Laamat suojaavat lampaita pedoilta – Jingo ja Timotei palasivat kesätöihin Mikkolan tilalle

Laamat Jingo ja Timotei palasivat viime vuoden tapaan Mikkolan tilalle Saloon, missä niiden tehtävänä on suojata lammaslaumaa suurpedoilta. WWF:n koordinoimassa hankkeessa kerätään nyt lisää tietoa laamojen laumanvartijataidoista ja selvitetään, mitä tarkalleen tapahtuu, jos peto löytää lauman luokse.

Varsinaissuomalaisen Mikkolan tilan laitumilla kurottaa tänäkin kesänä kaksi päätä hieman korkeammalle kuin lampailla. Tilalle saapui viime vuoden tapaan kesätöihin tumma ja vaalea laamakaksikko, Jingo ja Timotei, joiden on tarkoitus suojata Peppi ja Marko Laineen monisatapäistä lammaslaumaa petoja vastaan. 

Peppi Laine kertoo laamojen alkupäivien sujuneen viime vuotta rennommin.  

”Laamat vaikuttivat ymmärtävän, että ‘aha, täällä jälleen’, aivan kuin olisivat tunnistaneet paikan. Ne eivät olleet yhtään levottomia, vaikka ovatkin aina tarkkaavaisia”, hän kuvailee. 

Laamat saivat olla ensimmäisen vuorokauden omissa oloissaan, mutta saapumista seuraavana iltana ne jo kohtasivat vartioitavansa.

”Laamat kulkivat heti määrätietoisesti ja uteliaasti lampaita kohti. Vähän aikaa lampaat kipittivät karkuun, mutta kun Jingo ja Timppa lähtivät tutkimaan muita paikkoja, lampaat lähtivätkin niiden perään. Siinä oli vähän molemmin puolin sellaista hämmästystä ja uteliaisuutta, mutta alun jälkeen kaikki ovat asettuneet hyvin”, Peppi Laine kertoo.

Suurpetojen uhka kasvanut

Jingon ja Timotein on määrä jatkaa kesäpestiään ympärivuorokautisesti aina lokakuulle saakka. Ne eivät ole lammasvahteina vain näön vuoksi, vaan tarve saada tietoa laamojen laumanvartijan kyvyistä on todellinen. Mikkolan tilan läheisyydessä tiedetään elävän nykyisin kaksi susilaumaa sekä ilveksiä ja ahmoja, joten toimivat ratkaisut petovahinkojen torjuntaan ovat tarpeen.

”Vielä muutama vuosi sitten lampaat saivat laiduntaa rauhassa, kun tällä alueella ei ollut susia. Nykyisin sitä joka aamu pelkää laitumelle lähtiessä, että mitähän sieltä löytyy”, Laine myöntää.

Laineet varautuvat petoihin myös rakentamalla petoaitaa laidunten ympärille, mutta sekään ei ole helppo tai tyhjentävä ratkaisu.

”Lampaamme laiduntavat hankalissa maastoissa jyrkillä notkoilla ja jokirannoilla. Siinä on meillä vähän haastetta, miten saamme petoaidan sinne tehtyä. Tarvitsemme toimivan yhdistelmän erilaisia keinoja”, Peppi Laine kertoo ja lisää, että maailmalla paljon käytössä olevat laumanvartijakoirat ovat heillä edelleen harkinnassa.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Laamat lammaspaimenina Mikkolan tilalla Salossa; Jingo (vaalea) ja Timotei

Laamat lammaspaimenina Mikkolan tilalla. Kuvassa Jingo (vaalea) ja Timotei.

Esimerkillistä oppia ja yksi karannut laama

Laamakokeilu Mikkolan tilalla on osa WWF:n johtamaa ja ympäristöministeriön rahoittamaa kaksivuotista laumanvartijahanketta, jonka avulla etsitään keinoja rinnakkaiseloon suurpetojemme kanssa. Laumanvartijaeläinten lisääntyvä käyttö voisi suojella lampaiden lisäksi myös uhanalaista sutta, kun vahinkoperusteisille tappoluville ei olisi yhtä lailla tarvetta.

Viime vuonna laamat sijoitettiin kahdelle eri lammastilalle Saloon ja Punkalaitumelle. Kokeilu oli opettavainen.

”Suurin oppi oli se, että kaikki laamat eivät sovellu tähän työhön. Esimerkiksi Punkalaitumella Nemorosa-laama lähti karkuteille ja sitä etsittiin useiden päivien ajan. Karkaamisen jälkeen se ei enää kelvannut laumanvartijatehtävään, sillä pakoreitti veräjälankojen välistä tuli sille tutuksi ja olisi todennäköisesti houkutellut sitä karkumatkalle jatkossakin”, sanoo WWF:n suojeluasiantuntija Teemu Niinimäki.

Toisaalta hanke on myös opettanut, että ei laamojen käyttö mahdotonkaan ajatus ole: Jingon ja Timotein on havaittu vartioivan ja ne näyttävät pysyvän aitauksissa lampaiden kanssa. Lampaat myös rauhoittuvat laamojen kanssa ja tottuvat niihin. 

”Saimme viime vuonna hyvää kokemusta luottamussuhteen luomisesta laamoihin sekä siitä, miten näitä itsenäisiä ja omanarvontuntoisia eläimiä käsitellään. Laamat vaativat kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, mutta luotan, että tulemme toimeen ja kanssakäymisemme on luontevampaa”, Laine uskoo. 

Kohtaamisia petojen kanssa ei kummallakaan tilalla viime vuonna tullut. Opit laamojen käsittelystä ja soveltuvuudesta olivat kuitenkin tärkeä pohja kokeilun jatkoa ajatellen. 

”Tänä vuonna keskitymme erityisesti keräämään tietoa laitumen tapahtumista, kun laamat ja lampaat ovat siellä keskenään”, WWF:n Teemu Niinimäki sanoo. 

Avoimia kysymyksiä ovat esimerkiksi, laumaantuvatko eläimet ja miten paljon ne oikeasti ovat yhdessä. Ennen kaikkea on kiinnostavaa tietää, miten laama todella reagoi, jos se kohtaa pedon. Onko siitä hyötyä tositilanteessa? 

”Lampurina en tietenkään halua, että pedot tulisivat laitumien lähelle, vaan toivoisin niiden tyytyvän metsien antimiin, peuroihin ja kauriisiin. Olisihan se tietenkin hankkeen kannalta mielenkiintoista, jos laamojen teho petoja vastaan pystyttäisiin todentamaan”, Laine pohtii.

  • Laamakokeilu ensimmäinen laatuaan Suomessa

    Vaikka ajatus laamoista laumanvartijoina saattaa vaikuttaa huvittavalta, on lähes 200-kiloinen, terävin taisteluhampain varusteltu uroslaama sudelle uhkaava ja vähintäänkin hämmentävä ilmestys. Laama ei pakene uhan edessä, vaan tarpeen tullen se puolustautuu, äärimmäisessä tilanteessa myös aggressiivisesti.

    Laamalla on myös kyky laumautua erilajisten eläinten kanssa. Laamojen käytön etuna on myös niiden samankaltainen ravitsemus kuin lampailla.

    Laamojen käyttöä laumanvartijoina ei ole ennen laumanvartijahanketta Suomessa aiemmin kokeiltu, mutta muualta maailmasta kokemusta on. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa laamat ovat osoittautuneet tehokkaiksi vartijoiksi petoja vastaan.

    Laamat yksinään tuskin ovat ratkaisu lammastilojen suurpeto-ongelmaan. Laumanvartijahankkeessa kuitenkin selvitetään, voivatko laamat olla käyttökelpoinen, täydentävä keino suurpetovahinkojen ehkäisemisessä. Hankkeessa on kartoitettu myös laumanvartijakoirien käyttöä kyselytutkimuksen avulla, ja koirien käytön lisäämisessä on paljon potentiaalia.

    Hankkeessa saatavat käytännön kokemukset voivat auttaa lampaiden turvallista laidunnusta luonnonlaitumilla. Luonnonlaidunnuksen lisääminen on välttämätöntä, jotta perinneympäristöjen uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tilaa voidaan parantaa.

    WWF:n koordinoiman laumanvartijahankkeen yhteistyökumppaneita ovat Suomen lammasyhdistys, Suomen Maremmano-Abruzzese seura ry ja Suomen alpakka- ja laamayhdistys ry. Hanke jatkuu vuoden 2022 loppuun asti.

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.

Tilaa uutiskirje

Pysy kartalla luonnonsuojelun kuulumisista - tilaa WWF Suomen uutiskirje

WWF:n uutiskirjeen avulla pysyt kartalla luonnonsuojelun tuoreimmista kuulumisista. Uutiskirje kolahtaa sähköpostiluukkuusi kerran kuukaudessa.