Näkökulma: Mitä Sharm El-Sheikhin ilmastokokouksessa loppujen lopuksi päätettiin?

Pariisin ilmastokokouksessa vuonna 2015 päätettiin maapallon keskilämpötilan nousun rajoittamisesta. Sen jälkeisissä ilmastokokouksissa on pyritty löytämään yhteisymmärrys siitä, miten 1,5 asteen rajan alle jääminen voidaan käytännössä varmistaa. Sharm El-Sheikhin sunnuntaina päättyneessä kokouksessa saatiin lopulta kovan väännön tuloksena aikaan kompromissi niin sanotusta ilmastomuutoksen hillinnän monivuotisesta työohjelmasta. Tätä kutsutaan jatkossa Sharm El-Sheikhin työohjelmaksi.

Nyt tehty päätös on ilmastokriisin vakavuuteen nähden huomattavan epämääräinen. Sovitun prosessin puitteissa – osapuolten niin halutessa – voidaan kuitenkin sopia hyvinkin merkittävistä päästövähennyksistä. Tämän prosessipäätöksen myötä maapallon keskilämpötilan nousun rajaaminen 1,5 asteeseen on vielä mahdollista, mutta vain teoriassa: kriittisen rajan alittamiseen vaaditaan käytännön toimia. Siksi on hyvin huolestuttavaa, että Sharm El-Sheikhin kokouksessa ei saatu aikaan mitään uusia päätöksiä fossiilisten polttoaineiden alasajosta.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Suurin onnistuminen: uusi rahasto ilmastotuhojen korvaamiseen

Kokouksen merkittävin päätös oli uuden rahaston perustaminen, joka korvaa ilmastokriisin aiheuttamia vahinkoja ja menetyksiä (englanniksi Loss and Damage). Päätöksen toimeenpano tulee kestämään muutaman vuoden ja rahoituksen kerääminen vieläkin pitempään.

Miksi uudenlaista rahastoa sitten tarvitaan? Jo käytössä olevien pitkäjänteisen sopeutumisrahoituksen ja humanitaarisen katastrofiavun välimaastoon tarvitaan tehokkaita rahoitusmekanismeja ja erityisesti kaikkein haavoittuvimmille maille ja ihmisille korvamerkittyä rahaa. Ensisijainen vastuu rahoituksesta on niillä mailla, joiden historialliset päästöt ovat aiheuttaneet nykyisen ilmastonmuutoksen.

Jatkossa olisi perusteltua luoda myös mekanismeja, joilla saastuttaja maksaa -periaate ulottuisi yksityisen sektorin toimijoille, esimerkiksi kansainvälisen meriliikenteen tai lentoliikenteen fossiiliverojen muodossa.

Vaikuttavia päätöksiä hiilimarkkinoista lykättiin jälleen

Sharm El-Sheikhin kokoukselta odotettiin selkeitä linjauksia myös Pariisin ilmastosopimuksen artikla 6:een kirjattujen, maiden yhteistyötä ja hiilimarkkinoita koskevien periaatteiden täytäntöönpanosta. Viime vuoden ilmastokokouksessa hiilimarkkinoille laadittiin yleisen tason sääntökirja, mutta Sharm El-Sheikhissä neuvottelut yksityiskohdista osoittautuivat vaikeiksi. Hiilimarkkinoiden pelisääntöihin tehtiin tarkennuksia muun muassa ilmastohyödyn kaksoislaskennan, eli samojen hiilinielujen päällekkäisen ilmoittamisen useamman kuin yhden tahon toimesta, ehkäisemiseksi. Nyt tehtyjen tarkennusten myötä hankkeiden isäntämaiden, eli valtioiden, joissa hankkeet toteutetaan, tulee mukauttaa kasvihuonekaasutilastojaan, mikäli päästövähennystuloksia viedään kansainvälisille markkinoille, joista yritykset voivat niitä hankkia.

Pariisin sopimuksen artikla 6 korvaa Kioton pöytäkirjan mukaiset hiilimarkkinat, eikä esimerkiksi puhtaan kehityksen mekanismia (CDM) enää käytetä. Glasgow’ssa sovittiin, että näistä vanhoista hankkeista luotuja yksiköitä voidaan tietyin edellytyksin siirtää Artikla 6 -markkinoille. Tämä oli iso pettymys WWF:lle, sillä niitä ei voida pitää lisäisinä. Sharm El-Sheikhin kokouksessa tietyt maat halusivat entisestään helpottaa näiden huonolaatuisten yksiköiden siirtoa. Hiilikrediittien ostajalla on jatkossakin iso vastuu laadun tarkistuksesta.

Kokonaisuuteen jäi edelleen huomattavia aukkoja. Esimerkiksi valtioidenvälisen yhteistyön osalta tietojen avoimuuteen ja hankkeiden ulkopuoliseen arviointiin liittyvät, avoimeksi jääneet kysymykset heikentävät luottamusta mekanismiin. Ei-valtiollisia toimijoita koskevia sääntökohtia täsmennettiin, mutta muun muassa ehdotus hiilensidontahankkeita koskevasta ohjeistuksesta palautettiin uuteen valmisteluun selvästi puutteellisena.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Koronivia-työlle jatkoa, ihmisoikeudet ja luontokato vahvasti esillä

Maatalouden ilmastonäkökohtiin liittyvä viisivuotinen Koronivia-dialogi päättyi Sharm El-Sheikhin COP27-kokoukseen. Tärkeää työtä päätettiin kuitenkin jatkaa uuden nelivuotisen Maataloutta ja ruokajärjestelmää koskevan Sharm El-Sheikhin yhteistyö -prosessin muodossa. Tässäkin asiassa ollaan hyvin kaukana varsinaisista yhteisistä päätöksistä, sillä osapuolten näkemykset ovat vielä hyvin kaukana toisistaan.

Myönteisenä kehityksenä voidaan pitää sitä, että ihmisoikeusnäkökulma on selvästi vahvistumassa ilmastokokouksissa. Vastustavia kannanottoja kuultiin vähemmän kuin viime vuonna ja monen asiakohdan päätöksiin kirjattiin hyviä ehtoja ihmisoikeuksien huomioimisesta hillintä- ja sopeutumistoimien suunnittelussa ja toteutuksessa.

Toinen läpileikkaava teema oli luontokadon ja ilmastokriisin monet yhteydet. Näillä globaaleilla ongelmilla on useita yhteisiä syitä, kuten metsäkato. Luontopohjaisten ratkaisujen merkitystä korostettiin monessa päätöksessä, muun muassa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Tämä on tärkeä signaali joulukuussa pidettävälle biodiversiteettisopimuksen osapuolikokoukselle, johon kollegani, WWF Suomen kansainvälisen ohjelman ohjelmajohtaja Anne Tarvainen osallistuu.

Kokouksessa tehtiin tuttuun tapaan iso liuta poliittisia kannanottoja, joiden käytännön merkitys jää kuitenkin usein hyvin vaatimattomaksi. Ne heijastavat kuitenkin hyvin kansainvälisen ilmastodiplomatian nykytilaa. Suuri pettymys oli, että jotkut fossiilitalouden keskeiset maat blokkaavat edelleen tiukempia kirjauksia fossiilisten polttoaineiden alasajosta.

Bernt Nordman on WWF Suomen ilmasto-ohjelman johtaja. Hän seurasi COP27-neuvotteluja paikan päällä Sharm El-Sheikhissä 4.—19.11.2022.

Ilmastopuitesopimuksen sihteeristön tekemän koosteen COP27-kokouksen päätöksistä voit lukea täältä.