Näkökulma: Puhdas, terveellinen ja kestävä ympäristö on nyt globaali ihmisoikeus – ja sen pitää näkyä käytännössä

Terve luonto tarjoaa meille juomakelpoista vettä, ravitsevaa ruokaa, energiaa sekä elinkeinoja, joita kaikkia tarvitsemme selviytyäksemme. YK:n yleiskokous äänesti heinäkuun lopussa ihmisoikeusneuvoston aiemman suosituksen mukaisesti, että oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön on ihmisoikeus.

Äänestystulos YK:ssa terveellisen ympäristön ihmisoikeusasemasta oli selvä: 161 jäsenvaltiota äänesti sen puolesta, mukaan lukien Suomi, kun taas vain kahdeksan pidättäytyi äänestyksestä. Päätös tuli osuvaan aikaan, sillä takana on poikkeuksellinen kesä. Helleaalto aiheutti maasto- ja metsäpaloja ja ajoi tuhansia ihmisiä kodeistaan, kuivatti vesistöjä ja heikensi ilmanlaatua vaarantaen sekä ihmisten että luonnon terveyden. Lisäksi koronapandemia, jonka taustalla vaikuttavat muun muassa luontoa tuhoava maankäyttö ja maatalouden tehostuminen, on aiheuttanut jo yli kuusi miljoonaa kuolemaa ympäri maailmaa. Tapahtumat ovat esimerkkejä siitä, miten ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen uhkaavat ihmisoikeuksiamme.

Yleiskokouksen päätöksen ytimessä on myös ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus: meillä on velvollisuus jättää planeettamme elinkelpoiseen kuntoon, jotta turvaamme ihmisoikeuksien toteutumisen myös tulevaisuudessa. Myös presidentti Sauli Niinistö on korostanut tätä velvollisuutta esimerkiksi suurlähettiläspäivien puheessaan. Monen muun kehittyneen maan tavoin Suomikin on ulkoistanut suuren osan päästöistään ulkomaille, jonka vuoksi kulutustottumuksemme heikentävät luonnon tilaa kehittyvissä maissa. Kehitysyhteistyö on yksi keino kantaa vastuumme siellä, missä vaikutuksemme näkyy. Viime vuonna valmistunut Suomen ihmisoikeuspoliittinen selonteko sekä maamme historiallinen rooli ja asiantuntijuus ihmisoikeuskysymyksissä antavat meille mahdollisuuden ja valmiudet olla kansainvälinen edelläkävijä oikeudenmukaisessa ilmasto- ja luontopolitiikassa.

Moni maailman valtio tunnustaa jo omissa perustuslaeissaan oikeuden puhtaaseen ympäristöön – myös Suomi. Aina tämä ei kuitenkaan toteudu. Esimerkiksi Brasilian perustuslaissa taataan oikeus ekologisesti tasapainossa olevaan ympäristöön, mutta käytännössä tämän toteutumista haastavat heikko lainsäädäntö sekä sen valvominen. Vaakakupissa painavat usein enemmän talouden lainalaisuudet sekä poliittiset väännöt. Juuri tästä syystä korkean tason tunnustuksella ja yleiskokouksen päätöksellä on väliä. YK:n ihmisoikeusasiantuntija Benjamin Schachter kommentoi, että esimerkiksi vuonna 2010 yleiskokouksessa hyväksytty ihmisoikeus veteen ja sanitaatioon vaikutti siihen, miten valtiot muotoilivat kansallisia lakeja ja kohdensivat resursseja.

Samankaltaista kehitystä toivotaan tapahtuvan myös nyt. Lisäksi päätös antaa kansalaisille mahdollisuuden haastaa päättäjiä ja vaatia heiltä toimia puhtaan, terveellisen ja kestävän ympäristön puolesta.  Jotta päätös ei jäisi vain kauniiden sanojen tasolle, valtioiden täytyy ryhtyä sen toimeenpanoon mahdollisimman nopeasti. Poliittisia päätöksiä on suhteellisen helppo tehdä, mutta suurimmat haasteet tulevat vastaan toimeenpanossa. Myös ihmisoikeuksista puhuttaessa keskusteluun nousee nopeasti raha ja sen puute. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, etteikö varoja olisi, vaan siitä, miten käytämme niitä. On muistettava, että yleiskokouksen päätös teki luonnonsuojelusta ihmisoikeusvelvollisuuden.  Meillä kaikilla on oikeus terveeseen, puhtaaseen ja kestävään ympäristöön. Valtioilla ja viranomaisilla on vastuu ja velvollisuus huolehtia tämän oikeuden toteutumisesta.

Toivomme, että Suomi nostaa luonnon monimuotoisuuden suojeluun kohdennettua kehitysyhteistyörahoitusta, tukee ympäristöihmisoikeuspuolustajia sekä heidän työtään ja käyttää aktiivisesti hyödyksi rooliaan ihmisoikeusneuvostossa kutsumalla aktiivisesti koolle kansainvälisiä toimijoita keskustelemaan oikeuden toimeenpanosta.

Teksti: Emma Viitanen ja Anne Tarvainen. Tekstiä varten on haastateltu YK:n ihmisoikeusasiantuntija Benjamin Schachteria.