EU:n kalastusneuvosto päätti Itämeren kalastuskiintiöt ensi vuodelle: lohikannoille toivoa rajoituksista, silakan tilanne huolestuttaa

Rajoituksista toivoa lohikannoille

Neuvosto päätti viime vuoden tapaan, että Ruotsin eteläkärjestä Saaristomerelle ulottuvalla Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella saa pyytää ensi vuonna hieman alle 64 000 ja Suomenlahdella vajaa 9500 lohta. Ensi vuonna lohta saa kalastaa kohdennetusti vain Suomen, Ruotsin ja Viron rannikkoalueilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että loheen keskittyvä pitkäsiimapyynti avomerellä on kiellettyä.

Päätös perustuu Kansainvälisen merentutkimusneuvosto ICES:n tieteelliseen neuvonantoon, jonka mukaan lohen kalastus tulisi lopettaa Itämeren pääaltaan alueella heikkojen lohikantojen turvaamiseksi.

”Lohen kohdennetun avomerikalastuksen kieltäminen on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan, vaikka käytännössä EU sallii lohenkalastuksen jatkossakin sivusaaliina. Myös lohen vapaa-ajankalastus voi edelleen jatkua, mutta avomerialueella saaliiksi saa ottaa vain yhden istutetun lohen päivässä per kalastaja”, kommentoi päätöstä Matti Ovaska, WWF:n suojeluasiantuntija.

Itämeren alueella elää lukuisia eri lohikantoja, joista osa on vahvoja, osa ei. Itämeren pääaltaalla tapahtuvassa kalastuksessa saaliiksi joutuu kaloja kaikista Itämeren lohikannoista, myös heikoimmassa tilassa olevista. WWF, muut ympäristöjärjestöt ja Suomen valtio ovat tukeneet voimakkaasti tieteellistä neuvonantoa Itämeren pääaltaan lohenkalastuksen kieltämiseksi.

”Seuraava askel EU:n lohipolitiikassa on siirtyä kohti kantakohtaista säätelyä ja laatia Itämeren lohikannoille monivuotinen hoitosuunnitelma, joka turvaa kaikkien Itämeren lohikantojen tulevaisuuden. Tämä on myös Suomen hallituksen ja eduskunnan esittämä tavoite, joskaan toistaiseksi se ei ole edennyt toteutukseen asti”, Ovaska sanoo.

Silakan tilanne huolestuttaa

Kalastusneuvosto päätti leikata Pohjanlahden silakkakannan kiintiötä lähes kolmanneksella viime vuodesta.

Silakka on Itämeren ekosysteemin avainlajeja, sillä se on esimerkiksi lohen ja harmaahylkeen tärkein ravinnonlähde. Se on myös ehdottomasti tärkein saalislaji Suomen kaupalliselle kalastukselle. Silakkakannat ovat kestäneet voimakastakin kalastusta, mutta viime vuosina tilanne on huonontunut.
Pohjanlahdella on Itämeren suurin silakkakanta, josta Suomen kiintiöosuus on yli 80 prosenttia.

”Erityisesti isojen silakoiden kunto on heikentynyt, mikä viittaa siihen, että ongelma on pikemminkin ravintoketjussa kuin kalastuksessa. Kalastusneuvosto teki kuitenkin vastuullisen ja varovaisuusperiaatteen mukaisen ratkaisun leikatessaan kalastuskiintiötä merkittävästi”, Ovaska toteaa.
Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella elävän niin sanotun keskisensilakan osalta kalastusneuvosto kuitenkin päätyi nostamaan kiintiötä suuremmaksi kuin Euroopan komissio, ympäristöjärjestöt ja Suomi ehdottivat.

”Pääaltaan silakan osalta olisimme toivoneet kalastusneuvostolta enemmän varovaisuutta. Kantaan on viime vuosina kohdistunut liikaa kalastusta, ja kannan elpymisen varmistamiseksi kiintiö olisi pitänyt pitää maltillisempana”, Ovaska sanoo.

WWF muistuttaa, että silakka on edelleen hyvä ja suositeltava valinta suomalaisten ruokapöytiin. Suomen silakan kalastus keskittyy Itämeren pohjoisosiin, missä silakkaa on edelleen runsaasti.

”Valtaosa silakkasaaliista käytetään rehuksi, joten kalastuskiintiöiden leikkaaminen tulisi kohdistaa nimenomaan rehukalastukseen. Silakkakanta on pienentynyt huippuvuosista, joten silakkaa kannattaisi käyttää ensisijaisesti ihmisravinnoksi.”

Kalakannat sidoksissa ekosysteemin hyvinvointiin

WWF Suomi muistuttaa, että kalakantojen kunto on riippuvainen ympäröivien ekosysteemien hyvinvoinnista.

Esimerkiksi Pohjanlahden silakan tilanne on huolestuttava erityisesti siitä syystä, että kannan heikentyminen näyttäisi olevan vahvasti sidoksissa Itämeren ekosysteemissä tapahtuneisiin muutoksiin. Näkyvimpiä niistä ovat rehevöityminen ja lämpötilojen nousu, joista seuraa muun muassa merenpohjan hapettomia pohja-alueita. Ilmastonmuutos kiihdyttää muutoksia.

Itämeri on murtovesiallas ja siksi jo luonnostaan haastava ympäristö sekä merellisille että makean veden lajeille. Ihmisen aiheuttamilla muutoksilla voi olla merkittäviä ja peruuttamattomia vaikutuksia lajeihin, jotka elävät jo muutenkin mukavuusalueensa rajoilla.

“Luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi on välttämätöntä säädellä kalastusta niin, että kalastuskiintiöitä ei katsota vain kalakantakohtaisesti, vaan kalastuksen vaikutukset muihin lajeihin ja koko ekosysteemiin otetaan huomioon”, korostaa Matti Ovaska.