Vesivoimarakentaminen uhkaa Euroopan viimeisiä vapaana virtaavia jokia
Euroopassa on eniten uhanalaisten vaelluskalojen nousureittejä katkovia patoja ja muita esteitä koko maailmassa – ja lisää on suunnitteilla. WWF ja muut EU:n alueen ympäristöjärjestöt haluavat panna pisteen tälle kehitykselle.
Lohien, taimenten, ankeriaiden ja muiden vaelluskalojen tilanne Euroopassa on huono. Tänä vuonna julkaistun Living Planet -indeksin mukaan vaelluskalapopulaatiot ovat pienentyneet Euroopassa keskimäärin 93 prosenttia vuodesta 1970. Tämä on paljon enemmän kuin muualla maailmassa.
Vaelluskalojen ahdinko on ihmisen syytä: jokiin ja puroihin rakennetut padot ja muut esteet tukkivat kalojen reitit lisääntymisalueilleen. Kannat ovat taantuneet myös ylikalastuksen sekä elinympäristöjen tuhoutumisen vuoksi.
”Euroopassa on selvitysten mukaan eniten jokia katkovia esteitä koko maailmassa. Myös Suomessa merkittävimmät vaelluskalavesistöt Tornion-, Simo-, sekä Teno- ja Näätämöjokea lukuun ottamatta on padottu vesivoimatuotantoon niin, ettei vaelluskalojen elinmahdollisuuksista ole huolehdittu. Samalla olemme menettäneet merkittävän osan vaelluskalakannoistamme”, kertoo WWF Suomen ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen.
Paljon voimaloita- vähän sähköä
EU:n alueella on yli 19 000 vesivoimalaa. Suunnitteilla tai jo rakenteilla on yli 5 500 vesivoimalaa. Vaikka valtaosa olemassa olevista ja suunnitelluista vesivoimaloista on teholtaan alle 10 megawattia, ja niitä voi siten pitää `pieninä´, niiden ympäristövaikutukset ovat dramaattisia.
”Jos suunnitteluvaiheessa olevat uudet voimalat rakennetaan, ne tuhoavat Euroopan viimeiset vapaana virtaavat joet”, Sampsa Vilhunen sanoo.
Vesivoimalat eivät vaikuta vain vaelluskaloihin, vaan joen koko ekosysteemiin ja ympäröivään maisemaan. Mirador de Iberdrola in Salamanca -niminen vesivoimala Espanjassa.
Uusien voimaloiden merkitys energiantuotannolle on vähäinen. Vaikka kaikki suunnitellut yli 5 500 vesivoimalaitosta rakennettaisiin, vesivoiman osuus EU:n sähköntuotannosta nousisi 10 prosentista vain 11,2–13,9 prosenttiin.
EU:n pieniä vesivoimalaitoksia rahoitetaan huomattavasti julkisista varoista. Vuosina 2016 ja 2017 EU-maat rahoittivat vesivoimahankkeita yli 4,2 miljardilla eurolla. Tämä tapahtui enimmäkseen syöttötariffien kautta, mutta myös vihreiden sertifikaattien ja investointitukien avulla.
Vuonna 2018 Länsi-Balkanilla peräti 70 prosenttia uusiutuvan energian tuista käytettiin pienimuotoisiin vesivoimahankkeisiin, jotka tuottivat vain 3,6 prosenttia sähkön kokonaismäärästä.
Vesivoimarakentaminen vastoin EU:n monimuotoisuustavoitteita
WWF vetosi lokakuun lopussa yhdessä 150 muun eurooppalaisen luonto- ja ympäristöjärjestön kanssa EU:hun julkisen tuen poistamiseksi uusilta vesivoimaloilta. Järjestöt perustelevat vaatimusta muun muassa sillä, että suhteutettuna voimaloiden mahdollisesti tuottamaan energiamäärään ne aiheuttavat valtavaa tuhoa vaelluskaloille ja muulle luonnolle.
Järjestöjen mukaan vesivoiman tukeminen on räikeästi vastoin EU:n luonnon monimuotoisuutta ja vesien tilaa koskevia tavoitteita sekä alkuvuodesta EU:ssa hyväksyttyä kestävän talouden tiekarttaa (European Green Deal).
Soca-joki virtaa metsän läpi Sloveniassa.
EU-maat ovat sitoutuneet vesipuitedirektiivillä saattamaan vesistönsä hyvään ekologiseen tilaan. Hyvä ekologinen tila tarkoittaa esteettömiä vesistöjä, joissa on elämää ja joiden vedenlaatu on hyvä. Tällaisia vesistöjä on Euroopan sisävesistä reilusti alle puolet.
”Hyvän ekologisen tilan tavoitteen saavuttamisvuotta on jälleen siirretty, nyt vuoteen 2027. On selvää, ettei sitä saavuteta edes tuolloin, jos vesivoimarakentamista jatketaan voimayhtiöiden suunnitelmien mukaan”, Vilhunen sanoo.
Vesivoiman rakentamista puolustetaan usein sillä, että uusituvana energianlähteenä vesivoima auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.
”Pitäisi olla selvää, että ilmastonmuutosta ei voi hillitä tuhoamalla luontoa. Monimuotoisuuden suojelemisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan pitää kulkea käsi kädessä”, Vilhunen painottaa.
Suomi oikealla tiellä – Sierilä rumentaa kuvaa
Suomen hallitusohjelmassa luvataan päivittää vesilakia siten, että velvollisuus huomioida vahinkoja kalataloudelle ulotettaisiin myös niihin vesivoimalaitoksiin, joista tämä velvoite puuttuu. Ohjelmassa luvataan myös purkaa vaelluskalojen nousuesteitä ja kunnostaa kalojen lisääntymisalueita.
”Ollaan oikealla tiellä, kun vesivoimaloiden julkisia tukia ohjataan uuden vesivoiman sijaan vaelluskalojen reittien kunnostamiseen ja nousuesteiden poistoon”, Vilhunen kiittää.
Valtio-omisteisen Kemijoki Oy:n Sierilän vesivoimalahanke on Vilhusen mukaan kuitenkin hallitusohjelman hengen vastainen. Suunnitellun voimalaitoksen rakentaminen tarkoittaa, että Kemijoen viimeisten kahlitsemattomien koskien paikalle syntyisi noin 30 kilometriä pitkä patoallas.
Vanttauskosken voimalaitos Kemijoella, jossa vesivoimarakentaminen tuhosi aikoinaan alkuperäiset vaelluskalakannat täydellisesti.
Korkeimman hallinto-oikeuden Sierilää koskevassa päätöksessä vuodelta 2017 ei lähtökohtaisesti edellytetä kulkureittiä kaloille.
”Päätös ei ole tästä ajasta, eikä edusta niitä arvoja ja asenteita, joita virtavesien ja uhanalaisten vaelluskalojen osalta Suomessa tällä hetkellä korostetaan. Yhtiö voi edelleen jättää voimalan rakentamatta ja Suomen valtio osakkeenomistajana tätä päätöstä halutessaan edistää”, Vilhunen painottaa.
Puretaan padot yhdessä!
Tule mukaan! Pelastamme tuhotut koskimaisemat, päästämme virtavedet vapaiksi ja annamme uhanalaisille lohikaloille mahdollisuuden lisääntyä. Kaikkia tarvitaan nyt, sillä purettavia ja ennallistettavia kohteita on satoja.