Tarkkasilmäinen laamakaksikko vartioi Mikkolan tilan lampaita

Vehreitä peltoja lävistävä rauhallinen ajotie on elokuisena hellepäivänä hiljainen. Tuulenvire hivelee heinikkoa laiskasti, ja siellä täällä näkyy korsien välissä hyppeleviä sirkkoja. Lampaita ja laamoja, joita saavuimme Saloon katsomaan, ei näy mailla eikä halmeilla.

Mikkolan tilaa pitävät Peppi ja Marko Laine ottavat meidät vastaan pellonreunalla. Pakettiauton takaosassa on energinen bordercollie-rotuinen lammaskoira, joka tietää pääsevänsä pian töihin.

”Helle on luultavasti ajanut lampaat vilvoittelemaan puiden suojaan”, Peppi Laine arvelee.

Olemme tulleet katsomaan laumanvartijalaamoja, jotka päivystävät nyt Mikkolan tilalla toista kesää. Noin viisisataapäisen lammaskatraan omistavat Peppi ja Marko Laine ovat mukana WWF:n johtamassa ja ympäristöministeriön rahoittamassa kaksivuotisessa laumanvartijahankkeessa, jonka tavoitteena on etsiä ja testata keinoja rauhallisempaan rinnakkaiseloon suurpetojen kanssa. Hankkeessa kerätään tietoa laumanvartijaeläinten käyttämisestä ja siitä, millä tavalla laumanvartijaeläimet voisivat lisätä maatilan eläinten turvallisuutta ja samalla auttaa myös uhanalaista sutta, kun vahinkoperusteisten tappolupien määrä vähenisi.

Tänä kesänä laamojen käyttäytymistä on tutkittu tarkemmin laitumelle asetettujen kameroiden avulla. Elokuussa reilun viikon ajan pyörinyt laamakamera oli osa WWF:n Luontolive-palvelua, joka osallisti myös katsojat havainnoimaan laamojen toimintaa. Kameran seuraaminen ja katsojahavainnot toivat asiantuntijoille tärkeää tietoa laamojen toiminnasta.

Hankkeen tarpeellisuus kävi ilmi hiljattain, kun Mikkolan tilan lammaskatras kohtasi suden . Kohtalokkaan yön seurauksena viisi tämän kevään karitsaa kuoli ja useita haavoittui. Loput laumasta olivat paenneet kauhun vallassa, ja lampaiden etsimiseen osallistui väkeä Mikkolan tilan naapuritaloistakin. Yhtä paennutta karitsaa etsittiin lähialueen metsistä ja jokirannoilta monta päivää, kunnes säikähtänyt pakenija lopulta löytyi lähimetsiköstä. Laamat eivät kyseisenä hetkenä olleet hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden karitsojen laitumella, mutta ne siirrettiin suojaamaan katrasta heti hyökkäyksen jälkeen.

Suden aiheuttamat vahingot ovat maatilalliselle raskas ja järkyttävä kokemus, joka säikähdyksen lisäksi aiheuttaa suuren määrän työtä. Maatilan arki on tiukasti aikataulutettua ja työlästä, ja petovahingon selvittämiseen kuluu paljon kallisarvoista aikaa ja rahaa. Lisäksi huoli lampaista täyttää ajatukset ja pelottava kokemus pyörii mielessä päivin ja öin.

”Luonto on sellainen”, Marko Laine toteaa kärsivällisesti.  Vaikka lampurit ymmärtävät suden luonnon ja tarpeen hankkia ravintoa, pelottava kohtaaminen pedon kanssa pyörii kuitenkin mielessä vielä pitkään. Susihavaintojen määrä Salossa on kasvanut viime vuosina, ja lampaiden vartiointia on tehostettu muun muassa riistakameroiden, paineilmalla toimivien pelättimien ja äänihälyttimien avulla. Kesätöissä olevat laumanvartijalaamat Jingo ja Timotei tuovat Peppi ja Marko Laineelle helpotusta huoleen.

Laama puolustaa laumaa hyökkäämällä kohti uhkaa

Siirrymme kapean joen varrella olevalle pellolle, jolla Mikkolan tilan lampaat hoitavat perinneympäristöä. Pelto on ollut jo pitkään luonnontilassa, ja lampaat tekevät parhaansa mutustellakseen heinikkoa lyhyemmäksi.

Loivan mäen takaa näkyy ensin kaksi pitkän kaulan päällä keikkuvaa päätä ja sitten loput keinahtelevin askelin tepastelevista laamoista. Jingo ja Timotei on houkuteltu paikalle kuvia varten herkkujen avulla. Laamat ottavat lahjukset vastaan innokkaasti, mutta samaan aikaan kun leuat jauhavat herkkuja, Jingo ja Timotei höristelevät korviaan jokaista rasahdusta kohti ja seuraavat erittäin tarkkaavaisesti ympäristöään.

Työnjako on selvä. Timotei vilkuilee puiden lomassa vilvoittelevien lampaiden suuntaan ja Jingo silmäilee paikalle tulleita ihmisiä. Tältä ympäristöään tarkkaan skannaavalta kaksikolta ei jää mikään laitumella tapahtuva huomaamatta.

Laumanvartijahankkeen päätavoitteena on pitää sekä lampaat että sudet turvassa ja vahingoittumattomina. Petoeläinten karkottamisessa on tärkeintä ennakointi, eli petojen ja lampaiden kohtaamisia pyritään välttämään. Oli säikäyttäjänä sitten paineaallolla pystyyn pomppaava pelätin, äänihälytin tai kohti tuleva laama tai muu laumanvartija, tärkeintä on pyrkiä estämään pedon ja lampaan kohtaaminen. Säikähtäessään peto ei halua ottaa riskiä omasta turvallisuudestaan, vaan lähtee etsimään helpompaa saalista muualta.

”Jos susi lähestyisi laidunta, se voisi aivan ensiksi hätkähtää isoa ja korkeakaulaista laamaa eläimenä”, WWF:n suojeluasiantuntija Eeva-Liisa Korpela kertoo.

Lähes 200-kiloiset laamat erottautuvatkin lammaslaumasta varsin selkeästi ja ovat pedoille vähintäänkin hämmentävä ilmestys. Korpela kertoo, että laama käyttäytyy petokohtaamisessa monin eri tavoin. Laamat eivät pakene, vaan menevät uhkaa kohti, tallaavat ja lyövät etujaloillaan, potkivat ja purevat. Uroslaamoilla on myös raateluun sopivat kulmahampaat.

”Laamakameran avulla olemme voineet tarkkailla, millä tavalla laamat reagoivat, mikäli laitumella tapahtui jotain normaalista poikkeavaa”, Korpela selittää.

”Kyllähän ne laamat kävivät aika tarkkaan kiertämässä nuo kameratkin läpi sen jälkeen, kun ne tuotiin tänne”, Marko Laine nauraa.

Perinneympäristön ja suurpetojen suojeleminen kulkevat käsi kädessä

Timotei ja Jingo ovat asettuneet makuulle puun varjon alle ja silmäilevät mäen alapuolella laiduntavia lampaita.

Livekamera poikkesi muista WWF:n Luontoliven kameroista, sillä se kuvasi villin luonnon sijaan laidunta. Korpela selittää, että taustalla on WWF:n työssä tärkeänä osana oleva perinneympäristötyö.

”Perinneympäristöjä pitää laiduntaa ja siihen tarvitaan lampaat. Ja sitten tarvitaan konsteja, millä sudet eivät syö lampaita”, Korpela kertoo.

Perinneympäristöjen suojelu on tärkeä osa WWF:n työtä suomalaisen luonnon hyväksi. Lajistoltaan monimuotoiset perinnemaisemat ovat syntyneet vuosikymmenten kuluessa perinteisen karjatalouden myötä. Maatalouden tehostuminen on lisännyt perinneympäristöjen luontotyyppien, kuten ketojen, niittyjen ja metsälaitumien uhanalaistumista.

WWF haluaa kehittää keinoja petovahinkojen torjuntaan ja rinnakkaiseloon petojen kanssa, yhteistyössä arvokasta maisemanhoitotyötä tekevien lammastilojen kanssa. Laumanvartijahankkeesta ja laamakamerasta kerättävät havainnot ja kokemukset voivat auttaa lampaiden turvallista laiduntamista. Työ hankkeen parissa jatkuu laamakameran sulkeuduttuakin. Korpela kertoo, että lisätiedoille esimerkiksi laumanvartijakoirien käytöstä on tarvetta.

Kirjoittaja: Heidi Volotinen