Mitä luonnonsuojelun ammattilaiset lukevat ja katsovat? Keräsimme suosituksia joulun välipäiville
Joululomalla on usein aikaa lukea yöpöydälle kasaantuneita kirjoja, uppoutua dokumenttielokuvien maailmaan tai lähteä ulos reippailemaan. Lue tästä, mitkä teokset ovat tehneet vaikutuksen WWF:n työntekijöihin!
Aikamatka 1700-luvun luonnontieteilijän maailmaan
”Suosittelen lomalukemiseksi Aura Koiviston kirjoittamaa Mies ja merilehmä -teosta (Into, 2019). Kirja kertoo saksalaisen tieteilijän Georg Stellerin purjehduksesta Alaskaan 1740-luvulla.
Kirja on henkeäsalpaava kuvaus 1700-luvun arktisten löytöretkien haasteellisuudesta ja ajan luonnontutkijoiden maailmankuvasta. Samalla se kertoo yhden ikonisen lajin sukupuuttoon kuolemisesta.
Steller löysi tutkimusmatkallaan suuren määrän uusia eläin- ja kasvilajeja. Yksi näistä lajeista oli stellerinmerilehmä, joka kuoli sukupuuttoon vain 27 vuotta myöhemmin.”
WWF:n sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola
Kamppailu viimeisten villien vuorigorillojen kodista
”Palkittu dokumenttielokuva Virunga (2014) on sydäntäsärkevä kuvaus pyyteettömästä taistelusta Afrikan vanhimman kansallispuiston suojelemiseksi. Elokuva jättää katsojaan lähtemättömän jäljen. Virungan kansallispuisto Kongon demokraattisessa tasavallassa on luonnoltaan yksi maailman monimuotoisimpia paikkoja ja UNESCOn maailmanperintökohde. Kansallispuisto on myös viimeisten villien vuorigorillojen koti.
Dokumentti kertoo, kuinka ryhmä puistonvartijoita suojelee henkensä uhalla kansallispuistoa, jonka luonnonvaroista brittiläinen öljy-yhtiö haluaa hyötyä . Elokuva on täynnä käänteitä, joiden ei haluaisi uskoa olevan totta. Virunga on nähtävillä ainakin Netflixissä.”
Viestinnän asiantuntija Antti Haavisto
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Ihmiset ovat riippuvaisia pölyttäjistä.
Romaani pörriäisten tärkeydestä
”Luin muutama vuosi sitten Maja Lunden Mehiläisten historia -kirjan (Tammi, 2017), ja suosittelen kirjaa lämpimästi. Mehiläisten historia on norjalaisen Lunden esikoisromaani. Kirja tuo kiinnostavalla, karulla ja myös toiveikkaalla tavalla esiin sen, kuinka riippuvaisia olemme luonnosta.
Teoksen aikajänne ulottuu 1800-luvulta aina vuoteen 2098. Kirjan tulevaisuudessa mehiläiset ovat kadonneet maailmasta, ja kasveja pölytetään ihmisvoimin.
Jopa 75 prosenttia ihmisten käyttämistä ruokakasveista on ainakin osittain riippuvaisia pölytyksestä. Lunden osoittaa teoksessaan hienosti, että pieniä pörriäisiä ei kannata ylenkatsoa.”
Suojeluasiantuntija Viivi Kaasonen
Karttapalvelut avuksi retkikohteiden suunnitteluun
”Suosittelen karttapalveluiden hyödyntämistä sopivia retkikohteita etsittäessä. Metsäkeskuksen Luonnonhoidon suunnittelu -karttapalvelusta löytyy Suomen Ympäristökeskuksen aineisto monimuotoisuudelle tärkeistä metsistä. Karttapalvelun avulla voi selvittää, mistä löytyvät lähistön hienot vanhat metsät, ja suunnitella omia retkiään sen mukaan. Luontoarvoiltaan rikkaassa metsässä näkee eri ikäisiä ja lajisia puita, ja retkeilyssä on aivan oma tunnelmansa.
Karttapalvelu löytyy täältä. Klikkaa näkymän alareunasta auki ”karttatasot” ja valitse ”SYKE monimuotoisuudelle tärkeät metsäalueet”.
Monimuotoisuus tietysti korostuu kansallispuisto- ja suojelualueilla, missä on usein myös retkeilyä palvelevia rakenteita. Näistä taas löytyy erinomainen karttapalvelu osoitteessa retkikartta.fi, joka toimii mainiosti myös mobiilissa.”
Suojeluasiantuntija Matti Ovaska
Kirja kertoo, mitä tapahtui Suomen monimuotoisuudelle
”Sain työkavereilta lahjaksi Juha Kauppisen kirjan Monimuotoisuus (Siltala 2019), ja voin suositella sitä erittäin lämpimästi! Teos kuvaa mukaansatempaavalla otteella suomalaisen luonnon muotoutumista ja muutoksia aina jääkauden lopulta tähän päivään.
Kauppinen kuvailee, kuinka sodan jälkeen teollistuneessa Suomessa luonto köyhtyi lyhyessä ajassa hurjaa vauhtia, kun koskia padottiin, soita kuivattiin ja metsiä hakattiin. Suomalaisesta luonnosta katoavien ja jo kadonneiden lajien, kuten kultasirkun, avulla havainnollistetaan monimuotoisuuden kapenemista.
Kauppinen selittää ymmärrettävästi, miten ja miksi luonnon monimuotoisuus on tällä hetkellä kriittisessä tilassa ja mitä voimme tehdä monimuotoisuuden eteen.”
Earth Hour -tuottaja Maria Rautio-Runeberg
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Mustekalat ovat tunnettuja älykkyydestään.
Voiko ihminen oppia mustekalalta?
”Jos Mustekala opettajana (2020) on vielä katsomatta, suosittelen katsomaan sen. Dokumenttielokuva voitti parhaan dokumentin Oscarin 2021 ja on nähtävillä ainakin Netflixissä.
Elokuvan alussa työuupumuksesta ja masennuksesta kärsivä ohjaaja Craig Foster aloittaa vapaasukellusharrastuksen kotinsa lähellä. Foster löytää sukellusretkellään mustekalan, ja päättää sukeltaa samaan paikkaan joka päivä, saaden näin mustekalasta yllättävän mentorin itselleen.
Mustekalan koti on hauras, jatkuvasti muuttuva rakkolevämetsä, joka tarjoaa ruokaa ja suojaa tuhansille lajeille. Joitakin näistä eläimistä ei löydy mistään muualta maapallolta, ja kaikkia ei vielä edes tunneta. Rakkolevämetsät ovat erityisen haavoittuvaisia meriekosysteemejä, ja ilmastonmuutos muodostaa niille vakavan uhkan.
Minua sykähdytti luontokappaleen ja ihmisen epätavallinen yhteys satumaisen kauniissa merenalaisessa maailmassa. Elokuva ei halua korostetusti leimautua luonnonsuojeluelokuvaksi, mutta upeasti esitetyn rakkolevämetsän ainutlaatuisuus puhuu puolestaan.
Katsoin elokuvan mieheni ja kouluikäisten lasteni kanssa ja pidimme kaikki siitä valtavasti!”
Green Office -konseptipäällikkö Kristiina Kalst
(juttu jatkuu kuvan jälkeen)
Urho Kekkosen kansallispuiston maisemia Kansallispuistojen kutsu -teoksesta.
Mukaansatempaava kuvaus Suomen kansallispuistoista
”Suosittelen joululomalukemiseksi Tomi Kontion teosta Kansallispuistojen Kutsu (Avain, 2020), joka valittiin tänä vuonna WWF:n Vuoden luontokirjaksi. Kontio kulki Suomen kansallispuistot läpi yhdessä teini-ikäisen poikansa kanssa ja hän kuvaa teoksessaan kansallispuistoja matkapäiväkirjamaiseen tyyliin.
Teoksessa kuvataan upeita luontokokemuksia, ja lukiessa tuntuu usein siltä kuin olisi itse mukana Kontion matkassa. Kirjan ote on hauska ja tarinallinen, mutta samalla informatiivinen. Oman mausteensa kirjaan tuovat myös kirjailijan itse ottamat upeat kuvat.
Kansallispuistojen kutsu innostaa tutumaan maamme kansallispuistoihin ja niiden ainutlaatuiseen luontoon, ja madaltaa varmasti kynnystä ottaa myös lapset mukaan vaelluksille!”
WWF Suomen pääsihteeri Liisa Rohweder
Tutustu talvisen metsän lajeihin
”Saattaa olla, että toiveista huolimatta joulun aikaan emme pääse kaikkialla Suomessa nauttimaan valkoisesta lumipeitteestä. Se ei haittaa, sillä harmaallakin säällä metsässä on vihreää – ota suunta sammalpeitteiseen metsään ja pakkaa mukaan lämmintä glögiä ja pipareita.
Monet kasvit ovat vihreitä myös talvella, esimerkiksi kiviä ja kantoja koristavat erilaiset sammallajit tai kauniit lehdet kasvattava kallioimarre. Myös havupuut ja erilaiset varpukasvit erottuvat väreillään metsän harmaudesta. Talvisessa metsässä voi nähdä eläimiäkin, esimerkiksi Suomessa talvehtivia tiaisia. Metsän keskellä voi sulkea silmät, ja keskittyä muihin aisteihin. Miltä talvinen metsä tuoksuu?
Myös meren rannoilla on omaa tunnelmansa talvisella, mutta lumettomalla säällä.”
Metsä- ja kehitysyhteistyöasiantuntija Maija Kaukonen
Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje
WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.