Tiesitkö, että valaat auttavat sitomaan jopa 40 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä? Lue viisi ihmeellistä faktaa valaista!

1. Vaeltaessaan lisääntymis- ja ruokailualueidensa välillä valaat taittavat hämmästyttävän pitkiä matkoja, jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä vuosittain. Esimerkiksi harmaavalaat eivät edes pidä taukoja välillä, sillä ne pystyvät hyödyntämään kehonsa rasvavarastoja kuukausien ajan. Jokaisella valaslajilla on omat vaellusreittinsä ja -tapansa. Mutta kuinka ne löytävät perille? Tutkijat ovat päätelleet aikuisten valaiden opettavan reitit nuoremmilleen.
2. Kaskelotit ovat maailman syvimmälle sukeltavia nisäkkäitä: ne sukeltavat syömään jopa 2000 metrin syvyyteen. Kyky perustuu kaikuluotaamiseen: valaiden tuottamat äänet kulkevat vedessä, ja törmätessään saaliseläimiin tai esteisiin, ääni kulkeutuu takaisin valaalle. Sen perusteella valas pystyy arvioimaan mihin ääni on törmännyt, ja kuinka kaukana tämä kohde sijaitsee. Ääni kulkeutuu vedessä noin neljä kertaa nopeammin kuin ilmassa. Kaskeloteilla on myös eläinkunnan suurimmat aivot: ne painavat jopa yli yhdeksän kiloa.
3. Grönlanninvalaat ovat maailman pitkäikäisimpiä nisäkkäitä ja voivat elää yli 200-vuotiaiksi. Niiden kallot ovat massiivisia ja kalloluut niin vahvoja, että ne voivat rikkoa päällään merijäätä päästäkseen pintaan hengittämään.
4. Valaanpoikasilla ja valasemoilla on tiivis suhde ja monet poikaset pysyttelevät emonsa läheisyydessä jopa yli vuoden ikäisiksi. Toisinaan ne lepäilevät emojensa selässä, jolloin emo saattaa pyörähtää ympäri ja pidellä poikasta evillään.
5. Valaat myös auttavat kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan. Ratkaisevassa roolissa on valaiden ja kasviplanktonin välinen side: Kasviplanktonit ovat mikroskooppisen pieniä leviä, jotka sitovat noin 40 % maailman hiilidioksidipäästöistä ja tuottavat yli puolet maailman hapesta. Ne kuluttavat hiilidioksidia fotosynteesin eli yhteyttämisprosessin aikana ja sitovat siinä vapautuvan hiilen itseensä, aivan kuten puut ja puiden lehdet. Kasviplankton joutuu eläinplanktonin ja kalojen syötäväksi, ja sitä kautta hiili siirtyy myös valaisiin. Valaiden uloste puolestaan tarjoaa ravinteita kasviplanktonille. Kaikki eläimet koostuvat osittain hiilestä, jota ne ravintonsa kautta saavat. Valaatkin varastoivat ravinnostaan saamansa hiilen kehoonsa, ja elämänsä aikana valas sitookin itseensä yhtä paljon hiilidioksidia kuin tuhannet puut. Kuollessaan valas vaipuu meren pohjaan ja vie mukanaan valtavan määrän kehoonsa varastoitunutta hiilidioksidia.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Valaat ovat häkellyttäviä otuksia ja elintärkeitä planeettamme ekosysteemin toiminnalle.  Valaiden tehokkaammalle suojelulle on myös kova tarve. Se käy ilmi tuoreesta tutkimusraportista Protecting Blue Corridors, jonka WWF on julkaissut yhteistyössä tutkijoiden kanssa. Blue corridors eli siniset käytävät ovat valaiden selviytymisen kannalta välttämättömiä vaellusreittejä, joiden avulla ne voivat liikkua eri valtamerissä sijaitsevien elinympäristöjensä välillä. Ne ovat paikkoja, joissa valaat syövät, parittelevat, synnyttävät, imettävät poikasiaan ja seurustelevat.

Raportti havainnollistaa ensimmäistä kertaa 845 valaiden vaellusreiteistä kerättyä satelliittijalanjälkeä, jotka kuvaavat miten valaat liikkuvat sinisiä käytäviä pitkin. Tässä hyödynnetään yli 50 tutkimusryhmän toimittamaa tietoa 30 vuoden ajalta. Raportti paljastaa ihmisen aiheuttamat uhat valaiden vaellusreiteillä ja vaatii uutta suojelua näiden elintärkeille elinympäristöille.

(Juttu jatkuu videon jälkeen)

”Ihmisen toiminnan vaikutukset kuten tehokalastus, valaiden ja laivojen yhteentörmäykset, kemikaalit, muovi- ja melusaaste, elinympäristöjen häviäminen ja ilmastonmuutos, luovat kaikki valaille vaarallisen ja joskus kohtalokkaan esteradan”, sanoo WWF:n valaansuojeluohjelman johtaja Chris Johnson.

”Kalastusvälineisiin sotkeutuminen on valaille hengenvaarallista. Se tappaa vuosittain arviolta 300 000 valasta, delfiiniä ja pyöriäistä.”

Ihmisen aiheuttamien vaarojen vuoksi osa miljoonien vuosien ajan selviytyneistä valaslajeista saattavat kuolla sukupuuttoon meidän elinaikanamme. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on luokitellut kuusi kolmestatoista suuresta valaslajista uhanalaiseksi tai vaarantuneeksi, vaikka kaupallisen valaanpyynnin kieltämisen jälkeen valaita onkin suojeltu vuosikymmeniä. Suurimmassa vaarassa on äärimmäisen uhanalainen pohjanmustavalas, joka vaeltaa Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä. Sen kanta on alimmillaan kahteenkymmeneen vuoteen – jäljellä on enää 336 yksilöä.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Jopa 86 prosentin pohjanmustavalaista on arvioitu sotkeutuneen kalastusvälineisiin ainakin kerran elämässään. Vuosina 2017–2021 34 pohjanmustavalasta kuoli Kanadan ja Yhdysvaltojen rannikoilla yhteentörmäyksissä laivojen kanssa ja kalastusvälineisiin sotkeutumisen vuoksi. Yhdenkin yksilön kuolema vaarantaa tämän populaation selviytymisen.

Valaiden vaellusreitit kulkevat sekä rannikkoja pitkin että avomerellä eivätkä tee eroa kansallisesti tai kansainvälisesti hallinnoitujen vesien välillä. Siksi WWF peräänkuuluttaa uudenlaista maidenvälistä suojelua valaille. Protecting Blue Corridors -raportti suosittelee yhteistyötä valaiden elintärkeiden elinympäristöjen turvaamiseksi. Kansallisten ja kansainvälisten vesien suojelualueiden verkostoja on yhdistettävä ja saatava ne kattamaan vähintään 30 prosenttia valtamerestämme vuoteen 2030 mennessä.

Raportti kannustaa maita myös yhteistyöhön valaspopulaatioiden suojelemiseksi: kalastuksen sivuvaikutuksena tapahtuvien valasonnettomuuksien, muovisaasteiden ja merenkulun vaikutuksia on vähennettävä.

”On korkea aika huomioida, että valaat ovat ekosysteemiemme elintärkeä osa”, sanoo Vanessa Ryan, WWF Suomen meriasiantuntija.

”Jotta valtameremme voisivat hyvin, on panostettava valaiden suojeluun, ja sisällytettävä valaat kansainvälisiin ja kansallisiin ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta koskeviin suunnitelmiin ja päätöksentekoon.”