WWF selvitti markkinoinnissa käytettyjen hiilineutraaliusväittämien luotettavuutta – ”Olemme huolissamme viherpesuriskistä”

Hiilijalanjälki hyvitetty. Hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Päästöt kompensoitu.  

Hiilineutraaliusväittämien käyttö markkinoinnissa on yleistynyt voimakkaasti viime aikoina. WWF Suomi keräsi ja analysoi tuotteiden ja palveluiden markkinoinnissa käytettyjä hiilineutraaliusväittämiä syksyn 2021 ja helmikuun 2022 välillä. 

”Halusimme selvittää, mihin väittämät perustuvat, ja voiko kuluttaja luottaa niihin. Olemme huolissamme mahdollisesta viherpesuriskistä”, kertoo selvityksen tehnyt WWF:n asiantuntija Helka Julkunen. 

“Kuluttajat ovat kyselyiden perusteella hämillään ilmastoväittämistä. Hiilineutraaliusväittämien käyttö markkinoinnissa on villiä, eivätkä suomalaiset kuluttajansuojaviranomaiset ole vielä kunnolla puuttuneet asiaan”, sanoo WWF:n ilmastovastaava Bernt Nordman. 

Selvitystä varten kerättiin väittämiä sieltä, missä kuluttaja niitä arjessa kohtaa: tuotepakkauksista, TV-, radio-, lehti- ja joukkoliikennemainoksista, yritysten somekanavista ja verkkosivuilta. Mukana selvityksessä on noin 100 eri alan yritystä. Julkunen yllättyi huomatessaan, kuinka vähän yritykset kertovat päästövähennyssuunnitelmistaan. 

”Kuluttajan on erittäin vaikea arvioida hiilineutraaliusväittämän todenmukaisuutta. Yritysten verkkosivuilla on usein tietoa vain suppeasti, tai tieto voi olla vanhentunutta”, Julkunen kertoo havainnoistaan. 

Mitä hiilineutraaliusväittämään törmätessä kannattaa ottaa huomioon?

1. Kaukainen tavoitevuosi voi hämätä 

Hiilineutraaliusväittämät saattavat ulottua hyvinkin pitkälle tulevaisuuteen, vaikkapa vuoteen 2030 tai 2050. Tämä mahdollistaa sen, että yritys voi markkinoida itseään ympäristöystävällisyydellä, vaikka tuote ei vielä myyntihetkellä olisi hiilineutraali. 

WWF:n mielestä yksittäisiä tuotteita ei tulisi markkinoida tulevaisuuteen suuntaavilla väittämillä. Yritysten ilmastosuunnitelmien tulisi olla sitovia ja julkisia, ja niiden lisäksi tulisi muistaa viestiä myös jo tehdyistä päästövähennystoimenpiteistä ja niiden vaikutuksista.  

“Tehty teko on se, jolla on todellinen vaikutus ilmastoon”, Julkunen toteaa. 

2. Mihin hiilineutraaliusväittämällä viitataan? 

Väittämissä ei aina oteta huomioon tuotteen koko elinkaarta tai valmistusprosessia. Jos väittämä koskee esimerkiksi vain pakkauksen hiilijalanjälkeä itse tuotteen sijaan, voi kuluttajalle syntyä väärä käsitys tuotteen vaikutuksesta ilmastoon. Luotettavassa väittämässä kerrotaan, mitä osaa tuotteesta tai palvelusta hiilineutraaliusväittämä koskee.  

”Törmäsimme selvitystä tehdessä myös hyviin esimerkkeihin, joissa väittämä on rajattu selkeästi: kerrotaan esimerkiksi, että yritys on energian käytön tai oman toiminnan päästöjen osalta hiilineutraali”, Julkunen kertoo. 

3. Kaikkea ei voi kompensoida. 

Kompensaatio tarkoittaa, että yhdessä paikassa syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä hyvitetään tai tasapainotetaan muualla esimerkiksi sitomalla hiilidioksidia ilmakehästä. Joskus yritykset päätyvät päästöjen leikkaamisen sijaan tai lisäksi kompensoimaan niitä, mikä voi olla ongelmallista.  

WWF:n selvityksestä käy ilmi, että yritykset eivät aina valitse kompensaatiokohteitaan laadukkaan kompensaation kriteereiden mukaan. Päästöjen kompensoimista tärkeämpää olisi muutenkin, että yritykset vähentäisivät päästöjään.  

”Yritys ei voi sanoa olevansa hiilineutraali, jos se ei ole vähentänyt päästöjään”, Julkunen sanoo. 

Lue koko selvitys täältä!