WWF hillitsee Inkoonjoella tulvia ja poistaa esteen kalojen vaelluksen tieltä

WWF on aloittanut Inkoon Västankvarnissa työn Itämeren ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Västankvarniin rakennetaan noin 550 metriä pitkä kaksitasouoma. Kaksitasouomassa ojan ympärille rakennetaan tulvatasanteet, jolloin uoma on aiempaa tilavampi ja estää siten vettä nousemasta pelloille tulvien aikaan. Kun vesi tulvii pelloille, se huuhtoo mukanaan ravinteita ja kiintoaineita Inkoonjokeen ja edelleen Itämereen.

Kaksitasouoma on esimerkki niin sanotusta luonnonmukaisesta peruskuivatuksesta, joka on paras vaihtoehto ympäristön ja peltojen kuivatuksen yhteensovittamiseksi.

”Perinteisesti peltoja on ojitettu halkomalla ne siisteiksi lohkoiksi. Suorat ja peratut ojat kuljettavat vettä tehokkaasti alavirtaan, mikä voi johtaa tulvaongelmiin. Lisäksi ojat voivat kasvaa nopeastikin umpeen, jolloin tulvavedet nousevat pelloille”, sanoo Viivi Kaasonen, WWF:n VALUTA-hankkeen vetäjä.

”Luonnonmukaisessa peruskuivatuksessa suora ja perattu oja korvataan esimerkiksi kaksitasouomalla tai mutkittelevalla uomalla. Vesistökuormitus vähenee, luonnon monimuotoisuus kasvaa ja riittävä kuivatustila saavutetaan. Toivon, että näin hieno esimerkkikohde kannustaa myös muita maanomistajia kokeilemaan luonnonmukaista peruskuivatusta, sillä vastaavia tulvista kärsiviä alueita on paljon”, Kaasonen sanoo.

WWF rakentaa Inkoonjokeen myös pohjakynnyksiä, jotka hidastavat joen virtaamaa ja tasaavat tulvahuippuja. Lisäksi Västankvarnin alueella sijaitseva liian pieni tierumpu vaihdetaan isompaan. Isompi tierumpu ei patoa vettä pienemmän rummun tapaan.

Vedenkorkeutta alueella on jatkossa mahdollista säätää säätöpadon avulla, joka rakennetaan Västankvarnin koulun viereen säätöpadon nykyisen kiinteän padon tilalle. Uuden padon ansiosta vedenkorkeutta on mahdollista säädellä lankkujen avulla, joita voidaan poistaa tai lisätä tarvittaessa. Säätömahdollisuus vähentää tulvimista ja uoman liiallista kuivumista. Toisen alueella sijaitsevan padon, Smedsin padon, edusta kynnystetään kivillä, jotta kalat ja muu virtavesilajisto pääsevät liikkumaan padon yli esteettömästi läpi vuoden.

”Jokien ja virtavesien patoaminen on suurin syy Suomen vaelluskalojen uhanalaisuuteen, sillä kalat eivät pääse kutemaan lisääntymisalueilleen. Vaellusesteitä poistamalla voimme auttaa vaelluskaloja ja muita virtavesien lajeja”, toteaa Manu Vihtonen, WWF:n virtavesiasiantuntija.

”Vaikka Inkoonjoki ei olekaan esimerkiksi Ingarskilanjoen tavoin meritaimenjoki, Vauhtia Vaellukseen -hankkeen yhtenä tarkoituksena on ollut tehdä tästä kohteesta vaelluskaloille ja virtavesilajeille uusi ja esteetön jokijatkumo”, Vihtonen jatkaa.

Kokonaisuuden toteuttaminen ei olisi mahdollista ilman toimivaa yhteistyötä maanomistajien, eli Västankvarnin opetus- ja tutkimustilan sekä Henrik Sundbladin, kanssa.

”Nyt pelloilla on hyvät edellytykset säästyä tulvilta. Tällaisia toimenpiteitä olisi pitänyt tehdä jo 20 vuotta sitten, jos niistä olisi tiedetty. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!”, Henrik Sundblad toteaa.

”Tässä projektissa yhdistyvät upeasti viljelyn ja vesiensuojelun hyödyt. Peltomme pysyvät paremmin kuivana ja voimme tehdä osamme vesien hyväksi”, Västankvarnin tutkimus- ja opetustilan toiminnanjohtaja Magnus Grönholm sanoo.

VALUTA-hanke rahoitetaan Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta ja Vauhtia vaellukseen- hanketta rahoittaa Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR). Molempien hankkeiden omarahoitusosuuden mahdollistaa Lassi Leppinen Säätiön merkittävä lahjoitus WWF:lle. Kiviaineksen kohteiden toteutukseen lahjoitti Rudus Oy.