Näkökulma: Kattava ja sitova kansainvälinen sopimus voi pysäyttää luonnon köyhtymisen

Luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. WWF:n tänä vuonna julkaistun raportin mukaan reilussa vuosikymmenessä sademetsää on kadonnut noin Ruotsin pinta-alan verran. Metsien tuho on osa suurta kriisiä – luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä. Samalla ilmastonmuutos etenee hälyttävää tahtia. Onneksi moni päättäjä tunnistaa tilanteen jo kriisiksi: presidentti Sauli Niinistö kutsui tämän vuoden YK:n yleiskokouksessa nykytilannetta ilmastohätätilaksi ja vetosi toimimaan yhteisen planeettamme terveyden puolesta.

Valtioiden johtajilla on tulevan puolen vuoden aikana paljon mahdollisuuksia siirtyä juhlapuheista vaikuttaviin päätöksiin. Erittäin merkittävä tärkeä askel on edessä YK:n biodiversiteettikokouksessa, joka alkaa 11. lokakuuta. Kokousta on koronapandemian vuoksi jouduttu lykkäämään, ja nyt edessä on sen ensimmäinen vaihe. Kokouksen päättävä osa järjestetään huhti-toukokuussa 2022, ja silloin lopputuloksena tulisi olla Pariisin ilmastosopimuksen kaltainen sitova sopimus luonnon monimuotoisuudesta. Sopimus kattaa tavoitteet luonnon monimuotoisuuden suojelulle ja elvyttämiselle vuoteen 2030.

Sopimusta tarvitaan kipeästi, sillä vuonna 2030 maailman tulisi näyttää kovin erilaiselta. Maiden on pidettävä kiinni sopimuksen luonnokseen kirjatusta tavoitteesta pysäyttää luonnon köyhtyminen vuoteen 2030 ja saatava luonto kadosta elpymisen tielle. Sopimuksen tulee taata suojelua ja puuttua luontokadon juurisyyhyn, luonnonvarojen ylikulutukseen. Valtioiden on puolitettava tuotannon ja kulutuksen luonnolle aiheuttama jalanjälki. Näiden päämäärien saavuttaminen vaatii suuria rakenteellisia muutoksia, erityisesti murrosta ruuantuotannossa eli maataloudessa ja kalastuksessa. Meidän on nähtävä luonto kaiken elämän ja kehityksen edellytyksenä, ei pelkkänä resurssien lähteenä.

Biodiversiteettikokouksessa valtioiden on muistettava, että luontokadon ja ilmastokriisin ratkaiseminen kulkevat käsi kädessä. Luonto auttaa meitä niin hillitsemään ilmastonmuutosta kuin sopeutumaan siihen. Luontopohjaiset ratkaisut, eli luontoon perustuvat toimet voivat samaan aikaan edistää luonnon ja ihmisten hyvinvointia. Esimerkiksi rakennetut kosteikot voivat hillitä ilmastonmuutoksen aiheuttamia tulvia ja näin turvata ihmisiä ja heidän elinkeinojaan. Samalla ne sitovat vesistöjä rehevöittäviä aineita ja tarjoavat monimuotoisen elinympäristöjen lukuisille lajeille.

Suomi vaikuttaa YK:n biodiversiteettikokouksessa osana EU:ta, ja meillä on ehdottomasti mahdollisuus olla kokouksessa kokoamme suurempi toimija. Vauraana yhteiskuntana Suomella on globaali vastuu nostaa esiin sopimuksen oikeudenmukaisuutta. Näkökulmalle on paikkansa, sillä tällä hetkellä biodiversiteettisopimuksen luonnoksessa tulisi vielä vahvistaa alkuperäiskansojen oikeuksia ja ihmisoikeusperustaisuutta. Oikeudenmukaisuutta on myös ajaa sopimuksen lopulliseen versioon tuotannon ja kulutuksen puolittamista, sillä länsimailla on ollut merkittävä historiallinen rooli niin ilmasto- kuin luontokriisin aiheuttajana. Kriisien taustalla on juuri länsimaiden teollistuminen ja siihen kytkeytyvät massatuotanto- ja kulutus. Jos kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme yli kolme maapalloa.

Voimme siis olla neuvottelujen edelläkävijä vain katsomalla peiliin. Kun tunnustamme globaalin vastuumme, voimme olla aidosti kokoamme suurempi, vastuullinen toimija. Oikeudenmukaisella ja tieteeseen nojaavalla päätöksenteolla voi syntyä se kattava ja sitova sopimus, jonka tarvitsemme luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi.

Kirjoitus on julkaistu lyhennettynä Aamulehden mielipideosastolla 26.9.2021.