EU:n ennallistamisasetuksen ABC – Tämä kannattaa tietää Euroopan Unionin ennallistamisasetuksesta ja biodiversiteettistrategiasta

Mitä luonnon ennallistamisella tarkoitetaan?

Luonto köyhtyy hälyttävää vauhtia niin Suomessa kuin globaalistikin. Luontokadon pysäyttämisellä on kiire, mutta ihminen on ehtinyt tehdä ympäristölle niin paljon hallaa, ettei jäljellä olevien arvokkaiden luontokohteiden suojeleminen enää yksin riitä. Siksi EU:n asetuksella pyritään palauttamaan luontoa ja vahingoittuneita ekosysteemejä lähemmäs alkuperäistä tilaansa.

Mitä alueita ennallistamisasetus koskee?

EU:n ennallistamisasetus koskee niin metsiä, soita, tuntureita, meriä kuin sisävesiäkin. EU asettaa ennallistamiselle tavoitteet, mutta ennallistamisen keinot päätetään kussakin jäsenmaassa. 

Mikä EU:n ennallistamisasetuksen tavoite on? 

Asetuksen tavoite on, että vuoteen 2030 mennessä ennallistamistoimenpiteitä on tehty vähintään 20 prosentilla EU:n maa- ja merialueista. Lisäksi tavoite on ulottaa toimet koskemaan kaikkia ennallistamisen tarpeessa olevia ekosysteemejä vuoteen 2050 mennessä. 

Mitä ennallistaminen käytännössä tarkoittaa Suomessa? 

EU:n asetus vaatii Suomea ennallistamaan niitä alueita, joiden luontoa ihmisen toiminta on heikentänyt. Esimerkiksi Etelä-Suomen soista on ojitettu lähes 80 prosenttia, joten soiden ennallistaminen on maassamme merkittävä toimenpide. Lisäksi avohakkuisiin perustuva metsätalous on muuttanut metsiämme yksipuolisemmiksi, ja Suomessa on enää hyvin vähän jäljellä luonnontilaisia virtavesiä. Myös näihin ongelmiin voidaan puuttua ennallistamalla – käytännössä esimerkiksi siirtymällä avohakkuista jatkuvan kasvatuksen menetelmään ja purkamalla turhia patoja virtavesistä. Sisävesien ja Itämeren ennallistaminen puolestaan edellyttää valuma-alueilta tulevan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämistä. Ennallistamalla soita ja kosteikoita ja luonnonmukaistamalla uomia voidaan vähentää Itämeressä ja muissa vesistöissä ravinnekuormitusta ja parantaa vedenalaisen luonnon tilaa. Arvokkaita vedenalaisia elinympäristöjä, kuten meriajokasniittyjä, voidaan myös ennallistaa esimerkiksi siirtoistutuksilla.

Päättääkö ennallistettavat kohteet EU vai Suomi? 

EU hyväksyi vuonna 2020 biodiversiteettistrategian, jonka tarkoitus on pysäyttää luontokato. Suomi, kuten kaikki muutkin EU-maat, ovat sitoutuneet strategiaan. Strategian kaksi keskeisintä kokonaisuutta liittyvät luonnonsuojelun lisäämiseen ja luonnon ennallistamiseen. Ennallistamisasetus on biodiversiteettistrategian toistaiseksi ainoa jäsenmaita juridisesti sitova osa, minkä takia se on tärkeä luonnon näkökulmasta. Asetus asettaa yleiset tavoitteet, mutta ennallistamisen toteutuskeinot ratkaistaan kansallisesti jäsenmaissa. Jokaisen jäsenmaan tulee siis laatia oma toteutussuunnitelmansa. 

Mitä EU:n ennallistamisasetuksessa seuraavaksi tapahtuu? 

Ennallistamisasetus hyväksyttiin lopullisesti jäsenmaiden ympäristöministereistä koostuvan ympäristöneuvoston kokouksessa kesäkuussa 2024. Asetuksen hyväksymistä kannatti 20 jäsenvaltiota, jotka edustivat yhteensä 66 prosenttia EU:n väestöstä. Suomi oli yksi kuudesta asetusta vastustaneesta jäsenmaasta. Ennallistamisasetus tuli voimaan 18.8.2024. Nyt jäsenvaltioiden, mukaan lukien vastustajiin lukeutuneen Suomen, on pantava asetus täytäntöön ja tehtävä suunnitelmat toimista. Suunnitelmien tekemiseen on aikaa kaksi vuotta asetuksen voimaantulosta.

Miksi ennallistamisasetusta vastustettiin? 

Osa suomalaisista puolueista on ollut huolissaan ennallistamisesta aiheutuvista kustannuksista sekä Suomen itsemääräämisoikeudesta. Ennallistamisasetus pohjautuu kuitenkin jo olemassa olevaan EU:n biodiversiteettistrategiaan eli asetus ei luo merkittävästi lisävelvoitteita, joita Suomi ei olisi jo aiemmin hyväksynyt. Suuri osa asetuksen edellyttämistä ennallistamistoimista on sellaisia, joita Suomi on tehnyt jo tai jotka vahvistavat myös maa- ja metsätaloutta sekä vesiin liittyviä elinkeinoja. Toimet myös tukevat muiden suojeluvelvoitteiden, kuten Itämeren suojelun toimintaohjelman (BSAP), toimeenpanoa. 

Maksaako ennallistaminen paljon?

Ennallistamisen kustannukset Suomessa määräytyvät sen mukaan, mitä keinoja toimeenpanoon valitaan. Suomessa on arvioitu kustannusten olevan noin 500–1000 miljoonaa euroa vuodessa (ympäristöministeriön ELITE-työryhmän arvio 2015).

On kuitenkin hyvä muistaa, että Suomessa on jo rahoitettu ennallistamistoimenpiteitä METSO-, HELMI-, SOTKA-, NOUSU- ja Veden vuoro -ohjelmissa sekä maa- ja metsätalouden ympäristötuissa. Merkittävä osa komission arvioimista ennallistamisen kustannuksista onkin jo aiemmin ollut valtion budjetissa.

Ennallistamistoimien kustannusten kattamiseksi on tärkeää varata kansallista rahoitusta Suomen valtion budjettiin. Tällä hetkellä valtion rahoitusta käytetään myös luonnon kannalta haitallisiin tukiin, ja tämä systeemi tulisikin purkaa. Valtion tulee tukea myös keinoja yksityisen rahoituksen löytämiseksi. Lisäksi Suomen kannattaa esittää EU:n uuden suuren rahoitusinstrumentin perustamista ennallistamisasetuksen toimeenpanoon kustannusten tasaamiseksi EU:n jäsenmaiden kesken. Kaikista tärkeintä kuitenkin olisi, että päättäjät kääntäisivät katseen perinteistä politiikan sykliä pidemmälle ja ottaisivat huomioon myös ennallistamisesta syntyvät hyödyt.

On tärkeää huomioida, että ennallistamiseen käytettävä raha käytetään esimerkiksi palkkoihin ihmisille, jotka suunnittelevat ja toteuttavat toimenpiteitä ja seuraavat ennallistamisen onnistumista. Esimerkiksi kosteikkorakentamiseen tarvitaan kaivinkoneyrittäjiä, joille ennallistaminen tuo työtä.

Mitä hyötyjä luonnon ennallistamisesta on Suomelle? 

Suomi hyötyy muun muassa metsien ennallistamisesta: ennallistaminen kasvattaa metsien vastustuskykyä tuholaisia ja sään ääri-ilmiöitä vastaan, jotka tulevat lisääntymään ilmastonmuutoksen takia. Valuma-alueiden vedenpidätyskykyä parantamalla, kuten kosteikkorakentamisella ja soiden ennallistamisella, voidaan myös varautua ilmastonmuutoksesta aiheutuviin haittoihin kuten tulviin ja kuivuuteen. Vaellusesteiden, kuten energiantuotannon kannalta merkityksettömien patojen, purkaminen on merkittävä toimenpide uhanalaisten vaelluskalakantojen tilan parantamiseksi, ja purkamisen hyödyt voivat näkyä nopeasti. 

Ennallistamisella parannetaan paitsi luontoarvoja ja vesien laatua myös lisätään hiilivarastoja. Suomen hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamisessa ennallistamisella on valtava potentiaali: metsien maaperän sekä elävän ja kuolleen puuston rooli hiilivarastojen ja -nielujen lisäämisessä on tärkeä. Hallituksen tulisikin huomioida tämä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa ja päivittää suunnitelma vastaamaan tavoitteita. Ennallistamistoimenpiteiden suunnittelu ja toteuttaminen luo myös työpaikkoja. 

Luonnon ennallistaminen maksaa siis itsensä moninkertaisesti takaisin pitkällä aikavälillä ja turvaa Suomelle tärkeitä elinkeinoja. Ennallistaminen ei myöskään tarkoita kaiken taloudellisen toiminnan lopettamista, vaan luonnon ottamista huomioon aiempaa paremmin. 

Mitä vaikutuksia ennallistamisella on suomalaiselle metsätaloudelle? 

Metsissä ennallistaminen tarkoittaa muun muassa sitä, että kasvavasta puustosta tehdään monipuolisempaa. Suurin osa Suomen metsistä on käsitelty siten, että niissä kasvaa yhtä tai kahta puulajia ja puut ovat keskenään samankokoisia. Metsien ennallistaminen ja metsäluonnon monimuotoisuus takaa metsäteollisuuden ja puuntuotannon toimintaedellytykset tulevaisuudessa. Monimuotoinen metsä selviää esimerkiksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista rajuilmoista paremmin. Sekä suojellut että suojelemattomat monimuotoiset metsät tarjoavat mahdollisuuksia virkistymiseen ja luontomatkailuun. Valtion mailla ennallistamistoimet voivat etenkin pohjoisen laajoilla alueilla luoda merkittäviä työllisyysmahdollisuuksia.

Mikä on EU:n biodiversiteettistrategia? 

Ennallistamisasetus on osa EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka tarkoitus on pysäyttää luontokato. Strategiaan sisältyy erityisiä sitoumuksia ja toimia, joista osa on määrä toteuttaa jo vuoteen 2030 mennessä.

Miksi biodiversiteettistrategia on tärkeä? 

Luonto köyhtyy hälyttävää vauhtia lukuisista kansainvälisistä sopimuksista ja kauniista juhlapuheista huolimatta. Kyse ei ole ainoastaan globaalista trendistä, vaan suunta on sama myös Suomessa. Lukuisia luontokadon pysäyttämiseksi solmittuja sopimuksia yhdistää se, etteivät ne ole riittävän velvoittavia eivätkä siksi ole onnistuneet tavoitteessaan. EU:n biodiversiteettistrategian osalta tilanne on toinen. Strategia ja sen osana annettava jäsenmaita velvoittava sääntely, kuten EU:n ennallistamisasetus, ovat erittäin tarpeellisia työkaluja työssä luontokadon pysäyttämiseksi. 

Miten luonnonsuojelua lisätään biodiversiteettistrategiassa? 

Biodiversiteettistrategian tavoite on kasvattaa EU:n suojeltujen maa- ja merialueiden pinta-alaa niin, että 30 prosenttia alueista on oikeudellisen suojelun piirissä. Tästä vähintään kolmasosan, eli 10 prosenttia EU:n maa- ja merialueista, tulee olla tiukan suojelun piirissä. Loput tavoitteesta täytettäisiin luultavasti suureksi osaksi muilla luonnon monimuotoisuutta turvaavilla alueilla eli niin sanotuilla OECM-alueilla (Other Effective Area-based Conservation Measures). OECM-alueiden määrittely on vielä kesken, mutta sellaisia voisivat olla Suomessa esimerkiksi metsät ja suot, jotka Metsähallitus rajaisi omalla päätöksellään suojeltaviksi muutoin talouskäytössä olevilta alueilta. Lisäksi EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on tehostaa kaikkien suojelualueiden hoitoa.

Mitä luonnonsuojelun lisääminen tarkoittaa Suomessa? 

Strategian suojelutavoite koskee koko EU:ta. Se tarkoittaa, että periaatteessa yhdessä jäsenmaassa voitaisiin suojella paljon alueita ja naapurimaassa vähemmän. Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin tehtävä oma osuutensa, ja suojelu on toteutettava edustavasti kunkin luonnonmaantieteellisen vyöhykkeen osalta. EU-maista Suomi ja Ruotsi ovat vastuussa varsinkin boreaalisen havumetsävyöhykkeen luonnon suojelusta ja ennallistamisesta. Suomen tulee kantaa kortensa kekoon suojelemalla maa- ja merialueitaan vähintään strategian tavoitteen mukaisesti. Pinta-alavaatimukset koskevat kaikkia maa- ja merialueita, eivät maa-alueiden osalta esimerkiksi pelkästään metsiä.

Suojelun tulee koskea kattavasti ja edustavasti kaikkia osia maasta ja kaikkia luontotyyppejä, jotta luontokato saadaan pysäytettyä.  Ei riitä, että Suomi on jo suojellut laajoja alueita pohjoisimmasta Lapista, vaan suojelua tarvitaan koko maahan, myös eteläiseen Suomeen. Etelä-Suomessa luonto on lajistoltaan monimuotoisinta, mutta vain muutama prosentti alueista on suojeltu.

Metsät peittävät noin kolme neljäsosaa Suomen maapinta-alasta, joten suojeltavasta alueesta suunnilleen vastaavan osuuden tulisi olla metsiä. Myös merialueilla suojelun on oltava maantieteellisesti kattavaa ja eri luontotyypit huomioivaa. Lisäksi merialueilla korostuu tarve kansainväliselle yhteistyölle, jotta Itämeren suojelun toimintaohjelman tavoite alueellisesti yhteneväisen, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti hallinnoidun, ekologisesti edustavan ja hyvin kytkeytyneen suojelualueverkoston saavuttamiseksi toteutuu.

Biodiversiteettistrategian mukaan 10 prosenttia suojelualueista tulee olla tiukasti suojeltuja. Miten tähän tavoitteeseen päästään Suomessa? 

Tiukan suojelun piirissä tulisi olla vähintään kolmannes EU:n suojelualueista, mukaan lukien kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset ja vanhat metsät. Suomen Luontopaneeli on tehnyt konkreettisen esityksen metsien suojelusta Suomessa. WWF tukee Luontopaneelin esitystä, jonka mukaan metsiä tulisi suojella 10 prosenttia kaikissa maakunnissa.

Hallituksen esitys strategian mainitsemien luonnontilaisten ja vanhojen metsien määritelmistä julkaistiin kesäkuussa 2024. WWF ja muut ympäristöjärjestöt tyrmistyivät esityksestä. Hallituksen esittämät kriteerit eivät vastaa biodiversiteettistrategiassa asetettua tavoitetta. Kriteerien laadinnassa ohitettiin tiede ja jo olemassa oleva tieto vanhoista metsistä.

Miten biodiversiteettistrategian toteuttaminen etenee Suomessa ja EU:ssa? 

EU:n jäsenmaiden, myös Suomen, piti suunnitella vuoden 2022 aikana, miten biodiversiteettistrategian suojelutavoitteet saavutetaan. Kun jäsenmaat ovat jättäneet sitoumuksensa, komissio arvioi jäsenmaiden suunnitelmia. Ainoastaan kolmasosa jäsenmaista on aikataulussa. Suomen kansallisten sitoumusten valmistelua varten perustettiin vuoden 2022 alussa hanke, jonka työryhmän tuli valmistella ehdotukset sitoumuksiksi. Laajapohjainen ohjausryhmä puolestaan seurasi hankkeen etenemistä. WWF on ollut mukana molemmissa ryhmissä. Työ ei ole valmistunut suunnitellussa aikataulussa vaan on venynyt edelleen. Valmistuttuaan se viedään valtioneuvoston käsittelyyn. Suomessa pääperiaatteeksi tavoitteiden saavuttamisessa on otettu vapaaehtoisuus: Helmi- ja METSO-ohjelmat tukevat tavoitteiden saavuttamista. Vapaaehtoisuus onkin tärkeää, jotta suojelu olisi myös kansalaisten mielestä mahdollisimman hyväksyttävää. 

Jos tavoitteissa ei edetä EU:n tasolla riittävän nopeasti, voidaan strategian mukaan antaa jäsenmaita velvoittavaa lainsäädäntöä. Ensimmäinen askel velvoittavaan lainsäädäntöön liittyen on  EU:n ennallistamisasetus. EU:n jäsenvaltioiden on vuoden 2023 loppuun mennessä osoitettava edistyneensä ennallistamisen lisäksi myös suojelualuetavoitteissa. Tämän perusteella komissio arvioi vuoteen 2024 mennessä, onko EU saavuttamassa tavoitteensa suojelun suhteen vai tarvitaanko myös suojelutavoitteisiin liittyvää velvoittavaa EU:n lainsäädäntöä.