Luonto linssin läpi
Helsinkiläinen luontokuvaaja Konsta Punkka tuntee reseptin onnistuneeseen luontokuvaan. On kuitenkin eräs eläinlaji, joka puuttuu hänenkin kuva-arkistoistaan.
Valokuvaaja Konsta Punkka on yksi sosiaalisen median seuratuimmista suomalaisista. Instagramissa hänellä on 1,3 miljoonaa seuraajaa ja Facebookissakin yli 300 000. Kansainvälistä mainetta keränneet luontokuvat eivät jätä katsojaa kylmäksi. Punkan luontokuvissa eläimet tuntuvat tulevan aivan kosketusetäisyyden päähän. Viirupöllö nautiskelee kesäyöstä puun oksalla kuin makeasti hymyillen ja sudenpentu tuijottaa ruudun läpi suoraan sydämeen.
..
Punkka aloitti valokuvausharrastuksen teini-iässä. Arki kului kaupungin vilskeessä, mutta kesälomilla maisema vaihtui Keski-Suomessa sijaitsevan mökin lähimetsiin. Juuri siellä kamera ensimmäisen kerran tarttui 15-vuotiaan Punkan matkaan. Luonto oli hänelle helppo ja luonnollinen kohde aloittaa valokuvausharrastus. Inspiraatiota aiheisiin ja kuvakulmiin hän haki erilaisista luontokuvauskirjoista.
”Suomessa kuvaamisen aloittaminen oli helppoa, sillä luontoa löytyi läheltä oikeastaan missä päin tahansa”, hän sanoo.
Jo 17-vuotiaana Punkka valokuvasi ammatikseen. Kuvauskohteet- ja lokaatiot ovat vaihtuneet mökkimetsästä mitä eksoottisimpiin paikkoihin ympäri maailmaa. Nyt 28-vuotias kuvaaja ylistää kuitenkin Suomen luonnon monipuolisuutta.
Vuosien aikana Punkka on oppinut, missä kannattaa liikkua mihinkin aikaan ja mitä eläimiä juuri silloin on mahdollista kohdata. Hänen mukaansa on ensisijaisen tärkeää tuntea ja tietää, miten kuvattava luonto käyttäytyy ja toimii.
“Biologin koulutusta ei vaadita, vaan tietämys kertyy kokemuksen kautta. Maastossa on oltava valmis viettämään valtava määrä tunteja. Kuvanottohetki on vain murto-osa kokonaisuutta, sillä eniten aikaa kuluu eläimen ja kuvauspaikan löytämiseen.“
Punkka on myös huomannut, että eläimillä on yllättävän tarkat vuorokausirutiinit, joiden mukaan kuvausreissuja on helpompi suunnitella etukäteen.
Punkka viettää lähes kaiken vapaa-aikansa luonnossa. Tämä nuori susi on havainnut kuvaajan.
Eläimiä kuvatessa pitkä teleobjektiivi on varmin valinta. Kuvassa viirupöllö.
Eläimen tarina kuvan takana
Jokainen laji on omanlaisensa kuvattava. Etenkin arkoja eläimiä tai pesintää kuvattaessa Punkalle on tärkeää ottaa kuvat aina eläimen rauhaa varjellen. Aiemmin hän ajatteli, että onnistunein kuva on silmiä hivelevän tarkka ja ilmeikäs potrettikuva eläimestä, mutta näkemys on muuttanut muotoaan aikojen saatossa.
”Nykyään kuvaan eläimen ennemmin sen luonnollisessa elinympäristössä, omissa ajatuksissaan ja puuhissaan kuin vahvassa vuorovaikutuksessa itseni kanssa. Tahdon kuvieni kautta kertoa mahdollisimman paljon juuri kyseisestä lajista ja sen tarinasta.”
Jotta kuvausetäisyydelle pääsee eläintä häiritsemättä, vaatii se usein piiloutumista ja tuulensuunnan suunnittelua. Punkka kertoo, että kuvata voi esimerkiksi piilokojusta, autosta tai maastokuvioiden avulla luontoon sulautuvasta camoteltasta, jolloin eläin ei lähtökohtaisesti huomaa kuvaajaa. Lähietäisyydellä tullessaan se luultavasti kuitenkin havaitsee ihmisen viimeistään kameran äänen kuullessaan. Punkka painottaa, että on tärkeää pysyä piilossa vielä kuvaushetken päätyttyä.
”Luontoon on sulauduttava joskus koko päiväksi ja annettava eläimen lähestyä, mutta myös poistua omaan tahtiinsa.”
Ikimuistoisimman kuvauskokemuksensa Punkka sai neljä vuotta sitten, kun vuoden kestänyt projekti Integrated Carbon Observation System eli ICOS-järjestölle vei hänet Grönlantiin. Projektissa hän kuvasi kasvihuonekaasuja mittaavia asemia, niiden tutkijoita ja asemia ympäröivää luontoa. Grönlannin aseman lähiluontoa Punkka kuvailee erityisen koskettavaksi. Siellä eläimillä ei ollut lainkaan luontaista pelkoa ihmistä kohtaan.
Kuvaajan kameraan ja mieleen tallentuivat terävinä naalit, jotka saattoivat ihmisistä vähät välittämättä kävellä tutkimuslaitoksen pihan läpi ja jäädä sen liepeille leikkimään. Rauhallisesti ohi vaeltavat myskihärät ja ylitse liitävä tunturipöllö kruunasivat kokemuksen.
Punkka on kuvannut naaleja paljon etenkin Ruotsin lapissa. Suomesta laji on hävinnyt lähes kokonaan.
Reima x WWF -yhteistyömalliston pääkuva on Punkan käsialaa. Malliston inspiraationa on toiminut ilves.
Lapsia ja kissapetoja
Tällä viikolla lanseeratun Reima x WWF –lastenvaatteiden yhteistyömalliston kuvauksissa Punkka poistui omalta mukavuusalueeltaan, kun hänen kameransa eteen astelivat eläinten poikasten sijasta lapset.
Päinvastoin kuin eläimet, lapset tarvitsevat Punkan mukaan paljon sanallista ohjausta ja kontaktia kameran toiselta puolelta. Leikin ja erilaisten tehtävien kautta kuvaustilanteesta saatiin kaikille osapuolille luonteva. Lapset esimerkiksi tutkivat ympäröivän luonnon yksityiskohtia ja imitoivat kameraa vaanivia petoja.
”Eläin- ja ihmislapsissa on samanlaista uteliaisuutta ja aitoa läsnäoloa. Se välittyi myös kampanjan pääkuvaan.”
WWF:n ja Reiman yhteistyömalliston inspiraationa toiminut laji loistaa yhä poissaolollaan Punkan kuva-arkistoissa. Suomen ainoa luonnonvarainen kissaeläin, ilves, on haastava kuvattava. Punkan mukaan ilveksen kuvaamisen suurimpia haasteita ovat eläimen tapa kulkea pitkiä matkoja kerrallaan ihmiselle vaikeakulkuisissa maastoissa. Se ei välttämättä palaa samalle alueelle viikkoihin edes ravinnon perässä. Kun kuvaaja saa kontakteiltaan tiedon ilveshavainnosta, on eläin todennäköisesti ehtinyt jo kauas hänen ennättäessään paikalle.
”Ilves on laji, jonka tahtoisin vielä joskus kuvata, mutta ei se ole sellainen asia, jota joka päivä kauheasti yritettäisiin tuolta metsästää. Se tulee kohdalle, kun on sen aika”, Punkka sanoo.
Kesän aikana Punkka ottaa omien sanojensa mukaan kymmeniä tuhansia valokuvia, joista valmiiksi päätyy lopulta noin viisi kappaletta. Seuraavaksi hänen tarkoituksenaan on suunnata Länsi-Suomeen ja katsoa, mitä luonnolla on tällä kertaa annettavanaan.
-
Konstan vinkit luontokuvaamiseen
1. Lähde ulos ja vietä luonnossa paljon aikaa. Esimerkiksi kesällä kannattaa olla liikkeellä hämärän laskeuduttua. Kesäöisin pelto- ja metsäalueilla on helppo törmätä erilaisiin eläinlajeihin ilman suurta vaivannäköä.
2. Kerää etukäteen mahdollisimman paljon tietoa kuvattavasta lajista. Missä ja milloin se liikkuu ja mitä se käyttää ravinnokseen.
3. Kuvaa aina luonnon ehdoilla äläkä koskaan aseta eläintä vaaraan kuvan takia. Kuvaa piilosta ja muovaa itsestäsi osa luontoa, käytä esimerkiksi piilokojua tai camoasua.
4. Laskeudu kuvatessasi eläimen tasolle. Esimerkiksi kettua kuvatessasi, makaa maassa samalla korkeudella eläimen kanssa. Ylhäältä otettu kuva luo alistavan vaikutelma, matalalta pääset paremmin eläimen tasolle ja saat kuviin syvyyttä. Suurin ero hyvien luontokuvien ja räpsyjen välillä on juuri siinä.
5. Kamera ei tee kuvaa, vaan kuvaaja. Hyvä kalusto auttaa etenkin hämärässä kuvatessa, mutta kyse on enemminkin omasta näkemyksestä ja työtarmosta. Rungon sijasta kannattaa panostaa hyvään linssiin ja kalustoa kannattaa päivittää pikkuhiljaa oman tarpeen mukaan.