Näkökulma: Ilman koronapandemiaa Suomen ylikulutuspäivä olisi tänään – kulutamme edelleen yli maapallon kestokyvyn

Suomalaisten ylikulutuspäivä olisi tänään lauantaina 10. huhtikuuta, jos koronapandemiaa ei olisi. Pandemian tarkkaa vaikutusta Suomen ylikulutuspäivään ei vielä tiedetä. Silti tiedämme, että jos kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme yli kolme maapalloa.

Pandemian takia valtiot elvyttävät parhaillaan talouksiaan miljardien arvosta. Vihreäksi kutsuttu elvytys ei silti sisällä tavoitetta luonnonvarojen ylikulutuksen purkamiseksi. Valitsemmeko siis ylikulutuksen jatkamisen? Toisenlainenkin valinta on mahdollinen.

Suomalaisten ylikulutuspäivä tarkoittaa sitä päivämäärää, jolloin suomalaiset ovat kuluttaneet laskennallisesti osansa maapallon luonnonvaroista. Laskennallisuus tarkoittaa, että luonnonvarojen kulutuksen suhdetta arvioidaan maapallon biokapasiteettiin eli kykyyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisista polttoaineista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä viimeisimmän kansainvälisen tilastotiedon perusteella. YK:n ja muiden tahojen keräämän tuotanto- ja kulutustiedon muodostuminen kuitenkin kestää aikansa. Tänä vuonna ylikulutuslaskelmissa käytetty tieto on peräisin vuodelta 2017.

Ylikulutuspäivän huomiointi on perusteltua, mutta pandemian talousmyllerrys on tuonut päivämäärän sijoittumiseen epävarmuutta. Arviot esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentymisestä antavat olettaa, että päivämäärä on siirtynyt joitain viikkoja oikeaan suuntaan eli myöhemmäksi. Ylikulutuspäivää olisi kuitenkin pakko siirtää viikkojen sijaan useita kuukausia vuoden loppuun. Ilmastoratkaisut edistyvät vauhdilla, mutta vieläkin liian hitaasti. Luonnonvarojen kokonaiskulutusta katsottaessa olisi yllätys, jos pandemian aiheuttama myllerrys olisi muuttanut globaaleja tuotanto- ja kulutusrakenteita siten, että talouden toimintamallit eivät olisikaan enää riippuvaisia luonnonvarojen ylikulutuksesta. Terveyden turvaamisen jälkeen tärkeimpänä yhteiskunnallisena päähuolena on vaikuttanut olevan talouden elvyttäminen. Toki onhan siihenkin asiaan lisätty mukaan sana ”vihreä”.

Suomen kestävän kasvun ohjelmassa, eli alustavassa elpymis- ja palautumissuunnitelmassa, luonnonvarojen ylikulutus todetaan kyllä keskeiseksi haasteeksi, mutta minkäänlaista tavoitetta ylikulutuksen purkamiseksi ei aseteta. Päinvastoin elvytyssuunnitelma nojaa luonnonvarojen käytön osalta kiertotalouden strategiseen edistämisohjelmaan. Siinä tavoitteeksi on asetettu, että kotimaan neitseellisten luonnonvarojen kokonaiskulutus ei ylitä vuoden 2015 tasoa. Tietoisesti siis asetetaan tavoite, jolla ylikulutusta voidaan jatkaa. Kansainvälinen luontopaneeli on todennut, että nykyisten trendien jatkaminen johtaa siihen, että kestävän kehityksen tavoitteita ei saavuteta. Ylikulutuksen jatkaminen on valinta luopua kestävästä kehityksestä.

Ylikulutuksen purkaminen ei ole helppoa, koska yhteiskuntien kulutus- ja tuotantorakenteita pitää uudistaa perinpohjaisesti. Meidän pitää luopua ylikuluttavista rakenteista ja toimintamalleista. On tärkeää, että se toteutetaan sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja ihmisten toimeentulosta pidetään huoli. Haasteista huolimatta se on mahdollista toteuttaa.

Päättäjillä pitää olla selkärankaa asettaa selkeä määrällinen tavoite luonnonvarojen ylikulutuksen purkamiseksi. Suomen kohdalla tämä tarkoittaisi luonnonvarojen käytön vähentämistä noin 70 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen lisäksi pitää asettaa vaikuttavat ohjauskeinot, jotka vievät tavoitteeseen. Muutos on mahdollinen, vaikka haastetaso onkin ennennäkemätön. Näkemykset siitä, että tämän mittaluokan muutos on mahdoton toteuttaa, ovat aika lohduttomia. Se tarkoittaisi, että yhteiskuntamme epäonnistuu turvaamaan tulevien sukupolvien edellytykset yhtä hyvään elämään kuin mitä meillä on ollut. Tämä ei ole hyväksyttävä lähtökohta. Pystymme parempaan.