Kasvatetun kalan ympäristövaikutuksissa on eroja
Suomalainen kasvatettu kirjolohi ui vuonna 2014 WWF:n Kalaoppaan vihreälle listalle. Muualla kuin Suomessa tuotettua lohta tulisi ympäristösyistä ostaa harkiten tai välttää.
Kaupan kalatiskit notkuvat erilaisista lohituotteista, ja lounasravintolan ruokalistalla lohi on tuttu näky. Suomalainen syö noin viisi ja puoli kiloa kasvatettua lohikalaa vuodessa. Tästä noin neljäsosa on kotimaassa kasvatettua ja loput tuontilohta.
Kirjolohi on yksi suomalaisten suosikkikaloista ruoanvalmistuksessa ja tärkein Suomessa kasvatettu kalalaji. Seitsemän vuotta sitten Suomessa kasvatettu kirjolohi sai WWF Suomen Kalaoppaassa vihreän värin.
Oppaassa kalat on luokiteltu niiden ympäristövastuullisuuden mukaan liikennevaloin niin, että vihreän listan kalat ovat paras valinta, keltaisella merkittyjä lajeja tulisi ostaa harkiten ja punaisen valon saaneita välttää.
Kasvatetun kalan luokittelussa arvioidaan tuotannon vaikutukset ympäristön ekosysteemiin, rehun koostumus, alkuperä ja ekologinen kestävyys sekä tuotantoa ohjaavan hallinnon toimivuus.
Suomalainen kirjolohi on WWF:n Kalaoppaassa vihreässä sarjassa, jossa sille tekee seuraa vain tanskalainen kasvatettu kirjolohi. Muualla Euroopassa ja Norjassa kasvatettu lohi ja kirjolohi ovat keltaisessa ”osta harkiten” -luokassa ja Chilessä kasvatettua lohta ja kirjolohta kehotetaan välttämään.
”Hatunnosto toimialalle”
”Kalankasvatusta säädellään Suomessa tiukasti ympäristölainsäädännön ja -lupajärjestelmän kautta”, kertoo WWF Suomen kala-asiantuntija Perttu Tamminen.
”Tiukka lupajärjestelmä on kirittänyt toimialaa ravinnepäästöjen vähentämiseen. Päästöt ovatkin pienentyneet 1980 ja -90 luvuilta valtavasti. Muilla ruuantuotannon toimialoilla vastaavaa kehitystä ei ole tapahtunut”, sanoo Tamminen, joka kertoo nostavansa toimialalle hattua.
Kirjolohta kasvatetaan Suomessa pääasiassa verkkoaltaissa merellä, sekä jonkin verran maa-altaissa, läpivirtauslaitoksissa ja kiertovesijärjestelmissä maalla.
Kalankasvatuksen rehevöittävää vaikutusta on pienennetty kehittämällä ruokintatekniikoita ja rehun koostumusta.
Itämerellä verkkokassikasvatuksen suurin, varsin paikallinen, ongelma on rehevöityminen, joka johtuu kalojen ulosteesta ja hukkaan menevästä rehusta. Tästä ei kassikasvatuksessa tulla Tammisen mukaan koskaan pääsemään aivan kokonaan eroon.
Luonnonvarakeskuksen tietojen mukaan kalankasvatuksen kokonaiskuormitus oli huipussaan 1990-luvun alussa, josta fosforikuormitus on pudonnut 74 prosenttia ja typen kuormitus 66 prosenttia.
Kasvatuksen rehevöittävää vaikutusta on pienennetty kehittämällä ruokintatekniikoita ja rehun koostumusta. Kalaraaka-aineen käyttöä kirjolohen rehussa on vähennetty tuntuvasti lisäämällä kasviperäisen raaka-aineen, kuten härkäpavun ja rypsiöljyn, käyttöä. Lisäksi markkinoilla on ns. Itämerirehua, jonka valmistuksessa on käytetty Itämerestä kestävästi pyydettyä silakkaa ja kilohailia.
Vaikka kirjolohi on vieraslaji, mahdolliset karkulaiset laitoksilta eivät tällä hetkellä aiheuta suurta ekologista riskiä, sillä kirjolohi ei kykene lisääntymään Suomen vesissä. Näin ympäristöön ei leviä vierasta alkuperää olevia kalakantoja, jotka voisivat sekoittua luonnonkantojen kanssa. Kirjolohta istutetaankin paljon luonnonvesiin vapaa-ajankalastuksen tarpeisiin.
Siinä missä suuret loismäärät ovat norjalaisen lohen kasvatuksen suurimpia vaikutuksia luonnonkalakantoihin, suomalainen kirjolohenkasvatus on välttynyt merkittävimmiltä tautiongelmilta. Lääkkeitä, kuten antibiootteja, käytetään meillä kalankasvatuksessa melko vähän ja valvotusti.
”Jos kalankasvatusta halutaan nykyisestä merkittävästi lisätä, on ympäristövaikutuksia edelleen vähennettävä ennen kaikkea sijoittamalla kasvattamot nykyistä ulommas merelle ja pois herkiltä alueilta”, Perttu Tamminen toteaa.
Uusia menetelmiä kehitetään
Verkkokassialtaiden lisäksi kirjolohta kasvatetaan ns. kiertovesikasvatusmenetelmällä.
Menetelmässä kalat kasvatetaan sisähalleissa kasvatusaltaissa. Vettä kierrätetään pumppaamalla sitä kasvatusaltaiden ja puhdistuslaitteiston välillä. Puhdistaminen säästää vettä, koska uutta vettä tarvitaan melko vähän.
Kiertovesikasvatuksessa veden puhdistamiseen käytettävällä teknologialla pystytään pienentämään huomattavasti myös ravinnekuormitusta.
”Päästöjen kontrollointi on helppoa, kun jätevesi voidaan johdattaa putkea pitkin edelleen puhdistettavaksi. Allasveden lämpötila voidaan pitää tasaisena, mikä on kalan kannalta hyvä ”, summaa Tamminen menetelmän etuja.
Menetelmän suosio kasvaa maailmalla. Tanskassa kirjolohen tuotanto on siirretty pääosin kiertovesijärjestelmiin. Suomessa menetelmän käyttöönotto on ollut toistaiseksi vähäistä: kiertovesikasvattamoja on vasta muutamia, muun muassa Finnforelin laitos Varkaudessa, Fifax Eckerössä Ahvenanmaalla ja Sybimar Uudessakaupungissa.
Kiertovesikasvatus on pitkälle vietyä tekniikkaa ja laitoksen investoinnit ja käyttökustannukset ovat suuret. Toistaiseksi kaikki kiertovesilaitokset Suomessa ovatkin vaatineet merkittäviä investointitukia pärjätäkseen.
”Toivoisin että kiertovesikasvatus menestyisi, koska sen ympäristökuormitus on olennaisesti muita menetelmiä pienempi”, Perttu Tamminen sanoo. ”Uudenlaisena kasvatustekniikkana ja tuotantotapana se vaatii edelleen yhteiskunnan tukea, mutta myös kuluttajien kysyntää.”
”Valitkaa suomalaista kalaa”
Puolet Suomessa käytetystä kalasta oli kotimaista vielä 1980-luvun alussa: nyt tuontikalan osuus on jo yli 80 prosenttia. Tuontikalasta puolet on Norjasta.
Norjalaista lohta myydään muun muassa nimikkeillä Norjan lohi, Norjan merilohi ja Jäämeren lohi. Nuo kaikki ovat markkinointitermejä kasvatetulle norjalaiselle lohelle, vaikka ne saattavat antaa kuluttajille mielikuvan villistä lohesta.
Luonnonvaraiset lohikannat järvissä, Itämerellä ja Jäämerellä on luokiteltu uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi.
Itämeren villiä lohta kalastetaan Suomen rannikolla ja pyyntiä säädellään kalastuskiintiöin. Kauppojen myyntitiskissä Itämeren villiä lohta on saatavilla harvoin.
”Norjan kalantuotanto on isoa ja kalan matka sieltä meille kauppoihin lyhyt. Lisäksi norjalaisen lohen hinta on alhainen, joten ei ihme, että sekä kalanjalostajat, kaupat että kuluttajat valitsevat sen helposti”, Tamminen toteaa.
Perttu Tammisen mukaan kalankasvatuksen ympäristövaikutukset Norjassa ja Suomessa ovat erilaiset. Suomessa ongelmana on rehevöityminen, Norjassa kalataudit ja karkaavat merilohet, jotka voivat sekoittua luonnonlohikantojen kanssa.
”Kokonaisvaikutukset huomioiden kotimainen kasvatettu kirjolohi on kuitenkin parempi valinta”, Tamminen toteaa.
”Kaiken kaikkiaan sekä kotimaisen kasvatetun kalan tuotanto että kotimaisen villin kalan kalastus ovat pääosin kestävällä pohjalla. Tämän takia kalavalinnoissa kannattaa ilman muuta pyrkiä suosimaan kotimaisia tuotteita – valikoima on poikkeuksellisen hyvä.”
-
Tiesitkö tämän maailman kalakannoista?
- Maailman kasvatetun kalan vuosituotanto on yli viisinkertaistunut vuodesta 1986 ja vuonna 2015 se ohitti ensimmäisen kerran maailman naudanlihan tuotannon määrän.
- Maailman meriltä pyydetyn villin kalan saalismäärät ovat pysyneet samoina jo vuosikymmeniä. Kalastuksen määrä on kuitenkin kasvanut, joka tarkoittaa, että kalan määrä valtamerissä on selvästi vähentynyt.
- Kalan kulutus maailmalla on kasvanut niin paljon, että villin kalan tarjonta ei enää riitä tyydyttämään kysyntää.
- Villin kalan kalastus on muuttunut yhä kestämättömämmäksi: valtaosa maailman kalakannoista on ylikalastettuja tai niiden kalastus on aivan kestävyyden ylärajoilla. Esimerkiksi monet tonnikalojen, haiden- ja turskansukuisten kalalajien kannat ovat voimakkaasti uhanalaistuneet.
Kalaopas auttaa tekemään vastuullisia kalavalintoja
WWF:n Kalaoppaan suosituksia seuraamalla voit olla mukana vaikuttamassa siihen, ettei maailman meriä kalasteta tyhjiksi.