Siikajokelaisella pellolla levähti 80 prosenttia Pohjolan kiljuhanhikannasta – nyt niiden pesimäalueita paikannetaan vesistöistä otettavilla DNA-näytteillä
Oulun yliopiston tutkijat, Metsähallitus ja WWF selvittävät vesistöistä otettavien DNA-näytteiden avulla, pesiikö äärimmäisen uhanalainen kiljuhanhi Suomessa. Tutustuimme menetelmään Oulun kupeessa sijaitsevalla pellolla, jolla toukokuun alussa levähti noin 80 prosenttia koko Pohjolan kiljuhanhikannasta.
Kiljuhanhi on Pohjoismaiden uhanalaisimpia pesimälintuja. Sen ainoat tunnetut pesimäalueet Pohjoismaissa ovat tällä hetkellä Norjassa. Suomessa kiljuhanhia on kuitenkin säännöllisesti levähtänyt keväisillä muuttomatkoillaan. Toukokuun ensimmäisillä viikoilla Siikajoella nähtiin 85 kiljuhanhea tankkaamassa ennen kevätmuuton viimeistä pitkää etappia Pohjois-Norjaan. Paikan päällä oli myös WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen, joka on osallistunut kiljuhanhien suojeluun 1990-luvun alusta lähtien.
”Vaikka koko Pohjolan kanta käsittää vain noin sata yksilöä, ollaan menossa parempaan suuntaan. Kannan aallonpohjassa 2000-luvun alkuvuosina Suomessa havaittiin useana keväänä alle kymmenen yksilöä. Pitkään jatkuneen kansainvälisen suojeluyhteistyön tulokset alkavat näkyä, mutta edelleen laji on erittäin suuressa vaarassa kadota Pohjolasta”, Tolvanen selvittää.
”Tällä pellolla nähdään juuri nyt noin 80 prosenttia koko Pohjolan kiljuhanhikannasta. Jokainen yksilö on erittäin arvokas, kun kyseessä on näin pieni kanta”, Tolvanen jatkaa.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)
Oulun yliopiston tutkija Johanna Honka esittelee Metsähallituksen Stefan Siivoselle ympäristö-DNA-menetelmää. Menetelmässä otetaan vesinäyte kiljuhanhen potentiaaliselta pesimäpaikalta ja tutkitaan, onko siinä kiljuhanhen DNA:ta.
Viime lokakuussa käynnistyneen kansainvälisen kiljuhanhi LIFE -hankkeen tavoite on turvata jo sukupuuton partaalla käyneen Pohjolan kiljuhanhikannan orastava kasvu. Hankkeessa toteutetaan Suomessa ennen näkemätön kiljuhanhen pesimäalueiden kartoitus ympäristöstä otettavien DNA-näytteiden avulla. Metsähallitus toteuttaa näytteidenoton pohjoisimmassa Lapissa ensi kesänä.
”Menetelmän avulla etsimme vesistöistä kiljuhanhen DNA:ta. DNA:n avulla voidaan siis tunnistaa lajeja, vaikkei niistä olisi näköhavaintoa. Tästä on suuri hyöty, varsinkin kun tunnistetaan kiljuhanhen tyyppisiä arkoja ja harvinaisia lajeja”, Oulun yliopiston tutkija Johanna Honka sanoo.
Alla olevalla videolla nähdään kiljuhanhia niiden keväisellä muuttolevähdyksellään. Yhdellä videolla nähtävistä hanhista on kaulassaan satelliittilähetin. Tätä Mr. Blueksi nimettyä yksilöä on seurattu jo useamman vuoden ajan ja se on antanut arvokasta uutta tietoa kiljuhanhien muuttoreiteistä.
(Juttu jatkuu videon jälkeen.)
Kiljuhanhelle on Tunturi-Lapissa niin paljon sopivaa elinympäristöä, että kaikkia alueita ei ole mahdollista inventoida perinteisillä menetelmillä eli maastokartoituksilla.
“Kiljuhanhi on yksi Metsähallituksen erityisvastuulajeista, ja meille sopii luontevasti hankkeessa vesinäytteiden keruu ympäristö-DNA:n analysointia varten. Näytteidenotto kohdistetaan alueille, joissa kiljuhanhi on viimeksi Suomessa pesinyt sekä kiljuhanhelle sopiviin biotooppeihin”, sanoo erikoissuunnittelija Stefan Siivonen Metsähallituksen Luontopalveluista.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)
WWF:n kiljuhanhityöryhmän Risto Karvonen on tarkkaillut kiljuhanhia lähes herkeämättä siitä lähtien, kun ne saapuivat Siikajoelle. ”Nukun öisin kolme tuntia ja päivisin toiset kolme tuntia. Lopun ajan olen täällä”, Karvonen sanoo. Kevätmuuton aikana Oulun seudulla työskentelee kymmenen kiljuhanhityöryhmän tarkkailijaa.
WWF:n ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen on ollut mukana WWF:n kiljuhanhien suojelutyössä jo vuodesta 1990. Hän on matkustanut kiljuhanhien perässä niin kazakstanilaisille aroille kuin Siperiaan, Taimyrin niemimaalle.
Johanna Honka Oulun yliopistosta ottaa vesinäytteen ojasta Siikajoella. Menetelmän avulla tutkitaan, löytyykö vedestä kiljuhanhen DNA:ta.
Kuvassa etualalla vierekkäin kiljuhanhi (vas) ja tundrahanhi (oik). Lajit sekoittuvat helposti, ja erityisesti hämärämetsästyksen aikana vallitsee väärinmäärittelyn vaara.
Lajin viimeisin varmistettu pesintä todettiin Suomessa 1990-luvun puolivälissä. Pohjolan kiljuhanhikanta on pitkäjänteisen suojelutyön ansiosta kasvussa, joten lajin pesintä Suomessa on aiempaa todennäköisempää.
Pohjoismaiden kiljuhanhet talvehtivat Kreikassa. Niiden suurimmat uhat ovat metsästys, häirintä ja elinympäristöjen hävittäminen niiden muuttomatkalla ja talvehtimisalueilla.
Viisi vuotta kestävä EU LIFE Luonto -rahaston tukeman hanke toteuttaa suojelutoimia Kreikassa, Unkarissa, Liettuassa, Virossa ja Suomessa. Hanketta vetää Liettuan BirdLife (LOD). Suomesta mukana ovat Metsähallituksen Luontopalvelut, Oulun yliopisto sekä WWF.
Lisätietoja hankkeesta löytyy täältä.
Lajista lisää täältä.
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.