Tietoa lajista
Kiljuhanhen maailmankannaksi arvioidaan noin 28 000–33 000 yksilöä. Laji on uhanalainen ja taantuva koko levinneisyysalueellaan, mutta kiireisimmin suojelun tarpeessa on erittäin uhanalainen pohjoismainen kanta. Pohjoismaiden pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä enää noin 30-35 paria. Kevätmuutolla kiljuhanhia nähdään edelleen säännöllisesti Oulun seudulla ja Tenojoen laaksossa. Opi lisää kiljuhanhen ravinnosta ja lisääntymisestä alla olevasta kuvagalleriasta.
Ennen toista maailmansotaa kiljuhanhi oli Tunturi-Lapin runsaslukuisin hanhilaji. Se pesi yleisenä kaikkialla Pohjolan tunturiseuduilla, lounaassa Keski-Norjaan asti. Mikään ei näyttänyt uhkaavan lajia, joka oli pesimäpaikkavaatimuksiltaan laaja-alainen ja erinomaisesti sopeutunut pesimään pohjoisissa olosuhteissa. Vielä 1910-luvulla Oulun seudun kautta keväällä muuttavien kiljuhanhien määräksi arvioitiin noin 10 000 yksilöä.
Kiljuhanhi on suunnilleen valkoposkihanhen kokoinen ja yleisväriltään tummanruskehtava pieni hanhi. Jalat ovat kirkkaanoranssit ja nokka vaaleanpunainen. Kiljuhanhi muistuttaa suuresti lähisukulaistaan tundrahanhea: molemmilla lajeilla on aikuispuvussa valkoinen otsakilpi ja mustia epäsäännöllisiä laikkukuvioita vatsapuolella. Kiljuhanhella on kaikissa puvuissa lajityypillinen kirkkaankeltainen silmärengas.
Kiljuhanhen pituus on noin 60 cm, siipien kärkiväli noin 110 cm ja paino 1,6–2,5 kg.
Uhat
Liiallinen metsästys etenkin muuttolevähdys- ja talvehtimisalueilla on suurin syy kiljuhanhikannan taantumiseen. Niinpä näiden alueiden paikantamisella ja suojelulla on kiire.
Kiljuhanhi on useimmista muista hanhilajeista poiketen riippuvainen matalakasvuisista luonnonniityistä. Maatalouden muutokset, umpeenkasvu, lisääntyvä tuulivoimarakentaminen ja muut maankäytön muutokset ovat lajille iso uhka.
Metsästys ja muu ihmisen aiheuttama häirintä uhkaa ajaa kiljuhanhet pois turvallisilta alueilta. Tällöin ne voivat joutua esimerkiksi metsästäjien saaliiksi.
Mitä WWF tekee
Me WWF:ssä suojelemme kiljuhanhia monipuolisin keinoin, kuten:
- olimme mukana vuonna 2011 alkaneessa EU:n LIFE-hankkeessa, joka jatkui vuoteen 2016 asti
- johdimme vuosina 2005–2009 laajaa kansainvälistä EU:n LIFE-hanketta kiljuhanhien suojelemiseksi (ks. lisää alla)
- olemme tutkineet satelliittilähettimien avulla kiljuhanhen pesimä-, muuttolevähdys- ja talvehtimisalueita ja edistämme näin löydettyjen alueiden suojelua
- koulutamme uusia ihmisiä kiljuhanhien inventointiin ja suojeluun; koulutuksemme tuloksena viime vuosina on perustettu uusia kansallisia työryhmiä mm. Viroon, Liettuaan, Puolaan, Unkariin, Serbiaan ja Turkkiin
- torjumme kiljuhanhien metsästystä ja valistamme kiljuhanhien suojelun tärkeydestä.
Vuonna 1984 perustettiin WWF:n kiljuhanhityöryhmä. Työryhmä tekee tiivistä yhteistyötä Norjan lintutieteellisen yhdistyksen kiljuhanhityöryhmän kanssa. Kiljuhanhityöryhmämme:
- koordinoi lajin suojelu- ja tutkimustyötä lajin suojelusuunnitelman pohjalta ja toimii ympäristöministeriön asiantuntijana lajin suojelussa
- seuraa kevätmuutolla levähtäviä kiljuhanhia Perämeren rannikolla
- tutkii pesimäalueita Pohjois-Lapissa
- valistaa metsästäjiä
Jos epäilet havainneesi kiljuhanhen, pyydämme viipymättä raportoimaan havainnosta kiljuhanhityöryhmälle. WWF:n kiljuhanhityöryhmän yhteystiedot:
-
puheenjohtaja: Petri Lampila, sähköposti plampila2@gmail.com
-
sihteeri: Riikka Kaartinen, sähköposti riikka.kaartinen@slu.se
-
WWF:n toimiston kiljuhanhiprojektin yhteyshenkilö: Petteri Tolvanen, sähköposti etunimi.sukunimi@wwf.fi