Valppaat vartijat suojelevat Tiirinkosken lampaita

Kuusi vuotta sitten lampuri Nina Toivonen havahtui ilveksen jälkiin ja päätti toimia. Nyt lampaiden ja petojen rauhaisan yhteiselon turvaa karvainen kaksikko, johon kävimme tutustumassa Tiirinkosken tilalla Hämeenlinnassa.

Punatiilisen navetan takaa kajahtaa tarmokas haukku tukkurekan kaartaessa pihaan. Edessä avautuu talvinen peltomaisema, jota reunustaa suorana seisova koivikko. Olemme saapuneet Tiirinkosken maalaisidylliin. On vaikea uskoa, että Hämeenlinnan keskusta on vain muutaman kilometrin päässä. 

Tilan emäntä, Nina Toivonen, ottaa meidät vastaan paikan yhteyteen perustetun kahvion edustalla. Toivonen on yksi WWF:n laumanvartijahankkeen kyselyyn vastanneista tilallisista. Hän johdattaa meidät historiaa huokuvien piharakennusten ohitse ja avaa portin, joka erottaa lammasaitauksen muusta pihamaasta.  

Aitauksessa käy kuhina. Valtava valkoinen koira kiirehtii aidan viereen ilmoittamaan saapujille läsnäolostaan, toinen tarkkailee tilannetta taka-alalta lampaiden rouskuttaessa tyytyväisen oloisina heinänkorsiaan. Lucia ja Renzo ovat maremmano-abruzzeseja, lähes 50 kiloisia jättiläisiä, joiden ulkomuotoa ei voi olla vertaamatta jääkarhuun.  Yli 2000 vuotta vanhalla italialaisella rodulla on vahva taipumus suojella laumaansa. Petoeläinten loitolla pitämiseen tarvitaan vähintään kaksi koiraa, ja usein työpariksi valitaan saman pentueen uros ja narttu. Täällä työnjako on selkeä: Lucia ajaa uhan pois ja Renzo jää vartioimaan laumaa.  

Sisarukset ovat vastuussa jopa 170-päisestä lammaslaumasta. Kippurasarviset ahvenanmaanlampaat saavat koirien ansiosta tehdä tärkeää työtään tilaa ympäröivien perinneympäristöjen hoitajina rauhassa. Perinneympäristöillä tarkoitetaan perinteisten maanviljelys- ja karjankasvatusmenetelmien myötä syntyneitä alueita, joilla elää erityisen monimuotoinen eläin-, hyönteis- ja kasvilajisto. Vanhoilla laidunalueilla ruokaillessaan lampaat pitävät kasvillisuuden aisoissa ja siten ehkäisevät alueiden rehevöitymistä ja kasvamista umpeen. Näin perinneympäristöille tyypillinen, valoa ja lämpöä rakastava kasvillisuus säilyy. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Nina Toivonen kahden maremmano-abruzzese rotuisen laumanvartijakoiran kanssa lampaat taustalla.

Lucia ja Renzo ovat työssään itsenäisiä, mutta nauttivat silminnähden omistajansa seurasta ja rapsutuksista.

Pedot lähetetään helpomman saaliin perään 

Hämeenlinnan alueella on havaittu liikkuvan niin ilveksiä kuin susiakin. Tiirinkosken lampaat laiduntavat tilan pihapiirin lisäksi syrjäisemmilläkin metsälaitumilla, ja peltojen takaa avautuva suuri metsä tarjoaa elintilaa myös villille luonnolle. Toivonen itse on nähnyt ihmisiä välttelevistä pedoista vain jälkiä. 

”Ilveksen jälkien jälkeen havahduin petojen läsnäoloon. Lähistöllä oli liikkunut myös susilauma. Silloin ymmärsin, että toimia tarvitaan”, Toivonen muistelee aikaa ennen laumanvartijoitaan.  

Lucia ja Renzo ovat olleet Toivosen ja kahden bordercollie-rotuisen paimenkoiran apuna karjan kaitsemisessa jo yli viisi vuotta. Toivonen ei voisi olla tyytyväisempi koiriinsa.  

WWF:n laumanvartijakoirien omistajille tehdyssä kyselytutkimuksessa selvisi, että koiran pääasiallinen keino karkottaa lähialueella liikkuvat pedot olivat haukkuminen, reviirin rajojen merkkaaminen, uhkaa kohti juokseminen sekä karjan ja pedon väliin meneminen. Viidennes koirista keräsi lauman taakseen. Toivosen mielestä koirat toimivat parhaiten ennaltaehkäisevästi, pelotteina. Hän painottaa kuitenkin, että on vaikeaa tietää tarkasti, millaisia kohtaamisia itsenäisesti työskentelevillä koirilla on mahdollisesti ollut villieläinten kanssa.  

”On ollut tapauksia, joissa lähistöllä on ollut näköhavaintoja pedoista, ja samaan aikaan Lucia on ollut aidan toisella puolella. Siitä olen voinut päätellä, että jotain on tapahtunut.” 

Petovahinkojen ehkäisemisen lisäksi koirista on apua myös sairaiden eläinten havaitsemisessa. Ne eivät Toivosen mukaan tule tavalliseen tapaansa juoksujalkaa ruokakupille, jos laitumella on tapahtunut jotain poikkeavaa, vaan odottavat kauempana näyttääkseen ihmiselle missä apua tarvitaan. 

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.) 

Maremmano-abruzzese rotuinen laumanvartijakoira Lucia vartioi lampaita.

Lampaat ovat laumanvartijakoirien perhe, ja eläimillä on syvä kiintymyssuhde toisiinsa. 

Koirat eivät ole vaaraksi ihmisille 

Yli satavuotias Tiirinkosken tila on koirille poikkeuksellinen paikka työskennellä. Suomessa suurin osa laumanvartijakoirista työskentelee aidatuilla alueilla, joilla liikkuu ihmisiä vain harvakseltaan. Tiirinkoskella tukkuautot, vieraat aikuiset, lapset ja koirat kulkevat lampolan ja laitumien ohi lähes päivittäin, sillä tilalla toimii myös Toivosen pitämä kahvila ja puoti.  

Ongelmien välttämiseksi on ensisijaisen tärkeää totuttaa koirat työympäristönsä erilaisiin ärsykkeisiin pennusta lähtien. Omistaja on aina vastuussa koiransa toiminnasta, eikä uhkaavasti käyttäytyvää koiraa pidä jättää vartioimaan pihapiirin ulkopuolisille laitumille valvomatta. Kyselyn tulosten perusteella laumanvartijakoirista harva kuitenkin suhtautuu ihmiseen aggressiivisesti.  

Toivonen ei ole koskaan pelännyt, että koirat aiheuttaisivat vaaraa vieraille. Hän muistelee esimerkiksi tapausta, jossa tilalla vieraillut pariskunta ja heidän koiransa ilmestyivät kahvilan ovelle Lucian ja Renzon tiukasti saattelemina. 

”Tilanne oli, että aidasta oli sähkö katkennut ja nämä vieraat olivat päätyneet oman koiransa kanssa tavallista lähemmäs laumaa. Renzo ja Lucia olivat ohjanneet kolmikon ystävällisesti takaisin  kahvilalle. Minulle soitettiin, että tulisinko hakemaan nämä valkoiset koirat jo pois.” 

Renzo ja Lucia ovat vilkkaassa ympäristössä tottuneet vaihtuviin kävijöihin, kuten erilaisiin asiakkaisiin, päiväkotiryhmiin ja kesätyöntekijöihin. Oikeanlaista suhtautumista tilanteeseen on opeteltu esimerkiksi viemällä laitumelle vieraita ihmisiä omistajan seurassa.  

Lumisade sakenee, mutta valkeat koirat ovat jo sulattaneet jokaisen paikalla olevan sydämen. Ne havainnoivat vuorotellen ympäristöä ja lipovat suuria lumihiutaleita tummien kirsujensa päältä. Hetken tilannetta tuumailtuaan molemmat koirat näyttävät tulleen lopputulokseen, ettei aidan reunalla notkuvista vieraista ole uhkaa niiden laumalle. Lucia siirtyy kauemmas tähystämään tiellä kulkevia autoja, ja Renzo käy vaivihkaa kerjäämässä lisää rapsutuksia. 

”Suurpedot kuuluvat luontoon, mutta Lucian ja Renzon avulla suojaan omani. Meillä ei ole petoaitoja, vaan meillä on koirat”, Toivonen summaa.

  • Laumanvartijahanke

    WWF:n ja Suomen lammasyhdistyksen käynnistämässä hankkeessa tutkitaan, millaista hyötyä laumanvartijaeläimistä voisi olla laidunkarjan suojelussa. WWF toteutti osana hanketta kyselytutkimuksen, jossa kartoitettiin suomalaistilojen kokemuksia laumanvartijakoirien käytöstä. Vastauksia saatiin yhteensä 53. 

    Hankkeen yhteistyökumppaneina ovat Suomen lammasyhdistys, Suomen alpakka- ja laamayhdistys ja Suomen Maremmano-Abruzzese Seura. Karjaeläinten suojeluun etsitään keinoja, sillä laiduntavilla eläimillä on merkittävä rooli uhanalaisten perinneympäristöjen, kuten niittyjen ja hakamaiden, hoidossa. 

    Hankkeessa on tutkittu koirien lisäksi myös laamojen käyttöä karjan suojaamisessa. Kesällä 2021 laamat olivat kokeilussa kahdella lammastilalla ja ensimmäiset kokemukset ovat lupaavia. 

    Kyselyn tarkemmat tulokset ja kysymykset löytyvät raportista. 

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Sinua saattaa kiinnostaa