Näkökulma: Yhteiskuntamme ohjaa ylikulutukseen, ja siitä pitäisi puhua enemmän

Maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna viime lauantaina 22. elokuuta. Ylikulutuspäivä on päivä, jolloin maapallon uusiutuvat luonnonvarat on kyseisen vuoden osalta kulutettu. Kulutamme luonnonvaroja yli maapallon kantokyvyn. Koko ihmiskunnan kulutuksen kattamiseen tarvittaisiin 1,6 maapalloa. Jos taas kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, maapalloja pitäisi olla reilut kolme ja puoli.

Ylikulutuksesta puhuttaessa keskustelu kääntyy helposti yksilökeskeisiin kysymyksiin. Valitsetko lautaselle kasvista vai lihaa? Ostatko uutta vai käytettyä? Käytätkö julkisia kulkuneuvoja vai omaa autoa? Nämä valinnat ovat äärimmäisen tärkeitä ja niillä on merkitystä. Niiden rinnalla ylikulutusta tulisi käsitellä myös laajemmin. Aina tarjolla ei ole kestävää vaihtoehtoa tai sen valitseminen ei ole mahdollista esimerkiksi elämäntilanteen vuoksi. Siksi meidän tulisi tarkastella myös sitä, millaisilla rakenteilla yhteiskunta ylläpitää ylikulutusta. Miten yhteiskuntaa tulisi muuttaa, jotta voisimme kaikki elää kestävästi ja samalla voida hyvin?

Nykyinen ylikulutus juontaa juurensa fossiilipohjaiseen talouteen. Hiilipäästöt aiheuttavat noin puolet ylikulutusta mittaavasta ekologisesta jalanjäljestä. Fossiilisten polttoaineiden tuotanto kiihdyttää ilmaston lämpenemistä, mikä muun muassa sulattaa arktista aluetta, heikentää luonnon elinympäristöjä ja aiheuttaa aavikoitumista. Ruuantuotannon vaikutus ekologiseen jalanjälkeen on myös merkittävä, erityisesti maankäytön osalta. Ruuantuotanto hävittää elinympäristöjä, kun sademetsiä ja savannia raivataan esimerkiksi soijarehun ja palmuöljyn viljelyyn. Kun elinympäristöt katoavat ja pirstaloituvat, moni laji on uhattuna. Kalakannoista monet ovat ylikalastettuja, ja liikakalastus muokkaa vesiekosysteemejä myös muilta osin. Tällaiset ympäri maailmaa tapahtuvat maankäytön muutokset ja luonnonvarojen hyödyntäminen on huomioitava myös Suomessa. Ne ovat osa ekologista jalanjälkeämme, sillä suuri osa suomalaisten kulutuksen vaikutuksista kohdistuu maamme rajojen ulkopuolelle.

Koronakriisin vaikutusten takia maailman ylikulutuspäivää vietettiin tänä vuonna kolme viikkoa myöhemmin edellisvuoteen verrattuna. Vaikka kulutus on kriisin vaikutuksesta vähentynyt, ei vähentyminen kriisin kautta ole toivottavaa. Yleensä luonnonvarojen kulutus palautuu ”normaaliin” kriisien loputtua. Koronakriisin vaikutukset kulutukseen kuitenkin antavat suuntaa niiden tekojen laajuudesta, joita tarvitsemme ylikulutuksen purkamiseksi.  Keskeistä on yhteiskunnan kattava rakenteellinen muutos, jonka ytimessä on fossiilisista polttoaineista luopuminen sekä luonnonvarojen kulutuksen rajoittaminen. Nämä toimet vaativat ennen kaikkea poliittisia päätöksiä.

Syyskuussa järjestettävässä hallituksen budjettiriihessä Suomen päättäjät voivat tehdä tärkeitä ratkaisuja ylikulutuksen purkamiseksi. Koko budjettiin tulisi soveltaa kestävän elvytyksen periaatteita: budjetti ei saa edistää fossiilisten polttoaineiden käyttöä tai tukea luonnonvarojen ylikulutusta. Yksi olennaisista kysymyksistä on haitallisten tukien lopettaminen. Esimerkiksi turpeen verotuesta tulisi luopua tulisi luopua siten, että turveyrittäjät ja -työntekijät saavat oikeudenmukaiset korvaukset ja riittävän tuen siirtymässä.

Meidän kaikkien tulisi vaatia päätöksiä ylikulutuksen lopettamiseksi. Perinpohjainen muutos kulutus- ja tuotantorakenteissa ja yhteiskunnan ekologinen jälleenrakentaminen eivät ole helppoja muutoksia. Niiden saavuttaminen on kuitenkin mahdollista, jos teemme rohkeasti töitä.

Kirjoittaja on WWF:n suojeluassistentti, joka työskentelee erityisesti ekologisen jalanjäljen ja ilmastonmuutokseen liittyvien kysymysten parissa.