Näkökulma: Luonnonsuojelulla luodaan myös turvallisuutta

Luonnon köyhtyminen vaikuttaa kaikkiin inhimillisen elämän osa-alueisiin, myös rauhaan ja turvallisuuteen. Jos laiminlyömme luonnonsuojelua, voi se johtaa turvattomuuteen, kirjoittavat kansainvälisen ohjelman johtaja Anne Tarvainen ja harjoittelija Emma Viitanen.

Kulunut kevät ja Ukrainan järkyttävä sota ovat nostaneet julkiseen keskusteluun myös sodan seuraukset luonnolle. Aseellisen konfliktin aikana luontoa tuhoutuu tankkien alle, ympäristöön pääsee saasteita sekä myrkkyjä ja tulipalot voivat tuhota metsää. Luontoon voi jäädä tuhoutunutta sotakalustoa ja jopa ydinjätettä. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi luontoon kohdistuneilla sotatoimilla on kauaskantoisia vaikutuksia.

Samalla on syytä huomata, että luonnon tilan heikkeneminen itsessään voi aiheuttaa konflikteja. Tätä luonnon ja turvallisuuden linkittymää tarkastellaan WWF:n ja ajatushautomo Adelphin uudessa raportissa. Yksi raportin keskeisistä viesteistä on se, miten suojelemalla luontoa voimme luoda myös turvallisuutta.

Luonnon köyhtyminen ja ilmastonmuutos ovat vaikuttaneet rajusti luonnonvarojen, kuten veden, metsien ja hedelmällisen maaperän, paikalliseen ja globaalin saatavuuteen. Luonto- ja ilmastokriisit tulevat johtamaan yhä useammin kilpailuun vähenevistä resursseista, ruoka-, vesi- ja energiakriiseihin ja poliittiseen epävakauteen. Nämä ilmiöt voivat kiristää olemassa olevia jännitteitä entisestään. Luonnonvarojen rooli sisällissotien syttymisessä on ollut myös historian saatossa suuri: kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN:n mukaan noin 40 prosenttia sisällissodista vuosien 1950 ja 2010 välillä liittyi luonnonvaroihin.

Luonnonvarat saattavat myös pitkittää konflikteja sekä rahoittaa niitä. WWF:n raportin mukaan rikollisjärjestöt tienaavat esimerkiksi laittomalla villineläin- ja puukaupalla, kaivostoiminnalla sekä huumetuotannolla vuosittain 110–281 miljardin dollarin tulot. Tämä summa kattaa noin 40 prosenttia toimijoiden rahoituksesta. Näistä laittomista toimista kärsivät usein kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Kun luonnonvarat vähenevät, uhattuna ovat miljoonien tavallisten ihmisten lailliset elinkeinot, kuten pienviljely. Oman elinkeinon harjoittamisen vaikeutuessa kasvaa myös rikollisen toiminnan houkuttavuus.

Tropiikissa yli 1,2 miljardia ihmistä on suoraan riippuvaisia luonnonvaroista: ravinnosta, vedestä ja energiasta. Kun näitä perustarpeita tarjoava ympäristö tuhoutuu ja elinkeinokin voi olla vaarassa kadota, olosuhteiden pakosta voi syntyä konflikteja ja muuttoliikettä. Sääntelemättömänä tämä aiheuttaa epävakautta valtioiden sisällä ja välillä. Pitkittyneet konfliktit ovat yhä yksi pakolaisuuden suurimmista syistä ja kuten aiemmin todettua, luonnonvaroilla on merkittävä rooli konfliktien syttymisessä.

Suojelemalla luontoa voimme siis ehkäistä konflikteja, joita torjumalla estämme luonnon tuhoutumista edelleen. Parhaimmillaan luonnonsuojelu voi myös rakentaa rauhaa ja luoda vakautta: luonto ja luonnonvarat eivät katso rajoja, ja joissain tapauksissa ympäristö- ja luonnovarakysymykset voivat olla ainoa tekijä, joka tuo konfliktin osapuolet samaan pöytään istumaan.

Suomellakin on tässä kansainvälisessä yhtälössä osansa: suuri osa päästöistämme on ulkoistettu rajojemme ulkopuolelle. Maailmalla tuotetaan valtava määrä Suomessa kulutettavia hyödykkeitä, ja siksi toimemme heijastuvat myös maailman konfliktialueille. Meillä on vastuu torjua ilmastokriisiä ja ehkäistä luontokatoa, jotta elinolosuhteet kaikkialla maailmassa pysyisivät vakaina.

Mikäli laiminlyömme tehtävämme suojella yhteistä planeettaamme, riski epävakauteen kasvaa. Rauha ihmisten kesken vaatii rauhaa myös suhteessa luontoon.

Teksti: Emma Viitanen ja Anne Tarvainen

Lisätietoja

Ohjelmajohtaja
Anne Tarvainen

Sinua saattaa kiinnostaa