoon ja luontoon.  

Siksi WWF on mukana Suomen luonnonsuojeluliiton johtamassa Irti turpeesta -kansalaisaloitekampanjassa, joka tavoittelee päästöjen vähentämistä ja soiden säästämistä. Kampanjassa kerätään allekirjoituksia lakialoitteelle, jonka tavoitteena on turpeen energiakäytön lopettaminen Suomessa vuoteen 2025 mennessä. 

Suurin osa nostetusta turpeesta käytetään juuri energiantuotannossa. Lisäksi turvetta hyödynnetään muun muassa kasvualustana ja kuivikkeena. Turpeen käytön vaikutuksista keskusteltaessa olennaisessa osassa ovat myös turvemaiden metsät ja pellot, mutta tässä jutussa keskitytään energiakäytön vaikutuksiin.  

Esittelemme neljä tärkeää näkökulmaa siihen, miksi kansalaisaloite kannattaa allekirjoittaa.

1. Turpeen polttaminen aiheuttaa valtavasti kasvihuonekaasupäästöjä  

Turvetta käytetään energiantuotannossa sähkön ja lämmön lähteenä. Turpeen osuus Suomen kokonaisenergian kulutuksesta on noin viisi prosenttia. Vaikka osuus on suhteellisen pieni, turpeen poltto aiheuttaa noin 12 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.

Turve ei ole uusiutuva energialähde, vaikka joskus kuulee niin väitettävän. Turve uusiutuu niin hitaasti, ettei sitä EU:n virallisissa energialuokituksissa lasketa uusiutuvien joukkoon, vaan rinnastetaan fossiilisiin polttoaineisiin. Turpeen polton päästöjen vuoksi myös hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC luokittelee turpeen samaan luokkaan fossiilisten polttoaineiden kanssa. 

2. Suot ovat merkittävä hiilivarasto

Soista on viime aikoina puhuttu myös ilmastonmuutoksen ratkaisijoina. Suot nimittäin sitovat hiiltä tehokkaasti. Eikä ihme, sillä soiden turpeessa on varastoituna hiiltä jopa tuhansien vuosien ajalta. Kun tuhansia vuosia maassa maannut turve nostetaan maasta käyttöön ja pahimmassa tapauksessa poltetaan, hiilivarastosta tulee hetkessä päästölähde. 

Soiden toiminta hiilivarastona on herkkää. Jos suon pinta pääsee kuivumaan, orgaaninen aines hajoaa nopeammin ja suosta tulee usein hiilen lähde. Siksi jo turvemaan muokkaamisesta, kuten ojituksesta, syntyy päästöjä. 

3. Turvetuotanto uhkaa uhanalaisia suoluontotyyppejä

Turpeen nostaminen hävittää arvokasta suoluontoa. Etelä-Suomen suoluontotyypeistä jopa 83 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi. Koko maan suoluontotyypeistä yli puolet ovat uhanalaisia. Energiakäyttöön kuivatun turvesuon luonto on käytännössä tuhoutunut.

Suomen ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön tekemä uhanalaisuusarvio, Suomen luontotyyppien punainen kirja, kertoo soiden ojituksen olevan suoluontotyyppien suurin uhanalaisuuden syy. Merkittävää soiden uhanalaisuudelle on myös pelloiksi raivaaminen. Turpeenoton vaikutus suoluontotyypeille on vaihdellut. Uhanalaisuusarviossa todetaan, että turpeenotto voi edelleen uhata laajempien suoalueiden ojittamattomia osia sekä tiettyjä suoluontotyyppejä, kuten rahkarämeitä ja keskiboreaalisia aapasoita.

4. Turvetuotanto kuormittaa vesistöjä

Kun suo on kuivatettu turvetuotantoa varten, se ei toimi enää tehokkaasti luontaisena vesivarastona, valunnan tasaajana ja veden laadun sääntelijänä. Turvetuotanto kuormittaa vesistöä ravinteilla, raudalla, kiintoaineella ja humuksella. Vesistökuormitus vaikuttaa merkittävästi veden laatuun, vesiluonnon erilaisiin luontotyyppeihin sekä kasvi- ja eläinlajistoihin.

Soiden kosteissa oloissa elää esimerkiksi runsaasti hyönteisiä ja lintuja, jotka hyötyisivät soiden ja niiden luontaisen vesitalouden säilyttämisestä tai palauttamisesta.  

Miksi turpeen energiakäytöstä ei luovuta?

Suomi ei ole asettanut turpeen energiakäytölle viimeistä käyttöpäivää, toisin kuin kivihiilelle, jonka käyttö loppuu vuonna 2029. Sen sijaan hallitus pyrkii puolittamaan turpeen energiakäytön vuoteen 2030 mennessä. Samaan aikaan Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen ja YK:n biodiversiteettisopimukseen sekä tavoittelee hiilineutraaliutta vuonna 2035. WWF:n ohjelmapäällikkö Jussi Nikulan mukaan Suomen tulisi luopua turpeesta paljon nopeammalla aikataululla kuin on suunniteltu. 

”Ilmastonmuutoksen torjunnalla on kiire, ja siksi suuripäästöisestä turpeen energiakäytöstä on luovuttava pikaisesti ja hallitusti. Nykyinen lainsäädäntö ei kohtele polttoaineita tasapuolisesti, kun katsotaan niiden kasvihuonekaasupäästöjä. Meillä ei ole varaa odottaa, että turpeen energiakäyttö hiipuisi markkinoiden ohjaamana. Tekoja luonnon ja ilmaston puolesta tarvitaan nyt”, Nikula sanoo.

Turvetta puolustetaan usein vetoamalla sen työllistävään vaikutukseen ja asemaan huoltovarmuutta tukevana energianlähteenä. Bioenergia ry:n mukaan vuonna 2018 turvetuotannon suora työllistävä vaikutus oli noin 2 300 henkilötyövuotta ja välillisesti noin 4 200 henkilötyövuotta. Turvetuotanto työllistää ihmisiä, mutta joukko ei ole valtavan suuri. Esimerkiksi maa- ja puutarhataloudessa työskenneltiin vuonna 2016 yli 61 000 henkilötyövuoden edestä.

”Siirtymä turpeesta muihin energianlähteisiin on tehtävä oikeudenmukaisesti. Elinkeinostaan luopuvien ihmisten toimeentulo on varmistettava ja heille tulisi tarjota tukea koulutukseen, elinkeinon uudelleen suuntaamiseen ja mahdollisiin uusiin investointeihin. Tällaista tukea voisi saada suunnitteilla olevasta EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta”, Nikula sanoo.

Huoltovarmuuspolttoaineeksi turve soveltuu huonosti.

”Turpeen kaivuu on sääriippuvaista ja sen varastoitavuus heikkoa, joten sen ominaisuudet huoltovarmuuden näkökulmasta eivät ole optimaaliset. Huoltovarmuus voidaan varmistaa hyödyntämällä monipuolista palettia uusiutuvan energian muotoja, jotka ovat kotimaisia”, Nikula sanoo.

Tärkeää on myös, ettei turpeen energiakäytöstä siirrytä polttamaan puuta energiaksi. Valtion tulisi ohjata ensisijaisesti polttoon perustumattomiin ratkaisuihin, kuten energiatehokkuuteen, lämpöpumppuihin sekä aurinko- ja tuulivoimaan.