WWF: Tieto mikromuovin määrästä lisääntyy ja on tärkeää, että kaikkea tutkimusta tarkastellaan kriittisesti
Suomen Kuvalehti julkaisi 30.11. artikkelin, jossa arvostellaan WWF:n vuonna 2019 julkaistussa raportissa käsiteltyä tutkimusta mikromuoveista. WWF Suomi ei ollut tietoinen tutkimusta kohtaan esitetystä kritiikistä. ”Tieto mikromuovin määrästä ja vaikutuksista lisääntyy koko ajan ja on tärkeää, että kaikkea tutkimusta tarkastellaan kriittisesti”, WWF:n meriasiantuntija Iiris Kokkonen sanoo.
Vuonna 2019 kansainvälinen WWF-verkosto tilasi No Plastics in Nature: Assessing Plastic Ingestion From Nature To People -raportin konsulttiyritys Dalbergilta ja australialaiselta Newcastlen yliopistolta. Raportissa käsiteltiin Newcastlen yliopiston laatimaa tutkimusta. Tutkimuksessa, niin sanotussa katsausartikkelissa, käsiteltiin yli viittäkymmentä tieteellistä artikkelia, joissa arvioitiin eri menetelmillä mikromuovimääriä mm. elintarvikkeissa ja juomavedessä. Tämä olemassa olevaa tietoa koostava tutkimusmenetelmä on tieteellisesti hyväksytty ja vakiintunut.
Newcastlen yliopiston vuonna 2019 julkaiseman tutkimuksen mukaan ihmiset saattavat niellä arviolta jopa 5 grammaa mikromuovia viikossa. Tutkimusta käsiteltiin WWF:n julkaisemassa raportissa. WWF Suomi lähetti mediatiedotteen ja viesti raportista kesäkuussa 2019. Tämän lisäksi Newcastlen yliopiston tekemän tutkimuksen tuloksiin on viitattu WWF-lehden artikkelissa kesäkuussa 2022.
Newcastlen yliopiston tekemä tutkimus on vertaisarvioitu hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti ennen julkaisuaan. Vuonna 2019 se oli ensimmäinen kokoava selvitys olemassa olleesta tutkimustiedosta ja tuolloin myös paras käytettävissä oleva arvio siitä, kuinka paljon mikromuovia ihminen saattaa niellä.
Suomen Kuvalehti julkaisi 30.11. artikkelin, jonka nettiversio oli otsikoitu ”WWF tiedotti ihmisen syövän pankkikortillisen mikromuovia viikossa – Tutkimustulosta on arvosteltu, mutta kritiikistä ei ole kerrottu”. Otsikko antaa ymmärtää, että WWF Suomi olisi ollut tietoinen siitä, että vuonna 2019 julkaistussa raportissa käsiteltyä tutkimusta olisi arvosteltu.
”Emme olleet tietoisia siitä, että WWF:n vuonna 2019 julkaisemassa raportissa käsiteltyä tutkimusta olisi arvosteltu uudempien tutkimusten lisättyä tietoa aiheesta. Tuoreemmissa tutkimuksissa on päädytty alhaisempiin arvioihin kuin vuonna 2019 julkaisemassamme raportissa käsitellyssä tutkimuksessa, joka sekin pohjasi hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaisesti vertaisarvioituun tutkimukseen ja vuonna 2019 saatavilla olleeseen tietoon. Tieto mikromuovin määrästä ja vaikutuksista lisääntyy koko ajan ja on tärkeää, että kaikkea tutkimusta tarkastellaan kriittisesti”, WWF:n meriasiantuntija Iiris Kokkonen sanoo.
Suomen Kuvalehti kirjoittaa artikkelissaan, kuinka ”Suomen WWF pui ja analysoi tutkimuksia kansainvälisten kollegoiden kanssa useiden päivien ajan, mutta järjestön ylemmän tason edustajilta ei tule kommenttia”.
WWF Suomi oli yhteydessä kansainvälisen WWF-verkoston asiantuntijoihin sähköpostitse.
”Vuonna 2019 julkaistu tutkimus oli yksi ensimmäisistä tutkimuksista, joissa yritettiin määrittää ihmisten mahdollisesti nielemän muovin määrä. On tärkeää tunnustaa, että tiede todennäköisesti edistyy aina ajan myötä. Emme esimerkiksi vieläkään tiedä, mikä määrä muovia on nieltynä vaaraksi ihmisille. Laaja tutkijoiden joukko on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että muovit aiheuttavat merkittäviä haittoja ihmisten terveydelle, taloudelle ja ympäristölle” sanoo WWF:n No Plastic in Nature -aloitteen johtaja John Duncan.
WWF Suomi on Suomen Kuvalehden yhteydenoton ja kansainvälisen WWF-verkoston asiantuntijoiden kanssa käymänsä keskustelun jälkeen päivittänyt vuonna 2019 ja 2022 julkaisemiinsa artikkeleihin, joissa viitataan viiden gramman keskimääräiseen viikkoaltistukseen, että uutta tutkimustietoa on kertynyt lisää ja osa tutkimustuloksista on päätynyt huomattavasti alhaisempiin lukuihin.
Mikromuovit ovat alle viiden millimetrin suuruisia muovipartikkeleita. Mikromuovia syntyy hajoamalla ja se on peräisin muun muassa keinokuiduista ja keinokuitutekstiileistä, joista mikromuovia vapautuu esimerkiksi pyykinpesun yhteydessä veteen sekä liikenteestä, kuten autonrenkaiden kulumisesta irronneista muovipartikkeleista.
Mikromuovia on löydetty niin kalojen, simpukoiden kuin äyriäistenkin sisältä ja merenpohjan eliöistä. Myös ihmisen elimistöön päätyy mikromuovia.
”Tutkimustieto mikromuovin vaikutuksista on toistaiseksi rajallista, mutta tähän mennessä tehdyt löydökset ovat huolestuttavia ja antavat syytä varovaisuuteen muovin käytössä. Lisäksi on syytä ottaa huomioon, että muovin määrä luonnossa lisääntyy edelleen ja sitä hajoaa jatkuvasti mikromuoviksi – siksi on todennäköistä, että jatkossa mikromuovia päätyy myös yhä enemmän ihmisten elimistöön, ellemme ryhdy merkittäviin toimiin nyt”, Kokkonen sanoo.