Raportti: Suomalainen luonnonvarojen kulutus selvästi Euroopan maiden keskiarvoa korkeampaa
WWF:n ja Bain & Companyn selvitys analysoi ensimmäistä kertaa suomalaista luonnonvarojen kulutusta viidessä eri kategoriassa sekä tarjoaa ratkaisuja ylikulutuksen lopettamiseksi. Selvityksen mukaan Suomi ylittää kestävyyden rajat kaikilla tarkastelluilla mittareilla.
Suomen asukasta kohden laskettu luonnonvarojen kulutus ylittää globaalit kestävyysrajat moninkertaisesti, ja on sekä maailman että Euroopan maiden välisessä vertailussa selvästi keskiarvoa korkeampaa. Tuoreen, WWF:n ja Bain & Companyn Fair Finnish Footprint – Finland’s pathway to consumption aligned with global sustainability boundaries -raportin mukaan luonnonvarojen kulutusta tuleekin vähentää Suomessa radikaalisti globaalien luontokriisien hillitsemiseksi. Ylikulutus on yksi merkittävimmistä ilmastonmuutoksen ja luontokadon syistä.
”Tällä hetkellä kulutamme luonnonvaroja tavoilla, jotka heikentävät mahdollisuuksiamme pitkäaikaiseen hyvinvointiin. Esimerkiksi suomalaisten materiaalinkulutus ylittää globaalin kestävyysrajan jopa seitsenkertaisesti”, sanoo yksi raportin pääkirjoittajista, WWF Suomen neuvonantaja Jussi Nikula.
Fair Finnish Footprint -raportti on ensimmäinen suomalaista luonnonvarojen kulutusta viiden keskeisen jalanjälkimittarin avulla analysoiva selvitys. Raportti osoittaa, että suomalainen kulutus ylittää kestävyyden rajat selvästi kaikissa tarkastelluissa kategorioissa (materiaali-, biomassa-, typpi-, fosfori- ja ekologinen jalanjälki). Jalanjälkimittarit kuvaavat luonnonvarojen kulutusta ja siitä aiheutuvaa painetta maapallon kantokykyvylle.
Raportissa tarkasteltiin suomalaista luonnonvarojen kulutusta viidessä eri kategoriassa jalanjälkimittareiden avulla. Kulutuksemme ylittää kestävyyden rajat moninkertaisesti kaikissa niistä.
”Ylikulutuksestamme aiheutuvia mittavia negatiivisia luontovaikutuksia ei voida selittää yksin esimerkiksi väestötiheydellä, pohjoisella sijainnilla tai suomalaisen teollisuuden profiililla. Me yksinkertaisesti käytämme liikaa raaka-aineita, vaikka tulisimme hyvin toimeen paljon vähemmällä”, Nikula toteaa.
Suomalaisen ylikulutuksen syiden ja tason määrittelyn lisäksi raportti esittelee keskeisiä politiikkatoimia, joilla luonnonvarojen kulutusta voitaisiin vähentää.
”Yksinkertaisin ja vaikuttavin tapa vähentää ylikulutusta olisi laittaa luonnonvarojen käytölle ja siitä aiheutuville haitoille riittävän iso hintalappu. Tässä voitaisiin ottaa oppia päästökauppamekanismeista”, Nikula sanoo.
Suomi on YK:n luontosopimuksessa sitoutunut luonnonvarojen kulutuksen vähentämiseen oikeudenmukaisella tavalla kestävälle tasolle vuoteen 2030 mennessä.
“Käytännössä se tarkoittaa yli 70 prosentin vähennystä nykytasoon verrattuna. Toistaiseksi kunnollisia kansallisia tavoitteita ylikulutuksen suitsimiseksi ei kuitenkaan ole.”
Riittävän hinnan määrittelyn ohella ylikulutusongelmaan tulisi tarttua kiertotaloustoimia voimakkaasti vahvistamalla sekä luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin turvaamisen kannalta välttämättömän kestävyyssiirtymän oikeudenmukaisuudesta huolehtimalla. Myös kasvipainotteisen ruokavalion suosiminen, siirtyminen vähäpäästöiseen liikenteeseen ja asumisen energiatehokkuus nousevat esiin vaikuttavina toimina ylikulutuksen taittamiseksi.
”Luonnonvarojen ylikulutuksen lopettaminen ei tarkoita suomalaisten hyvinvoinnin heikkenemistä, vaan sen edellytysten turvaamista. Suomella ja suomalaisilla on täydet mahdollisuudet muokata nykyisiä toimintamalleja ja elää hyvää elämää yhden maapallon rajoissa”, Nikula summaa.
Ylikulutuksen lopettaminen
Ylikulutus on sekä luontokadon että ilmastonmuutoksen juurisyy: käytämme luonnonvaroja yli kestävyyden rajojen ja tuotamme luonnonvaroista hyödykkeitä tavoilla, jotka muun muassa tuhoavat ja heikentävät elinympäristöjä, kiihdyttävät ilmaston lämpenemistä ja aiheuttavat saastumista. Ongelma on kuitenkin ratkaistavissa.