Ankerias voi olla vuosia syömättä ja liikkua myös maalla – kokosimme viisi erikoista faktaa ankeriaasta

1. Ankerias on huimien matkojen mystinen vaeltaja

Elettyään jopa kymmeniä vuosia erakkona jonkin järven, lammen tai joen pohjalla tai merellä rannikon tuntumassa, ankerias lähtee tuhansien kilometrien vaellukselle kutemaan syntypaikalleen Sargassomerelle, lounaiselle Atlantille. Ankeriaan pitkästä ja rankasta matkasta tiedetään toistaiseksi varsin vähän. Kutemisen jälkeen ankeriaat kuolevat. Sargassomereltä ei kuitenkaan ole koskaan löydetty aikuista ankeriasta – elävää tai kuollutta.

2. Ankerias muuttaa muotoaan monta kertaa elämänsä aikana

Läpikuultavat ja lehtimäisen muotoiset ankeriaan toukat jäävät Atlantin merivirtojen kuljetettaviksi. Kun toukat lähestyvät Eurooppaa, niistä kehittyy lasiankeriaita. Ne ovat muodoltaan aikuisen ankeriaan oloisia, mutta edelleen läpinäkyviä. Kun lasiankeriaat muutaman vuoden kuluttua saapuvat Suomeen ja muualle Eurooppaan, ne ovat saaneet tumman pinnan ja niiden kyljet ovat muuttuneet kellertäviksi. Niistä on kehittynyt kelta-ankeriaita. Sukukypsyyden lähestyessä kalat muuttuvat hopeanväriseksi, niiden silmät suurenevat ja vietti ajaa niitä kohti merta. Näitä kaloja kutsutaan hopea-ankeriaiksi. Alkaa pitkä vaellus takaisin Sargassomerelle.

3. Ankerias pystyy liikkumaan monenlaisissa vesissä ja kertomusten mukaan jopa maalla

Saavuttuaan Eurooppaan kelta-ankeriaat uivat jokiin ja järviin kasvamaan. Ankerias pystyy liikkumaan sekä matalissa vesissä että vuolaissa virroissa. Kerrotaan, että tarpeen tullen se pystyy etenemään soita ja ojia pitkin ja luikertelemaan jopa maalla, kosteassa vesakossa tai heinikossa, päästäkseen uusille vesille.

4. Ankerias on lähes kaikkiruokainen, mutta voi elää vuosiakin syömättä

Ankerias nousee hämärän laskeuduttua vesien pohjilta ylös ja ryhtyy etsimään ravintoa. Se syö mitä tahansa mitä löytää: pohjaeläimiä ja pikkukaloja, ja joidenkin tietolähteiden mukaan hyönteisiä, etanoita, rapuja ja jopa pieniä hiiriä ja linnunpoikasia. Toisaalta tiedetään, että jokin ankerias on hopea-ankeriasvaiheessa elänyt vankeudessa jopa neljäkin vuotta kokonaan syömättä.

5. Hajut johdattavat ankeriasta oikeaan suuntaan

Ankeriaan näköaisti on huono, mutta valoa se aistii paremmin kuin monet muut lajit. Kaloista se on huonokuuloisin. Sen sijaan hajuaisti on hyvin kehittynyt ja muihin kaloihin verrattuna ylivoimainen. Väitetään, että ankerias ”haistaa” saaliseläimensä, kuten pohjalla elävät harvasukasmadot. Ilmeisesti ankerias myös suunnistaa vesistöjen ominaishajujen perusteella.

Ankeriaskannat ovat istutusten varassa

Ankerias on alkuperäinen Suomen vesien asukki, ja se on aiemmin ollut meillä yleinen. Nykyisin ankeriaan määrät ovat vain muutamia prosentteja siitä, mitä ne olivat vielä muutamia vuosikymmeniä sitten. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN 2014) on luokitellut ankeriaan koko maailmassa äärimmäisen uhanalaiseksi.

Ankeriaskantoja ovat heikentäneet niin liikakalastus, ympäristömyrkyt, ilmastonmuutoksen aiheuttamat merivirtojen muutokset kuin taudit ja loiset. Jokien rakentamisen ja patoamisen myötä myös ankeriaiden vaellusyhteydet ovat katkenneet.

Ankeriaan läpinäkyvät poikaset, lasiankeriaat, ovat voimakkaan pyynnin kohteena ja vähentyneet merkittävästi. Ankeriaan kauppaa säädellään kansainvälisin sopimuksin, mutta ankeriaan poikasilla käydään mittavaa salakauppaa.

Suomen ankeriaskannat ovat nykyään istutusten varassa, koska sisävesiin johtavat joet on padottu. Ankeriasistutuksiin Suomessa käytetyt lasiankeriaat pyydetään kesken merivaelluksen Britteinsaarilta ja kuljetetaan meille lentokoneilla.

Istutukset eivät tue lajin säilymistä, koska voimalaitospadot ja muut rakenteet estävät sukukypsien kalojen laajamittaisen paluun Sargassomereen. Ankerias on rauhoitettu Suomessa vain osan vuotta ja suurimman osan vuodesta jatkuva pyynti vähentää kutemaan pyrkivien ankeriaiden määrää.

Ankeriaalle on Suomessa laadittu hoitosuunnitelma. Suunnitelma perustuu lähinnä siirtoistutuksiin, eikä siten auta kutevan ankeriaskannan elpymistä.

Työskentelemme ankeriaan suojelemiseksi

Olemme vuosien ajan yrittäneet vaikuttaa ankeriaan tilanteen parantamiseen lausunnoin ja vaatimuksin sekä kuluttajavalistuksella listaamalla ankerias WWF:n Kalaoppaan punaisten, eli kiellettyjen, lajien joukkoon. Työmme turhien patojen ja muiden esteiden poistamiseksi virtavesistä auttaa myös ankeriasta.

Tätä vaadimme:

• ankeriaanpyynti on lopetettava kokonaan rauhoittamalla ankerias Suomen vesissä
• ankeriaan vaelluspoikasten siirtoistutukset sellaisiin vesistöihin, joista ei ole vapaata pääsyä kutuvaellukselle, on kiellettävä
• ankeriaan hoitosuunnitelma täytyy päivittää viipymättä
• ankeriaiden vaellusesteet, kuten turhat padot, tulee poistaa virtavesistä
• ankeriaan suojelu pitää varmistaa vuonna 2021 päivitettävässä Itämeren suojelun toimintaohjelmassa

Tämän sinä voit tehdä:

• älä koskaan osta äläkä syö ankeriasta
• älä kalasta ankeriaita
• vastusta ankeriaan kalastamista ja istuttamista omalle lähijärvellesi.