Näkökulma: Purran budjettiesitys vie pohjan liikenteen ja energiasektorin ilmastotoimilta

Lähtisikö putkimies työkeikalle ilman putkipihtejä? Kysymys tulee mieleen valtiovarainministeri Riikka Purran budjettiehdotusta lukiessa. Hallituksen ilmastopolitiikan työkalupakista nimittäin puuttuu hintaohjaus, vaikka ilmastolle haitallisen toiminnan verotus olisi joustava ja erittäin tehokas keino vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, ja se voitaisiin toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Työkalujen puute ei kuitenkaan ole budjettiriihen pohjaesityksen ainoa ongelma, sillä korjaamisen sijaan hallitus aikoo keskittyä enemmänkin rikkomiseen. Esityksessä nimittäin ehdotetaan, että liikennepolttoaineiden hiilidioksidiveroa laskettaisiin 100 miljoonalla eurolla. Tämä pahentaisi entisestään hintaohjauksen vääristymää ja lisäisi liikennesektorin jo nykyisellään suurta päästövelkaa.

Fossiilittoman liikenteen ohjelman ja Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman kannalta ehdotus on todella karu. Hallitus ei jatka kohdennettuja sähköautojen hankintatukia, ja leikkaa sähkö- ja kaasukäyttöisten kuorma- ja pakettiautojen hankintatukia 2,5 miljoonalla eurolla.  Kaikkien autojen – siis myös ilmastonmuutosta kiihdyttävien polttomoottoriautojen – autoveroa alennetaan 50 miljoonalla eurolla. Samaan aikaan hallitus leikkaa julkisen liikenteen ilmastoperustaisia tukia noin 13 miljoonalla, vaikeuttaen huomattavasti ilmastoystävällisemmän liikkumisen mahdollisuuksia ympäri maata.

Budjettiriihessä hallitus tulee linjaamaan myös kotimaan lentoliikenteen ja meriliikenteen tukemisesta. Valtiovarainministeriön esityksessä ilmastolle haitallisen lentomatkustuksen tukemiseen on varattu miljoona euroa, ja meriliikenteenkin puolella valtio aikoo lisätä tukeaan fossiilisten polttoaineiden käytölle. Euroopan sisäisessä meriliikenteessä ollaan siirtymässä päästökauppaan, mutta Suomi haluaa, että Ahvenanmaan kautta kulkevat reitit voisivat hyödyntää EU-direktiiviin sisältyvää saaripoikkeuspykälää. Muilla reiteillä päästökauppa tulee nostamaan polttoaineen kustannuksia, mikä on ilmastoperusteisen päästökaupan tarkoituskin, mutta hallitus haluaa ”kompensoida” tämän varustamoille kahden miljoonan euron ylimääräisillä tuilla. Ellei hallitus itse peräänny tästä hyvinkin haitallisesta tuesta, joka hidastaa merenkulun siirtymistä vähäpäästöiseen teknologiaan, toivokaamme, että EU-säännöt estävät hallituksen aikeet.

Hyvin suunnitellut tuet voivat tehokkaasti edistää päästöjä vähentävien ratkaisujen käyttöönottoa. Hallitus aikoo kuitenkin puolittaa energiatuen myöntämisvaltuuden ensi vuodesta lähtien. Erittäin haitallisena toimenpiteenä voidaan pitää myös energianeuvontaan, eli energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistämiseen kohdennetun rahoituksen leikkaamista.

Maataloudessa yhteiskunnan tuilla on suuri merkitys. Orpon hallitusohjelmassa linjataan, että vesiensuojelutoimenpiteisiin, luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen kohdennettavaa rahoitusta vähennetään. Tästä erittäin valitettava esimerkki on turvemaiden kosteikkoviljelyn tuki, johon edellisen hallituksen päätösten mukaan tulisi käyttää 30 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä summa puuttuu valtiovarainministeriön esityksestä, eli päästövelkaa kertyy reippaasti myös maatalouden puolella.

Vaikka liikenteen ja energiasektorin osalta valtiovarainministeriön esitys on selvästi pakkasen puolella, on hallituksella hyviäkin aloitteita. WWF odottaa, että hallitus päättää metsäkatomaksun, eli maankäytön muutosmaksun käyttöönotosta. Tätä mekanismia valmisteltiin viime hallituskaudella jo varsin pitkälle.

Hyvä aloite on myös metsätalouden niin kutsuttujen METKA-tukien karsiminen, mutta leikkausten tarkempaan kohdentamiseen on kiinnitettävä huomiota. Oivallisia leikkauskohteita löytyy useista luonnolle, vesistöille ja ilmastolle haitallisten toimenpiteiden tuista, mutta sekä hiilensidonnan että luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeän jatkuvapeitteisen metsätalouden edistämisen tukia ei tule leikata.

Purran esityksen tavoite on saada aikaan säästöjä. Ilmastonmuutoksen torjumisesta ja siihen sopeutumisesta leikkaaminen on kuitenkin huonoa taloudenhoitoa, sillä kustannukset tulevat kasvamaan sitä suuremmiksi, mitä kauemmin toimien toteuttamisessa viivytellään.