Lähimetsän pelastaminen on mahdollista – ystäväporukan esimerkki innoitti muitakin metsiensuojelijoiksi

Siellä se maisema edelleen on, juuri sellaisena kuin kuuluukin. Kivenheiton päässä Carita Ljungbergin kotoa avautuu näkymä Tuusulassa sijaitsevaan Tuomalan metsään, jonka kumpuilevat maastot, rämesuot ja hillasadot kutsuvat paikallisia ulkoilemaan ja virkistymään. 

”Nytkin kun katson tuonne metsään, niin se on hirveän rauhallinen maisema. Metsä antaa niin paljon jokaisena vuodenaikana, ja juuri nyt siellä on ihan mielettömät syksyn värit. Metsässä sijaitsevan suon tuoksut tuovat mieleeni kylpylät – joskin kylpylöissä tuoksut on luotu keinotekoisesti, täällä ne ovat ihan luonnostaan ”, maalailee Ljungberg.  

Tuusulan kunnan omistaman, kaikkiaan 65 hehtaarin kokoisen Tuomalan metsän kohtalo näytti pahalta vielä pari vuotta sitten, kun kunta oli päättänyt hakata metsää ja tehnyt puusta jo kaupatkin. Kun Ljungberg (tuolloin Kauppinen), Riikka Björn, Inka Kallén ja Marena Nurminen kuulivat tästä, he päättivät pelastaa rakkaan lähimetsänsä. Aktiivisuudellaan nämä paikallislehden ”metsäleideiksi” nimeämät ystävykset saivat kunnan kelkan kääntymään ja metsä pelastui. 

(juttu jatkuu videon jälkeen) 

Miten ystävykset estivät lähimetsänsä hakkuut? Katso video, jossa ”metsäleidit” kertovat onnistuneesta metsävaikuttamisesta:

Metsävaikuttaminen tarttuu

Metsäleidien esimerkki on Ljungbergin mukaan saanut muitakin puolustamaan tärkeitä metsiään. Hän kertoo ryhmän toimineen paikallisten apuna, kun esimerkiksi Tuusulan Hyrylässä alettiin vastustaa suunnitelmaa jyrätä Rykmentinpuiston vanhaa metsää lisärakentamiselle. Jos Tuomalan metsän puolustajien Facebook-ryhmä on jo 1700-jäseninen ja valmis aktivoitumaan tarvittaessa, Rykmentinpuiston metsän säilyttämistä ajavassa ryhmässäkin on jo yli 800 jäsentä. 

”Paikallisten ääni on hyvä saada isolla joukolla esiin, sillä tuntuu, että usein näissä suunnitelmissa painaa vain talous, eikä ole mitään väliä sillä, mitä alueen asukkaat sanovat. Kyllä rahaakin tietenkin tarvitaan ja jonnekin pitää rakentaa, mutta pitääkö rakentaa vanhaan metsään?” Ljungberg ihmettelee.  

Vaikuttaminen Tuomalan metsän tulevaisuuteenkin on osittain vielä kesken. Ljungberg ystävineen tavoittelee edelleen, että kunta ottaisi metsältä tuottotavoitteen pois ja että metsä saataisiin suojeluun. Toistaiseksi tuottotavoitetta ei kuitenkaan ole poistettu, ja Tuusulan kunta on kyllä laajentanut metsiensuojelualueita, mutta ei Tuomalan metsissä. 

Mitään akuuttia hakkuu-uhkaa Tuomalan metsässä ei onneksi kuitenkaan ole. 

”Ja voisi hakkuiden toteuttaminen olla kunnalle aika vaikeaakin, sillä metsä on nyt niin näkyvä”, Ljungberg sanoo. 

Kunnan tekemiset tutuksi

Taistelu metsän puolesta on saanut Ljungbergin ymmärtämään, että kunnan suunnitelmista on oltava jatkuvasti ja hyvissä ajoin perillä, mikäli niihin haluaa vielä vaikuttaa. Sittemmin herätyskellot ovat soineet hänellä esimerkiksi silloin, kun kunnan yleiskaavaan näytti yleisen kuulemisen jälkeen tulleen muutoksia, jotka käytännössä helpottavat hakkuiden toteuttamista kunnan metsissä. Myös sanamuodot avohakkuiden toteuttamisesta Tuusulan kunnassa ovat Ljungbergin mukaan höllentyneet. Kun vielä kaksi vuotta sitten avohakkuista julistettiin luovuttavan kokonaan, nyt ”avohakkuita yritetään välttää”. 

”Jos hakkuut haluaa estää, on pakko olla hereillä. Päätökset tehdään niin kauan aikaisemmin, että kelkkaa on vaikeaa kääntää siinä vaiheessa, kun suunnitelmat ovat jo pitkällä”, Ljungberg toteaa. 

Hän toivoisi päätöksentekoon ymmärrystä, että pitkän tähtäimen suunnitelmat vaativat konkreettisia tekoja jo nyt. Jos kunta esimerkiksi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, tämänhetkisten päättäjien on kyettävä tekemään konkreettisia tekoja sen eteen.  

”Eihän tuo vuosiluku ole  kuin kolmen vaalikauden päässä nykyhetkestä, joten enää ei pidä mennä sieltä, missä aita on matalin. Muuten aika loppuu kesken.”