Mekongin alueella elää sykähdyttävä kädellisten kirjo – lähes kaikki lajit ovat uhanalaisia
Ihminen on pahin uhka Kaakkois-Aasian kädellisille, joita metsästetään ruuaksi tai myydään turistien selfieitä varten. Liian myöhäistä lajien pelastaminen ei kuitenkaan ole.
Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Mekongin jokialue on luonnoltaan yksi maailman monimuotoisimmista paikoista. Oivallinen esimerkki alueen monimuotoisuudesta on sen kädellislajien kirjo. WWF:n tuoreen raportin mukaan Kambodzan, Laosin, Myanmarin, Thaimaan ja Vietnamin alueella elää yhteensä 44 erilaista kädellislajia. Joukkoon mahtuu esimerkiksi gibboneita, langureita, pystynenäapinoita, makakeja ja loreja.
Vaikka lajikirjo on hengästyttävän laaja, ei Mekongin alueen kädellisillä mene hyvin. Alueen 44:stä lajista jopa 40 luokitellaan kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n mukaan uhanalaisiksi. Ainoastaan yhden lajin katsotaan olevan elinvoimainen. Lajeista 19 on Mekongin alueelle kotoperäisiä, eli niitä esiintyy ainoastaan Mekongilla.
Mekongin seudulta on aivan viime vuosina löytynyt myös uusia lajeja. Esimerkiksi pääasiassa Myanmarin pohjoisosissa elävä Hoolock tianxing -gibboni erotettiin omaksi lajikseen vuonna 2017. Nykyisten luokitusten mukaan laji on erittäin uhanalainen. Vuonna 2018 saadut piilokamerakuvat puolestaan todistivat aiemmin ainoastaan museokokoelmissa olleiden kuolleiden yksilöiden ja luonnosta löytyneiden luiden perusteella omaksi lajikseen määritellyn Trachypithecus popa -langurilajin elävän edelleen Myanmarin luonnossa. Näitä apinoita arvellaan olevan enää vain 200–250 yksilöä, ja laji on äärimmäisen uhanalainen.
”Olemme vaarassa menettää useita kädellislajeja, jollei eläinten ja niiden elinympäristöjen suojelemiseksi tehdä kiireellisiä toimia, sanoo WWF Mekongin villieläinohjelman päällikkö K Yoganand.
”Monet lajeista elävät ainoastaan Mekongin alueella, ja osa vain yhden valtion tai jopa yhden pienen elinympäristön alueella. Tämän vuoksi lajit ovat hyvin haavoittuvia ja ihmisen toiminta uhkaa viedä niiltä elintilan.”
Esimerkkejä Mekongin alueen kädellislajeista:
(juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen)
Lari, erittäin uhanalainen
Lareja elää Mekongin alueella Laosissa, Myanmarissa ja Thaimaassa. Näiden ohella lajia tavataan ainakin Malesiassa Malakan niemimaalla ja Indonesiassa Sumatran saaren pohjoisosissa. Lareja metsästetään niiden lihan vuoksi ja myös laittoman lemmikkikaupan tarpeisiin.
Nomascus annamensis, erittäin uhanalainen
Tätä gibbonilajia tavataan ainoastaan Kambodzassa, Laosissa ja Vietnamissa varsin pienellä alueella. Ihmisten rakennelmien ja maanviljelyksen laajeneminen uhkaa lajin elinympäristöjä. Lisäksi laji on Kambodzassa elinalueidensa lähistöllä kädellisistä kaikkein tavoitelluin lemmikki.
Valkohuulilanguri, erittäin uhanalainen
Valkohuulilangureita esiintyy Mekongin alueen maista Myanmarissa. Lisäksi näitä apinoita elää myös Bangladeshissa ja Intian itäisimmissä osissa. Suurin uhka lajin selviytymiselle on metsästys. Näitä apinoita metsästetään ruoaksi ja uskomushoitojen tarpeisiin.
Hoolock tianxiang, erittäin uhanalainen
Tämä vasta 2017 omaksi lajikseen eritelty gibbonilaji elää pääasiassa Myanmarin pohjoisosissa, joskin pieni populaatio elää myös Kiinan alueella. Apinan englanninkielinen nimi on ”Skywalker hoolock gibbon”. Lajin löytäneet tutkijat kertoivat, että heidän kiintymyksellään Tähtien sota -elokuviin oli tietty vaikutus lajin nimeämisessä.
Hidaslori, erittäin uhanalainen
Hidasloreja tavataan Mekongin alueella ainoastaan Thaimaan eteläisimmissä osissa. Muutoin niitä tavataan Malesiassa Malakan niemimaalla ja Indonesiassa Sumatran saarella. Hidasloreja pyydystetään etenkin laittoman lemmikkikaupan tarpeisiin ja se on joidenkin arvioiden mukaan laji Kaakkois-Aasian kädellisistä eniten kaupattu.
Indokiinangibboni, äärimmäisen uhanalainen
Indokiinangibbonin neljästä alalajista kaksi elää Mekongin alueella, toinen Laosissa ja toinen Vietnamissa. Vietnamissa elävän alalajin yksilöiden määrän arvioidaan pienentyneen jopa 80 prosentilla viimeisen 45 vuoden aikana ja myös Laosin alalajin yksilöiden määrä on vähentynyt rajusti. Indokiinangibboneita uhkaa elinympäristöjen tuhoutuminen metsäkadon myötä, metsästys ja villieläinkauppa.
Silmälasilanguri, erittäin uhanalainen
Silmälasilangurin nimi on peräisin sen silmiä reunustavista valkoisista silmälaseja muistuttavista kuvioista. Mekongin alueen maista lajia tavataan Myanmarin ja Thaimaan eteläosissa. Lisäksi apinoita elää Malesiassa Malakan niemimaalla. Silmälasilangurien suurin uhka on metsästys ruoaksi ja villieläinkaupan tarpeisiin.
Nomascus leucogenys, äärimmäisen uhanalainen
Nykyisin ainoastaan Laosissa ja Vietnamissa tavattavan gibbonilajin uskotaan hävinneen entisiltä elinalueiltaan Kiinasta. Metsästys ruoaksi, uskomushoitojen käyttöön ja laittoman villieläinkaupan tarpeisiin on lajille todella vakava uhka. Gibbonilajin metsästykseen liittyvät uskomukset suojelivat sitä aiemmin Laosissa, mutta nykyisin uskomusten vähetessä metsästyskin on lisääntynyt.
Herttua-apina, äärimmäisen uhanalainen
Herttua-apinoita tavataan Kambodzassa, Laosissa ja Vietnamissa pirstaloituneilla elinalueilla. Niiden määrän arvioidaan pienentyneen jopa 80 prosentilla viimeisen 36 vuoden aikana, kun trooppisia metsiä on tuhottu patojen, teiden, viljelysmaiden ja muiden ihmisten rakennelmien tieltä. Herttua-apinoita myös metsästetään ja niillä käydään laitonta kauppaa etenkin Vietnamissa, jossa niiden kysyntä on uskomushoitojen vuoksi suuri.
Siamanki, erittäin uhanalainen
Siamankeja tavataan pääasiassa Malesiassa ja Indonesiassa, mutta Mekongin alueen maista myös pienellä alueella Thaimaan aivan eteläisimmässä osassa. Metsäkato on siamangeille suuri uhka niiden elinympäristöjen huvetessa. Apinoita myös metsästetään.
Trachypithecus popa, äärimmäisen uhanalainen (ehdotettu luokitus)
Aiemmin ainoastaan museokokoelmissa olleiden kuolleiden yksilöiden ja luonnosta löytyneiden luiden perusteella omaksi lajikseen määritellyn lajin olemassaolo luonnossa todennettiin 2018 piilokamerakuvien avulla. Langurilajia esiintyy ainoastaan neljällä pienellä toisistaan erillään olevalla alueella Myanmarissa. Yksilöiden määräksi arvioidaan ainoastaan noin 200–250. Laji on ahtaalla elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstoutumisen sekä metsästyksen vuoksi.
Saparomakaki, vaarantunut
Saparomakaki on saanut nimensä hieman sian saparoa muistuttavan häntänsä mukaan. Mekongin alueella saparomakakeja elää vain Thaimaan eteläosissa. Muutoin lajia esiintyy Malakan niemimaalla, Sumatran saarella ja Borneon saarella. Saparomakakit hankkivat usein ruokaa viljelijöiden pelloilta, minkä vuoksi niitä pidetään monin paikoin tuhoeläiminä. Tästä syystä apinat tulevat usein viljelijöiden tappamiksi.
Ihminen aiheuttaa Mekongin kädellisille lukuisia merkittäviä uhkia. Metsäkato, elinympäristöjen tuhoutuminen, metsästys ja villieläinkauppa ovat vieneet useat Mekongin alueen kädellislajit sukupuuton partaalle. Lajeja metsästetään ja kaupataan monista syistä: eläinten lihaa myydään ruuaksi, niiden ruumiinosia käytetään uskomushoidoissa ja niitä saatetaan myydä eksoottisiksi lemmikeiksi tai viihde-eläimiksi turistien selfieitä varten. Laillisesti kädellisiä kaupataan myös esimerkiksi lääketestausta varten.
WWF työskentelee sinnikkäästi yhdessä lukuisien järjestöjen, hallitusten ja paikallisyhteisöjen kanssa estääkseen näitä ainutlaatuisia kädellislajeja katoamasta. WWF on mukana kartoittamassa lajien populaatioiden määrää esimerkiksi Laosissa ja Vietnamissa. Myanmarissa WWF tekee yhteistyökumppaneidensa kanssa voimalinjoihin eristeitä, jotta gibbonit eivät saisi niistä sähköiskuja. WWF tukee myös partioita, jotka purkavat ansoja ja päästävät loukkuun joutuneita eläimiä vapauteen.
“Jotta Mekongin alueen jäljellä olevat kädellisten populaatiot saadaan turvattua ja niiden kannat toipumaan, on järjestöjen, yritysten ja paikallisyhteisöjen työskenneltävä yhdessä. Meillä on vielä toivoa näiden upeiden lajien pelastamiseksi, mutta meidän on toimittava nopeasti ja päättäväisesti”, kertoo WWF Suomen suojeluasiantuntija Tanja Pirinen.
Auta Sademetsä-kummina
Tuellasi suojelemme luonnon monimuotoisuuden aarreaittoja, joita tuhotaan hälyttävällä vauhdilla. Tavoitteemme on pysäyttää maailman metsäkato vuoteen 2030 mennessä. Siihen pystymme vain yhdessä.