Usein kysyttyä: WWF:n Biodiversity Risk Filter

Mikä on WWF:n Biodiversity Risk Filter?

WWF:n Biodiversity Risk Filter on yrityksille ja sijoittajille tarkoitettu globaali työkalu, jota ne voivat hyödyntää luontovaikutuksiinsa liittyvien riskien tunnistamisessa. Tämä ns. luontoriskityökalu tarjoaa karkean arvion riskeistä ja auttaa yrityksiä ja sijoittajia tunnistamaan ja priorisoimaan niitä. Näin esimerkiksi yritykset pääsevät luontokadon pysäyttämiseen tähtäävässä työssään eteenpäin ja voivat suunnata huomionsa ja toimensa suurimpien riskien minimoimiseksi.

Luontoriskityökalu auttaa erityisesti yritysten luontotoimien ensimmäisissä vaiheissa. Seuraavissa vaiheissa yritysten on perehdyttävä tarkemmin riskeihin ja niiden hallintaan. Usein tämä vaatii luontoriskityökalun tarjoamaa tietoa pidemmälle meneviä selvityksiä ja maakohtaisen tai alueellisen tiedon ja analyysien hyödyntämistä. Ensiaskeleiden jälkeen yritysten on myös syytä tarkastella sopivatko niiden liiketoimintamallit planeetan kantokyvyn rajoihin. WWF:n suosittelemaa kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa yritysten luontovastuullisuustyöhön on esitelty WWF:n monimuotoisuusoppaassa.

Kenelle WWF:n Biodiversity Risk Filter on tarkoitettu?

Luontoriskityökalu, kuten myös WWF:n aiemmin julkaisema vesiriskityökalu (Water Risk Filter), on suunnattu ensisijaisesti yrityksille ja sijoittajille, jotka haluavat ymmärtää, arvioida ja pienentää toimintansa ympäristöriskejä. Luontoriskityökalu on paikkatietoon perustuva arviointi- ja priorisointityökalu, joten parhaiten se sopii toimijoille, joilla on arvoketjuihinsa liittyviä alkuperä- ja sijaintitietoja käytettävissään. Raaka-aineiden ja tuotannon alkuperätiedot ovat keskeisiä luontokatoriskien arvioinnissa, mutta näitä tietoja ei ole välttämättä valmiina saatavilla. Työkalussa on käyty läpi erilaisia keinoja hankkia tietoja riskiarvioinnin tueksi, jos alkuperätietoja ei ole saatavilla. On kuitenkin huomattava, että lähtötietojen tarkkuus vaikuttaa huomattavasti riskiarvioinnin tarkkuuteen. Vastuullisimpien yritysten tavoitteena tulisikin olla arvoketjujensa alkuperä- ja sijaintitietojen laaja kattavuus.

Miksi WWF on julkaissut luontoriskityökalun?

WWF:n tavoite on pysäyttää luontokato. Tavoitteen saavuttamiseksi toimimme myös yhteistyössä yritysten kanssa ja tarjoamme ratkaisuja ja työkaluja luontokadon pysäyttämiseksi.

Vastuulliset yritykset ovat jo vuosien ajan tehneet työtä luontokadon pysäyttämiseksi. Nyt yritysten ja sijoittajien toiminnan luontovaikutusten arvioinnista, seurannasta ja raportoinnista on tulossa laajempi käytäntö. Joulukuussa 2022 päättyneessä YK:n luontokokouksessa päätettiin, että jatkossa yritysten ja sijoittajien tulisi raportoida toimintansa luontovaikutukset koko arvoketjun tai sijoitussalkun osalta. Luontoriskityökalu auttaa tässä työssä.

Kuinka hyvin luontoriskityökalu sopii suomalaisten yritysten aiheuttamien luontoriskien arviointiin?

Huomattava osa yrityksistä ja sijoittajista toimii kansainvälisesti ja tarvitsee mahdollisimman vertailukelpoisia arvioita maiden ja alueiden välillä. Työkalu tarkastelee luontokatoriskejä kansainvälisellä tasolla ja perustuu globaaleihin indikaattoreihin ja dataan. Tällöin luonnollisesti menetetään paljon maakohtaista tarkemman tason tietoa. Luontoriskityökalun tarkoituksena on kuitenkin palvella globaaleja toimijoita heidän tarpeistaan lähtien. Työkalun avulla on mahdollista arvioida ja priorisoida riskejä tarkempaa tarkastelua varten. Jos esimerkiksi suomalaisten yritysten luontokatoriskit nousevat esiin jossain tarkastelussa, riskien lähemmässä tarkastelussa voidaan ottaa käyttöön tarkempaa kansallista ja alueellista dataa.

Luontoriskityökalua on jo muokattu julkaisun jälkeen. Miksei Suomen WWF tehnyt korjausehdotuksia ennen työkalun julkaisua?

Luontoriskityökalu on kansainvälisen WWF-verkoston tuottama avoin palvelu, jonka luomisessa ovat olleet mukana useat WWF-toimistot. WWF Suomi toimii osana kansainvälistä WWF-verkostoa monissa aloitteissa ja työryhmissä, mutta seurasimme riskityökalun kehitysvaihetta vain yleisellä tasolla. Annoimme julkaisun jälkeen palautetta, jonka perusteella mm. “deforestation”-otsikko vaihdettiin työkalussa paremmin Suomenkin tilannetta kuvaavaksi termiksi “forest canopy loss” eli latvuspeittävyyden väheneminen. Luontoriskityökalua tullaan kehittämään myös jatkossa käyttäjäpalautteen ja uuden tiedon myötä.

WWF väittää, että metsien häviämisen tahti on Suomessa ja Ruotsissa samaa luokkaa tai suurempi kuin Brasiliassa. Miten vastaatte?

Luontoriskityökalun riski numero 5.2. koskee metsien latvuspeitteen vähenemistä (forest canopy loss) vuoden 2020 jälkeen. Johtuen intensiivisen metsätalouden aiheuttamista laajoista avohakkuista huomattava osa Suomen pinta-alasta tulee tämän indikaattorin kautta määritellyksi korkean riskin alueeksi. Avohakkuut saattavat kohdistua, ja ovat paikoin myös kohdistuneet, arvokkaisiin vanhoihin metsiin tai muihin luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeisiin metsäelinympäristöihin. Lisäksi intensiivinen metsien käsittely – eli ennen kaikkea avohakkuut, joissa kerralla poistetaan lähes kaikki puusto – vaikeuttaa monien uhanalaisten lajien elinolosuhteita talousmetsissä. Riskityökalun tarkoituksena on tunnistaa luontokatoriskejä. Voimakas latvuspeitteen väheneminen osoittaa, että alueella on kohonnut riski luontohaitoille.

Metsien latvuspeitteen vähenemisen indikaattorin kautta tunnistetaan myös metsäkatoalueita, eli alueita, joilla metsää raivataan esimerkiksi maatalouden laajentumisen tieltä. Kyseinen indikaattori ei pysty erottelemaan, onko kyseessä pysyvä metsäkato vai Suomessa tyypillinen avohakkuumetsätalous, jolloin hakkuuaukolle muodostetaan uusi puusto mutta alueen luontoarvoja menetetään. Eri alueilla tämä indikaattori voi siis kertoa eri asiasta: toisaalla metsäkadosta ja toisaalla metsien luontoarvojen heikkenemisestä.

Miksi luontoriskityökalu huomioi vain latvuspeittävyyden poistuman mutta ei kasvua?

Metsän kasvua olennaisempaa on tarkastella metsän rakennepiirteitä eli esimerkiksi elävää ja kuollutta puustoa. Luontokadon pysäyttämiseksi metsissä tarvitaan eri puulajeja eri kokoisina ja kuollutta puuta eri asteisesti lahonneena. Suomessa latvuspeittävyyden väliaikainen katoaminen tarkoittaa lähes kaiken puuston poistamista kerralla, jolloin nämä luonnon monimuotoisuudelle elintärkeät piirteet katoavat. Suomessa metsät uudistetaan eli avohakkuun jälkeen kasvatetaan uusi puusto. Metsien lajistoa ei kuitenkaan tässä yhteydessä saada kokonaan palautettua.

Miksi latvuspeittävyyden häviämisen riski arvioidaan suuremmaksi Suomessa kuin joissain vähemmän metsäisissä maissa?

Metsiin liittyvät sijoitukset ja taloudellinen paine ovat usein erilaisia runsaiden metsien maissa kuin vähäisten metsien maissa. Suomessa metsäluontoon kohdistuu suuri paine, ja suhteellisesti ottaen latvuspeittävyys vähenee Suomessa nopeammin kuin monissa muissa maissa. Suomessa hakatun puuston tilalle istutetaan uusi puusto, mutta metsälajistoa menetetään jatkuvasti ja tällä hetkellä riski luontoarvojen heikkenemisestä on Suomessa kohonnut. Samalla on huomioitava, että luontoriskityökalu tarjoaa sijoittajille globaalitason arvion, jota tulee täydentää riskialueiden osalta paikallisilla arvioilla.

Suomen metsissä elävistä lajeista peräti 833 on uhanalaisia. Määrä on kasvanut viime vuosikymmeninä ja kasvaa edelleen, jos metsien kohtelua jatketaan nykyiseen tapaan.

Luontoriskityökalu tarjoaa karkean arvion erilaisista riskeistä ja auttaa tunnistamaan ja priorisoimaan niitä. Riskityökalun yhden ulottuvuuden perusteella ei ole syytä tehdä johtopäätöstä hankintojen tai sijoitusten kohdistamisesta pois riskialueilta. WWF ei myöskään ole taipuvainen suosittelemaan alueiden tai hyödykkeiden boikotteja. Kohonneen riskien alueen toimintamalleja parantamalla voi positiivinen luontovaikutus olla merkittävä.

Metsäluonnon tila on heikentynyt laajoilla alueilla eri puolilla maailmaa. Puun hankinnan yhteydessä tulee huomioida luontoarvojen turvaaminen.

Miksi suurin osa metsäisestä Suomesta saa korkeimman riskiluokituksen liittyen puun saatavuuteen?

Luontoriskityökalun riski 1.2. koskee raakapuun etäisyyttä markkinoista. Sinänsä puuta voi olla paljon, mutta etäisyys markkinoista on melko suuri. Kyseinen indikaattori on globaalissa tarkastelussa höydyllinen, mutta Suomessa raakapuuta jalostetaan yleensä pienemmillä paikkakunnilla ja lähempänä metsiä, jolloin Suomen tilanteessa indikaattori on vähemmän relevantti. Toisaalta indikaattori osoittaa sen, että suomalaisten puutuotteiden matka kuluttajamarkkinoille on usein pitkä. Indikaattoria pyritään kehittämään paremmin Suomen tilanteeseen sopivaksi.