Miten sinun kuntasi metsää hoidetaan? Haastoimme kunnat ja seurakunnat vastuulliseen metsänhoitoon
Kunnat ja seurakunnat ovat merkittäviä metsäomistajia Suomessa, yhteensä ne omistavat noin 600 000 hehtaaria metsää. Lähetimme yhteensä 600 vetoomuskirjettä ympäri Suomea ja haastoimme kunnat ja seurakunnat huolehtimaan mittaamattoman arvokkaasta metsäluonnostamme aiempaa vastuullisemmin.
”Tältä näyttää viisi vuotta sitten hakattu entinen metsä”, alkoi Ylen metsäaiheinen tv-insertti tämän vuoden alussa. Lohduton näky on kohdannut myös monia metsäretkeilyn korona-aikana aloittanutta luonnossakävijää, kun metsän tilalla onkin näkynyt avohakattu kantopelto.
Kuntien omistuksessa on noin 430 000 hehtaaria metsää ja seurakuntien vastaava luku on noin 170 000 hehtaaria. Pääosin taloudellisten paineiden, vanhan tottumuksen sekä yksipuolisen metsäneuvonnan vuoksi julkisten metsänomistajien hoitosuunnitelmat eivät läheskään aina ole parhaita mahdollisia metsäluonnon suojelun ja ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta. Lähetimme äskettäin lähes 600 kirjettä suomalaisille kunnille ja seurakunnille kannustaen niitä vastuullisempaan metsänhoitoon.
”Meidän kaikkien yhteisiä metsiä hallinnoivina tahoina kuntien ja seurakuntien pitää toimia vastuullisesti ja tehdä kestäviä metsänhoitoratkaisuja. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastokriisi etenevät nopeasti, toimet laahaavat perässä. Nyt on kirin paikka”, WWF:n johtava metsäasiantuntija Panu Kunttu painottaa.
Esimerkillistä toimintaa
Monet seurakunnat ja kunnat haluavat olla mukana metsäluonnon suojelussa ja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Muun muassa keskisuomalainen Multian seurakunta suojeli 60 hehtaaria metsiään Metso-ohjelmalla. Salon seurakunta taas päätti kokonaan luopua avohakkuista ja siirtyä talousmetsissään jatkuvan kasvatuksen malliin. Jatkuva kasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuita ja se tarjoaa merkittäviä hyötyjä ympäristön, virkistyskäytön ja metsänomistajan talouden kannalta.
”Haluamme olla osallisena ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta jopa sitä tärkeämpänä näemme luonnon monimuotoisuuden. Haluamme pitää sitä yllä seurakuntamme metsissä ja saada ihmiset viihtymään niissä. Metsät eivät ole vain seurakuntien varapankkeja, eikä niissä tule nähdä pelkkää puun arvoa vaan myös luontoarvoa”, Salon seurakunnan kiinteistöpäällikkö Kai Fagerström korostaa.
Varsinais-Suomen alueella on ansioiduttu muutenkin metsänhoitosaralla. Liedon kunta on luopunut avohakkuista ja Kaarinan kaupunki on päättänyt luopua avohakkuista siirtymäajan kuluessa. Turun kaupungin uutta metsäsuunnitelmaa Panu Kunttu pitää edistyksellisenä. Kaupunki päätti luopua avohakkuista ja hoitaa metsänsä jatkuvan kasvatuksen mallien mukaan.
”Jatkuvan kasvatuksen mukaisilla yläharvennuksilla eli suurten puiden poiminnalla saadaan hyvä taloustulos, ja samalla metsät saavat kehittyä sekametsiksi. Puuston monimuotoisuus on koko metsäekosysteemin monimuotoisuuden perusta ja jatkuvan kasvatuksen hakkuut tarjoavat tähän paremmat avaimet kuin perinteinen voimaperäinen metsätalous”, kertoo Turun kaupungin metsätalousinsinööri Timo Vahala.
Avohakkuilla pilataan Vahalan mukaan maiseman ohella myös vesistöjä sekä heikennetään metsien eri käyttöarvoja vuosikymmeniksi eteenpäin.
”Se, miten käsittelemme ympärillä olevaa luontoa, määrittää sen, miten metsiemme lajisto tulee säilymään ja kukoistamaan. Nykyinen meno vetää hiljaiseksi”, Vahala huokaa.
Suomalaiset vastustavat avohakkuita
WWF:n viime vuonna Kantar TNS Oy:llä teettämän kyselyn mukaan lähes neljä viidestä suomalaisesta olisi valmis rajoittamaan avohakkuita lailla. Suomessa avohakataan vuosittain keskimäärin noin 140 000 hehtaaria metsää ja avohakkuisiin perustuva metsätalous on suurin syy metsissä elävien lajien ahdinkoon. Suomen metsissä elää yli 800 uhanalaista eläin-, kasvi- tai sienilajia. Avohakkuut herättävät voimakkaita tunteita suomalaisissa, varsinkin jos tutun marjastus- tai sienimetsän tilalle ilmestyy tyhjäksi kaluttu avohakkuupelto.
”Suomalaisten metsäsuhde vaikuttaa vain voimistuneen korona-aikana. Vanhoilla metsillä on korvaamaton merkitys niin ihmisille kuin metsäluonnolle, ja liian vähäinen suojelualueiden määrä pahentaa uhanalaisten lajien ahdinkoa. Osalla kunnista ja seurakunnista on näissä asioissa tiedon puutetta, jota haluamme paikata. Osa taas toimii kestämättömällä tavalla vanhasta tottumuksesta”, Kunttu uskoo.
Panu Kuntun mukaan ympäristön kannalta parhaat metsänkäyttöratkaisut ovat myös taloudellisesti kannattavia.
”Jatkuvan kasvatuksen menetelmä on metsänomistajalle usein taloudellisesti paras vaihtoehto, sillä siinä säästetään metsänhoidon kuluissa ja hakkuissa keskitytään arvokkaimpaan tukkipuuhun. Metsien suojelusta Metso-ohjelman avulla voi puolestaan saada täyden korvauksen, joka määräytyy puuston arvon mukaan. Metso-ohjelmaa kannattaa hyödyntää”, Kunttu muistuttaa.
Metsänomistaja, vaihda jatkuvaan kasvatukseen!
Voit hoitaa metsääsi ilman avohakkuita ja saada samalla tuottoa.