Näkökulma: Yrityksillä on merkittävä rooli luontokadon pysäyttämisessä

Luontokato ja ekosysteemien heikkeneminen uhkaa ihmisten toimeentuloa, toteaa kansainvälinen luontopaneeli IPBES. Yritysjohtajien näkemyksen mukaan luontokato on ilmastopolitiikan epäonnistumisen ja äärimmäisten sääilmiöiden jälkeen kolmanneksi suurin maailmanlaajuinen riski seuraavan kymmenen vuoden aikana (Global Risk Report 2022). Yritysten rooli luontokadon pysäyttämisessä on oikeutetusti noussut vahvemmin keskusteluun myös Suomessa.

Yksittäisen yrityksen valinnat luontokadon pysäyttämisessä riippuvat huomattavasti muun muassa sen paikasta arvoketjussa, toimialasta ja yleisesti toimintaympäristöstä. Yksi asia yrityksen onnistumisessa on keskeistä: onko luontokato kiinteästi osa yrityksen hallituksen ja johdon asialistaa, vai delegoidaanko se alemmille tasoille organisaatiossa.

IPBESin tiedeyhteenvetojen mukaan luontokadon pysäyttäminen ”muuttaa kaiken”. Tämä tarkoittaa perinpohjaista systeemitason muutosta teknologisissa, taloudellisissa ja sosiaalisissa tekijöissä halki yhteiskunnan. Eri toimialat uudistuvat ja investoivat eri tahdeilla, mutta merkittävien muutosten tekeminen liiketoimintamalleihin vuoteen 2030 mennessä on luultavasti melkoinen haaste mille tahansa toimialalle.

Tämä kirjoitus keskittyy pääasiassa yritystoiminnan haitallisten biodiversiteettivaikutusten pienentämiseen, koska se on usein yritysten välittömän mielenkiinnon kohteena. Useita muita tärkeitä näkökulmia jää käsittelemättä. Luontokadon vaatima kestävyysmurros on riski useille olemassa oleville liiketoimintamalleille. Mutta kuten kaikenlaiset murrokset, se on myös mahdollisuus uusille yrittäjille ja uusiutumiskykyisille perinteisille toimijoille. Lisäksi rahoittajien ja sijoittajien kiinnostus luontokatokysymykseen kasvaa jatkuvasti.

2030 tulee pian, tavoitteet saavutettu?

EU:n tavoitteiden mukaan luontokato piti pysäyttää ensin vuoteen 2010 mennessä ja sitten vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on jälleen siirretty eteenpäin vuoteen 2030. Nyt viimein vaikuttaa siltä, että luontokadon pysäyttäminen on integroitu EU-politiikkaan vahvemmin, ja politiikan ohjausvaikutus voi mahdollisesti muodostua merkittäväksi.

EU:n vihreän kehityksen ohjelman, kestävän rahoituksen strategian sekä biodiversiteettistrategian alla on useita yksityiskohtaisempia sääntelyaloitteita, jotka voivat vaikuttaa yritysten toimintaan merkittävästi jo pian. Muun muassa kestävän rahoituksen taksonomia tai kestävyysraportointivelvollisuuksien laajentuminen ovat kiinnostavia esimerkkejä siitä, kuinka luontokadon pysäyttäminen alkaa koskea myös rahoitusta ja pakollisesti raportoitavia tunnuslukuja, jotka ovat hyvin keskeisiä asioita yrityksen johdon kannalta. EU:n biodiversiteettistrategian tavoite suojelualueiden merkittävästä laajentamisesta voi vaikuttaa raaka-aineiden saatavuuteen sekä hintaan ja siten erityisesti luonnonvaraintensiivisiin toimialoihin ja arvoketjujen eri vaiheisiin. Myös ilmastopolitiikan tavoitteiden vahvistaminen ohjaa samaan suuntaan.

EU-politiikan lisäksi kansainvälisellä tasolla käydään neuvotteluja YK:n biodiversiteettisopimuksen (CBD) tavoitteista vuodelle 2030. Jos tavoitteisiin tulee mukaan luonnonvarojen kulutukseen liittyvä jalanjälkitavoite, nykyiset länsimaiset luonnonvarojen ylikulutukseen perustuvat yhteiskuntarakenteet ja liiketoimintamallit kohtaavat uudistumisen tarpeen myös sitä kautta. Oli jalanjälkitavoite mukana CBD-sopimuksessa tai ei, ylikulutuksen purkaminen on välttämätöntä luontokadon pysäyttämiseksi, kuten kansainvälisen luontopaneelin IPBESin tiedeyhteenveto toteaa.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Yritys ei voi ulkoistaa luontokadon pysäyttämistä

Mistä yrityksen tulisi aloittaa toimet luontokadon pysäyttämiseksi? Eräs asiaa selkeyttävä kehikko on SBTN (Science Based Targets Network) –ohjeistusluonnos, jota myös WWF on ollut mukana kehittämässä. SBTN-verkoston ja ohjeistuksen avulla yritykset voivat asettaa luontotavoitteensa järjestelmällisesti ja mahdollisimman tiedepohjaisesti. Ohjeistukseen kuuluu tavanomaiset vaiheet vaikutusten arvioinnista, priorisoinnista, tavoitteiden asettamisesta, toiminnasta ja seurannasta. Ohjeistusta kehitetään jatkuvasti.

WWF-verkoston kokemukset SBTN-pilotoinneista yritysten kanssa kertovat muun muassa siitä, että mittarointi, datan saatavuus ja erityisesti arvoketjujen alkuperäjäljitettävyys ovat tavanomaisia päänsärkyjen aiheita. Lähes varmaa siis on, että kun yritykset lähtevät hahmottamaan omien arvoketjujensa luontokatovaikutuksia, edessä on isompia ja pienempiä haasteita.

Ensivaiheessa yrityksellä voi olla edessään joukko monimutkaisia kysymyksiä ja paljon selvitettävää. Tämä on välttämätön vaihe polulla, jotta yrityksen ymmärrys oman toiminnan ja arvoketjujen usein monimutkaisista kytköksistä luontokatoon kasvaa. Haasteen edessä positiivista on kuitenkin se, että luontokatovaikutusten kokonaisvaltainen arvioinnin kysymys on noussut vahvemmin esiin vasta viime vuosina, joten asiaa koskevat menetelmät tulevat varmasti kehittymään ja yhtenäistymään. Esimerkiksi WWF tulee julkaisemaan vuodenvaihteessa Biodiversity Risk Filter -työkalun, joka auttaa yrityksiä biodiversiteettiin liittyvien riskien tunnistamisessa ja priorisoinnissa. Yritysten vesivastuun toteuttamisen apuna on jo vuosia ollut olemassa WWF:n Water Risk Filter. Myös yritysten ilmastotoimista kertynyt kokemus helpottaa luontokadon pysäyttämiseen tarvittavien toimien saamista vauhtiin.

Yrityksen ymmärryksen kasvaminen oman toiminnan ja arvoketjujen luontokatovaikutuksista auttaa myös havaitsemaan sen, että mitään pikakeinoja luontokadon pysäyttämiseksi ei ole. Kuten ilmastoasioissa on huomattu, uusien aiheiden noustessa pinnalle markkinoille ilmestyy monenkirjavia ratkaisujen tarjoajia. Jos yritysten luontokatotoimien kenttä vaikuttaa vielä sekavalta – tai kauniimmin sanottuna kehittyvältä – niin yksi asia on selvä: luontokadon ehkäisyä ei ole mahdollista ulkoistaa.

Ymmärrys oman toiminnan luontokatovaikutuksista antaa suojaa sellaisia virheinvestointeja vastaan, jotka eivät todellisuudessa vähennä yrityksen luontokatoriskejä merkittävästi. Yksinkertaisen paljastava kysymys yritykselle on oman arvoketjun raaka-aineiden alkuperä. Tietääkö yritys raaka-aineiden alkuperän tarkasti, ja millaisia luontokatovaikutuksia sen tuotannolla on ollut? Jos tarkka alkuperä ei ole tiedossa, niin se on syytä selvittää ensimmäisenä. Esimerkiksi Unilever korostaa omilla vastuullisuussivuillaan tarkan alkuperätiedon tärkeyttä luontokatovaikutusten minimoimisessa. Toimialasta ja tuotevalikoimasta riippuen joudutaan usein priorisoimaan tärkeimmiksi arvoituja raaka-aineita ja tuotantoalueita. Jokaista perunaa ei kannata heti ryhtyä jäljittämään.

(teksti jatkuu kuvan jälkeen)

Vahva sääntely on vastuullisen toimijan etu

Monet yritykset ovat jo vuosikausia ponnistelleet luontokadon kitkemiseksi arvoketjuistaan. Edistystä on tapahtunut, mutta se ei ole helppoa. Mielenkiintoista on, että joukko yrityksiä on päätynyt pyytämään lisää ja tiukempaa sääntelyä. Esimerkiksi lähes 80 eurooppalaista yritystä allekirjoitti kirjeen EU-komissiolle, jossa ne pyysivät vahvaa ja velvoittavaa metsäkatolakia. Luontokadon ehkäisyyn sitoutuneet, vastuulliset yritykset joutuvat huolehtimaan metsäkatoriskituotteiden arvoketjujen alkuperäjäljitettävyydestä ja kestävyydestä. Tämän varmistaminen ei ole aina yksinkertaista ja vaatii panostusta. Samaan aikaan yritykset kilpailevat markkinoilla, joilla osa toimijoista käyttää metsäkatotuotteiden kaltaisia epäreiluja kilpailukeinoja.

Sitova ja kattava metsäkatolainsäädäntö, joka estää metsäkatotuotteiden tulon EU-markkinoille, on siis sekä vastuullisten toimijoiden että trooppisten metsien monimuotoisen luonnon etu. Vastuullisten yritysten nouseva rooli edistyksellisen ilmasto- ja luontopolitiikan kirittäjinä on yksi lupaavimmista systeemisen muutoksen ajureista. WWF:llä on pitkä historia yhteistyöstä yrityskentän kanssa vahvemman poliittisen ohjauksen edistäjänä. Eräs esimerkki on WWF:n ja S-ryhmän yhteinen Vieraskynäkirjoitus vahvan metsäkatolain puolesta. Yritysten luontokatotoimet eivät missään nimessä rajoitu vain omaan toimintaan ja arvoketjuihin. Aktiivista yrityskansalaisuutta tarvitaan myös.

Lähes kaikille edellä mainituille luontokadon ehkäisyn toimille on yhteistä, että harvoista niistä yritys selviää täysin omin voimin. Toimivat kumppanuudet ovat äärimmäisen arvokkaita, oli sitten kyseessä konsultin käyttö luontokatoarvioinneissa, alihankintaketjujen kehittäminen, toimialan yhteiset ponnistelut, yhteiskunnallinen vaikuttaminen tai yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa. Muutos on edessä ja se on välttämätön. Se saavutetaan kaikkien kannalta parhaiten, kun se tehdään yhdessä.